Hääkutsu

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Sinttura
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Sinttura

Jäsen
20.10.2005
337
0
16
Tulipa yllättäen hääkutsu..

Sinkkuaikojen paras ystävä menee naimisiin ja muisti mua hääkutsulla. Nyt vaan mietin että menisinkö..

Kun olimme sinkkuja molemmat (ja tästä on jo vuosia aikaa) niin olimme kuin paita ja peppu. Meillä oli ihan sikakivaa. Että mä siinä mieles kaipaan noita aikoja... Kaveri ei ollu pelkästää menokaveri vaan me jaoimme kyllä kaikki sydänsurut ym ym.. Sitten hän tapasi Miehen (jonka kanssa nyt menee naimisiin). Minä unohduin. No ymmärrän täysin sen, että kun alkaa hengailla niin kyllähän ne sinkkukaverit jää. Ei silloin lähdetä enää ravintolaa bailaa ym. Mutta kun tämä kaveri "jätti" mut myös henkisesti. Toki piti yhteyttä seurustellessaankin mutta koko muu ulkopuolinen maailma oli "unohtunut". Jos soitteli/tavattiin, puhui vain itsestään ja miehestä, mitä kaikkea kivaa oli tehty ja miten on ihana ym ym...

Eikä mun asiat enää kiinnostaneet. Ei menot, ei vointi. Mä muistan elävästi yhden puhelun, jolloin kuuntelin vartin hehkutusta kun oltii oltu Miehen kanssa viettää jotain viikonloppua. Mä olin tuolloin tosi masentunut ja yksinäinen ja kysyinkin, että eikö sua kiinnosta enää yhtää mitä mulle kuuluu? Oli vähän aikaa hiljaa ja kysyi, että no miten menee... No minä aloin purkaa pahaa oloani mutta hah! :kieh: Hän alkoi kesken lauseeni jatkaa jotain ihanasta hotelliviikonlopustaan Miehen kanssa. Keskeytti mun puheen. Sillo pistin suuni suppuun :$ Ajattelin että olkoon. tuolle ihmiselle mä en enää puhu.

Ja tämä tapahtui ennen tota puhelua: hänellä oli tuolloin kaksi alle kouluikäistä lasta. Joihin mä kiinnyin, jotka kiintyi minuun. Paljon tuli hoidettuakin niitä kivoja muksuja. Muksujen synttäreitä pidettiin ja mua ei edes kutsuttu. Kun jälkeenpäin sanoin, että olisin halunnu tulla niin oikein tajus ja nolostui että ai jaa joo... No... se nyt jäi...

Sen jälkeen mä aloin harventaa tapaamisia enkä enää soitellu. Pikkuhiljaa yhteydenpito harveni sieltä päästä myös. Tavattiin sattumalta tossa syksyllä. Oli kyllä kiva nähdä. Koska mä häntä olin paljon miettiny ja kaivannutkin. Ja kaivannut sitä meidän ystävyyttä. Mutta luottamus on menny.

Itse olen tässä välissä myös mennyt naimisiin ja lapsiakin on tullut. Häntä en häihini kutsunut.

Yllättävää oli tuo kutsu. Toisaalta haluaisin mennä, toisaalta en. Onkohan kyseessä vain joku näyttämisen tarve. Isot pidot on tulossa kuulemma..

Mielipiteitä ja kommentteja kaivataan! Onko kellään samanlaisia kokemuksia?
 
Eipä ole samanlaista kokemusta. Mutta mitäpä jos annat menneiden olla ja menet avoimin mielin juhliin ja iloitset että hänkin on saanut elämän järjestykseen...? Ihmisen elämässä voi olla - valitettavasti - joskus aikoja ettei aina osaa/jaksa/ olla niin tahdikas ja huomaavainen. En halua puolustella tätä ystävää kuitenkaan mitenkään kun en tunne. Ehkä hän haluaa osoittaa kutsulla muistavansa hyviä aikojanne ja mahdollisesti yhteydenpidon alkavan uudelleen. Mistä sitä tietää. Mieti, harmittaako sinua se, että et mene vai se jos menet enemmän? Varmaan jo tiedätkin sopivan ratkaisun kun vähän aikaa mietit asiaa. Mukavaa kevättalvea! =)
 
en kyllä luottais tohon ihmiseen ja sitä paitsi, vanhat kamut on vanhoja kamuja, uusia tulee ja aikuisen ihmisen ei ole pakko seurustella sellaisten ihmisten kanssa jotka tekee pahan mielen. en menis häihin, joudut ostaan lahjan ja ehkä itelle vaatteita ja kun kemut on isot, niin ei hän sun kaa jouda siellä jutteleen. itteäs kiusaat vaan jos menet. tuhlaa nekin rahat kuule itseesi: mene vaikka kasvohoitoon ja unohda vanhat jutut. ei menneisyydessä kannata elää.
 
Mullekin tuli ekana mieleen se näyttämisenhalu. Että näin kivaa meillä nyt on, käypikö katteeks! En tiä menisinkö.
Vähän vastaavaa on mullekin käyny, että kaveri (jota siis luulin ystäväksi) yhtäkkiä vaan jätti. Tai yhteydenpito totaalisesti lakkas. oon valitettavasti kiusannu itteäni ajatuksilla mitä oikeintapahtu kauankin. Usko edellistä kirjottajaa ja anna menneiden olla. Nauti elämästäs nyt ja unohda mokoma "ystävä"!
 
Joopa... en taida mennä...

Juttelin juuri äsken ihmisen kanssa, joka on tuntenut tämän tulevan morsmaikun jo KAUAN. Mietittiin motiivia, miksi minutkin on kutsuttu. Hän epäili, että tämä mun ex-ystävä miehineen pitää isot häät että saisivat 1) paljon lahjakortteja ja rahaa lahjaksi 2) haluavat näyttää ja mahtailla. Häihin on kuulemma kutsuttu myös aika tunnettu julkkispariskunta, mies on sukua morsmaikulle. Epäilen että tokkopa tulevat...

Hänkään ei uskonut että kyseessä olis mikää vanhan kaverin kaipuu..

No onnea vaan hänelle, kolmanteen yritykseen... Sitä tarvitaankin. Tän tulevan miehen kanssa kun on ollu ylä-ja alamäkeä. Kerran vuodes keskimäärin mies on lentäny pihalle...
 

Yhteistyössä