Haaveena vauva 2027

[Lukija619902]

Onpa kurja!

Mä oon itse todennut että turha analysoida omaa oloa ja kropan tuntemuksia liikaa. Plasebo toimii tässäkin hyvin. Kun oikein toivoo plussaa niin rupee helposti yhdistämään ihan kaikkia "oireita", vaikka esim. mahanvihlasut oiskin lopulta vaan ilmavaivoja. "Ei mulla yleensä tässä vaiheessa kiertoo koske mahaan, oiskohan tää nyt kiinnittymiskipua." Sit seuraavana iltapäivänä vaikka väsyttää niin aivot heti yhdistää että eilen oli mahakipua niin kyllä nää molemmat nyt varmaan johtuu raskaudesta jne. Tän tekstin tarkoitus ei siis oo vähätellä kenenkään tuntemuksia, vaan siis vaan sanoa että mieli voi helposti tehdä tepposen ja sit tullaan ryminällä alas ku menkat alkaakin. On siis käyny itselleni kun että oon ollu ihan varma että oireet x ja y johtuu raskaudesta.

Vähän samasta syystä en tee raskaustestejäkään ennakkoon eli ennen kuukautisten oletettua alkamispäivää. Ku sit just vois tulla sitä roskishaamujen kalastelua ja eri valossa ja kulmassa testin tiirailua, ehkä jopa herkällä testillä "väärä plussa" kemiallisen takia ja pohdintaa onko vaan liian aikaista, ehkä jo huomenna näkyy ja taas tiiraillaan. Samoin oon skipannu ovulaatiotestit, ku nekin tuntuu vaan turhalta stressistä kun pitäis tehdä ainakin pari päivässä ja toivoo että saa sen huipun kiinni. Ja jos ei sais kiinni niin mulla menis varmaan siihen kiertoon fiilikset kokonaan. Mulla on sen verran säännöllinen kierto että oletan ovulaation olevan puolen välin paikkeilla + limat kans tukee tätä.

Vähän lähti vastaus laukalle ja varsinaisen asian viereen ja hei, tää on siis vaan mitä ite teen ja minkä oon aatellu olevan itselleni paras. Jokainen tekee minkä kokee itselleen parhaaksi eikä tosiaan oo tarkotus loukata ketään joka toimii erilailla. Ois kiva kuulla kans enempi teidän ajatuksia näistä aiheista

Hei kiitos tästä analyysistä! Musta on kiva kuulla erilaisia tapoja käsitellä näitä asioita mulla vaan tahtoo olla niin, että kovasti järjellä ajattelen just näin että turha analysointi ei kannata, mutta se ei yhtään rauhota mua ku mieli on luonnostaan levoton. Niin jos musta tuntuu siltä että tää laskeskelu ja suunnittelu auttaa mua ja on mulle luontaista niin sitte en myöskään väkisellä halua kieltää ja estää itteeni tekemästä sitä, vaikka tietenki rajat pitää asettaa silleki. Oon muutenki sellanen että jos mulla on vaikka leikkaus tulossa niin haluan kaivaa siitä kaiken tiedon ja valmistautua hyvin, se auttaa mua ja yhtä lailla jotain toista auttaa se ettei mieti koko asiaa. Kaikki tavat on okei! Mun mieltä on tällä viikolla kovasti helpottanu urheilu, välillä pitää pystyä myös painamaan tätä miettimistä taka-alalle.

Vähän mua on vaan viime aikoina ärsyttäny ne kommentit että se onnistuu sitte ku sitä lakkaa miettimästä ja älä stressaa ku se just vaikeuttaa raskautumista. Ensinnäkin minä en pysty lopettamaan ajattelemista, syyllistän vaan itteeni turhaan jos yritän mahdotonta ja epäonnistun. Ja toiseksi ajatuksen voimalla ei ihan oikeesti pysty aiheuttamaan itelleen hedelmättömyyttä tai mitään muutakaan. Meillä on yhteiskunnassa kummallinen tapa syyllistää ihmisiä siitä että vaivat ja ongelmat ois aina ees jollain tasolla itse aiheutettuja. Mulla on ahdistushäiriö ja oon joutunu tosi paljon opetella hyväksymään omia ajatuksia, koska ajatuksille me ei voida mitään ja ne ei välttämättä heijasta todellisuutta millään lailla. Tietenki voimakas stressi voi vaikuttaa hormonitoimintaan, mutta se vaatii yleensä sitä että se on jo niin vakavaa, että se vaikuttaa nukkumiseen ja muuhunki elämään. Se että ootko laskenu ovulaatiota ja tarkkaillu oireita vai et ei yksin selitä raskautumisen vaikeutta tai helppoutta.

Ja sitte se oikein suomalainen neuvo että ei kannata toivoo ku sitte pettyy. Minä kyllä elämässä yleensäki petyn ja kovaa ihan siitä riippumatta onko ollu toiveita vai ei, ei pettymyksiä voi vältellä sen kustannuksella että ikinä ei elättelis toiveita mistään. Toivominen ainaki on tehny siitä odotteluajasta siedettävämpää ku on ees jotain hyvän mahdollisuutta mistä pitää kiinni. Törmään miehen kanssa tähän usein ku hän on oikein kovan luokan pessimisti ei pety -tyyppi, ja minä oon ikuinen optimisti ja haaveilija ja näiden välillä me sitte koitetaan tasapainoilla. Hyvin me silti pärjätään!

Mullaki lähti nyt laukalle, tää on mulle oikein intohimoaihe halusin vaan tällä viestittää että mitkä ne keinot sitte onkaan niin tärkeintä on että koittais olla itelle armollinen ja tehä sellasia asioita mitkä itteä helpottaa. Se on joka tapauksessa ihan sairaan raskasta pettyä kuukaudesta toiseen, niin vähiten me siinä tarvitaan sellasta että kaiken lisäksi ite ruoskii siitä itteään. Hyvää viikonloppua ja tsemppejä kaikille

 

[Jenzbyyy]

Jenzbyyy täällä moi (entiedä tuleeko nikki näkyviin) Kp 28 tänään, menkkaoireet olleet jo 2päivää vahvasti läsnä. Tissit kipeät. Edellis iltana vessassa paperiin pientä vaaleanpunaista vuotoa, yleensä menkat alkanut tästä mutta eivät alkaneet. Oon nyt 3 aamuna herännyt 4-6h unien jälkeen vessaan ja se ei ole yhtään mun tapaista. Toivoa on, eilen tehty testi nega. Mutta en ihan täysin toivoa oo menettänyt sillä esikoisesta plussa vasta 5+0 ja kuopuksesta 4+6 ja sekin oli 10mg testiin ja tooodella hailura viiva. Sormet ja varpaat on ristissä. Tissikipu on sellainen josta oon aina tiennyt olevani raskaana, tää ei oo vielä ihan sellaista kipua jota oli ennen plussia mutta voisi ehkä sellaiseksi muuttua? Tuo pieni vuoto on aina tarkoittanut sitä että vuoto alkaa, mutta mulla ei oo alkanut? Lisäksi molemmista lapsista esikoisesta plussan tienoilla tuli ruskeeta vuotoa ja kuopuksesta juurikin tuota vaaleanpunaista. Jännittävää.

 

[heltsuli]

Tottahan tuo että mieli voi tehdä kepposia ja herkästi. Mutta minä heltsuli, 34v, amh-arvo 0.15. Ovumian lääkärin sanat, ette tule tuskin koskaan saamaan biologista lasta, suosittelen kovasti lahjasoluja. Annan tuon amh-arvon olla mielessäni ja nuo lääkärin sanat kaikaa korvissa, ei me saada lapsia. Meidän on oltava tyytyväisiä tähän ihanaa esikoiseen, joka täytti hetki sitten vuoden. Onhan se ymmärrettävää ettei se heti voisi kenties tärpätä. Esikoista tehtiin reilut kaksi vuotta. Olin haaveena vauvasta, kolmessa eri keskustelu ryhmässä mukana, siinä kerkes moni plussaamaan ennen meitä ja osa jo uudemman kerran.

Testejä on juurikin tutkailtu niin kuin aiemmalla sivulla joku kuvailikin. Mutta mun ovulaatio, en tunnista koska se on. En voi sanoa limojen perusteella yhtää mitää, enkä oireiden perusteella. Lämpöjä en ole aiemmin mittaillu enkä siihen rupea. En ole koskaan havainnut voinnistani koska on oikea hetki. Esikoisen yrityksessä lähes joka kierrossa tikutin. Nyt ajattelin pärjätä ilman, mutta kuinkas ollakkaan hairahdin raskauskeijun sivuille ja tilasin clearblue lilan 4pv testit. Aattelin nyt sen paketin verran kokeilla löytyykö ovulaatiota yhä ja onko noin suunnilleen samoilla paikoilla kuin aina ennenkin. Onnea heille jotka tunnistaa ovulaation oireistaan.

Muistan esikoisen oletusta kiinnittymisestä sen että olin töissä ja tuntui muutaman kerran vatsan pohjassa ja pelkäsin vatsan menevän aivan kuralle. ''Juoksin'' tuhatta ja sataa vessaa vaan huomaamaan ettei mitään kuitenkaan tule. Tämä toistui päivän aikana muutaman kerran ja ihmettelin kovasti mikä on pielessä. Tunne oli tosi voimakas ja tuntui että vatsa menee sekaisin ja kohta vain ripuloidaan, mutta ei. Tunne jäi kummittelemaan enkä osannut yhdistää sitä ollenkaan kiinnittymiseen. Pahoinvointi alkoi hyvin nopeasti, oliko jo viikolla 5 huonovointisuutta. Kierto oli hyvin säännöllinen ja vuoto oli vain vuorokauden myöhässä kunnes tein testin johon ne kaksi maagista viivaa ilmestyi. Miehelle laitoin töihin kuvan ja sain vastaukseksi, onko sulla korona?

Tavallaan yhdyn tuohon et kun tressin ja turhan miettimisen saa pois niin se onnistuu. Toki vaikeaa se on, mutta kyllähän se helpottaa elämää. Niin kuin muutkin niin minäkin vähän eksyin sinne ja tänne tätä kirjoittaessa.

Hyvä vaan et ne menkat päättivät edes alkaa, kierto oli jo kuitenkin hurjat 45 päivää pitkä.

 

[Rilja]

Hei kiitos tästä analyysistä! Musta on kiva kuulla erilaisia tapoja käsitellä näitä asioita mulla vaan tahtoo olla niin, että kovasti järjellä ajattelen just näin että turha analysointi ei kannata, mutta se ei yhtään rauhota mua ku mieli on luonnostaan levoton. Niin jos musta tuntuu siltä että tää laskeskelu ja suunnittelu auttaa mua ja on mulle luontaista niin sitte en myöskään väkisellä halua kieltää ja estää itteeni tekemästä sitä, vaikka tietenki rajat pitää asettaa silleki. Oon muutenki sellanen että jos mulla on vaikka leikkaus tulossa niin haluan kaivaa siitä kaiken tiedon ja valmistautua hyvin, se auttaa mua ja yhtä lailla jotain toista auttaa se ettei mieti koko asiaa. Kaikki tavat on okei! Mun mieltä on tällä viikolla kovasti helpottanu urheilu, välillä pitää pystyä myös painamaan tätä miettimistä taka-alalle.

Vähän mua on vaan viime aikoina ärsyttäny ne kommentit että se onnistuu sitte ku sitä lakkaa miettimästä ja älä stressaa ku se just vaikeuttaa raskautumista. Ensinnäkin minä en pysty lopettamaan ajattelemista, syyllistän vaan itteeni turhaan jos yritän mahdotonta ja epäonnistun. Ja toiseksi ajatuksen voimalla ei ihan oikeesti pysty aiheuttamaan itelleen hedelmättömyyttä tai mitään muutakaan. Meillä on yhteiskunnassa kummallinen tapa syyllistää ihmisiä siitä että vaivat ja ongelmat ois aina ees jollain tasolla itse aiheutettuja. Mulla on ahdistushäiriö ja oon joutunu tosi paljon opetella hyväksymään omia ajatuksia, koska ajatuksille me ei voida mitään ja ne ei välttämättä heijasta todellisuutta millään lailla. Tietenki voimakas stressi voi vaikuttaa hormonitoimintaan, mutta se vaatii yleensä sitä että se on jo niin vakavaa, että se vaikuttaa nukkumiseen ja muuhunki elämään. Se että ootko laskenu ovulaatiota ja tarkkaillu oireita vai et ei yksin selitä raskautumisen vaikeutta tai helppoutta.

Ja sitte se oikein suomalainen neuvo että ei kannata toivoo ku sitte pettyy. Minä kyllä elämässä yleensäki petyn ja kovaa ihan siitä riippumatta onko ollu toiveita vai ei, ei pettymyksiä voi vältellä sen kustannuksella että ikinä ei elättelis toiveita mistään. Toivominen ainaki on tehny siitä odotteluajasta siedettävämpää ku on ees jotain hyvän mahdollisuutta mistä pitää kiinni. Törmään miehen kanssa tähän usein ku hän on oikein kovan luokan pessimisti ei pety -tyyppi, ja minä oon ikuinen optimisti ja haaveilija ja näiden välillä me sitte koitetaan tasapainoilla. Hyvin me silti pärjätään!

Mullaki lähti nyt laukalle, tää on mulle oikein intohimoaihe halusin vaan tällä viestittää että mitkä ne keinot sitte onkaan niin tärkeintä on että koittais olla itelle armollinen ja tehä sellasia asioita mitkä itteä helpottaa. Se on joka tapauksessa ihan sairaan raskasta pettyä kuukaudesta toiseen, niin vähiten me siinä tarvitaan sellasta että kaiken lisäksi ite ruoskii siitä itteään. Hyvää viikonloppua ja tsemppejä kaikille

Olipas hyvin kirjoitettu aiheesta, samaistun kyllä tähän mä kans vihaan sitä et sanotaan et lopetat tikuttamisen ja rennosti vaan yritätte, jollekki toimii ja toisille ei, ite kuulun jälkimmäiseen.. koska yrittämättä mä en kyllä raskaaksi tuu, meillä ei muuten vaan peitto heilu sitä tahtia et jättäisin ihan rennon hommailun varaan.

Itelle oon täs viime kierrot pohtinut et onko helpompaa testata ajoissa vai olla testaamatta ja kyl ne negatestit on niin masentavia et mielummin oon testaamatta.. viime kierrossa oli pakko testata et sain flunssaan lääkkeet käyttöön mut lämpöjä ku seuraan nii osaan jo varautua menkkoihin..