Jos olet sellainen rimakauhuihminen niin kuin mä, niin ihan normaalia. Mulla tulee rimakauhu jopa ulkomaanmatkaa odotellessa

Reissaaminen ja myös sen odottaminen on ihanaa, mutta esim. päivää ennen lähtöä saattaa alkaa kalvaa aivoissa ihmeellisiä ajatuksia siitä, miksi ei haluaisikaan ehkä lähteä tai mitä kaikkea voi mennä pieleen. Miten olisi turvallista vain jäädä kotiin...Nuorempanan pelkäsin aina ruotsin risteilylle kavereiden kanssa lähdettäessä, että ihan varmasti mut tyrmäystipataan ja heitetään laidan yli
Rimakauhut tuli myös yhteenmuutossa - vuoden sitä odotin, puoli vuotta sitä puuhattiin ja sitten kun muuttoviikko oli käsillä, niin siivosin kuin usvassa miehelle kaappitilaa ja mietin, että onkohan tämä nyt järkevää...

Heti muuttopäivänä kuitenkin kaikki :heart:
Vähän samaa oli ilmassa noin kolme viikkoa (täysin odotetun, seurustelua takana useampi vuosi ja rakkaudesta varmuus) kosinnan jälkeen, kun pilvilinnoista putosi alas. "Nyt tämä on sitten lopullista...", "Entä jos maailmassa olisikin joku toinen..." Tätä ei yhtään helpottanut, kun luki erotaan.infoa jne. jossa kaikki oli sitä mieltä, että ekalla kerralla teki virheen ja toinen kerta toden sänoo.
Jonain iltana sain sitten ajatukset itkettyä miehelle ja kas kummaa mörkö hävisi mielestä saman tien. Seuraavat 9 kuukautta olivat ihanaa aikaa ja nautin häiden järjestämisestä, hääpäivästä, häämatkasta ja ennen kaikkea miehestäni tuon kaiken yhteydessä 100%. Edelleen olen sitä mieltä, että mörköajatuksissa kyseessä oli vain normaali rimakauhu.
Mä luulen, että se on enemmän luonnokohtaista. Oon kaikessa aina aika harkitseva ja haluan pohtia asioita joka *erkeleen vinkkelistä. Näissä tunneasioissa mennään kuitenkin usein sydän edellä, joten jossakin vaiheessa vaan rationaalinen pohtija saattaa ottaa vallan ja hetkeksi kyseenalaistaa kaiken. Sydän kuitenkin tietää aina oikein eli jos sydämellä ei ole epäilyksiä asioista, niin kyllä se sitten jyrää sen rationalisti kyseenalaistajan ajallaan
