Haaveena vauva 2027

[Lukija629523]

@Rilja Meillä kans mies on usein vähän huonolla tuulella kun ei onnaakaan… Pettymyksiä on ollut jo niin paljon, et tää on tällä hetkellä ehkä enempi mun projekti. Huolehdin et talletukset tulee ”oikeaan” aikaan ja hän ei juurikaan enää tiedä millon mitäkin tapahtuu. Parempi ehkä niin, ettei ota stressiä.

Mä ymmärrän tämän hyvin!
Meillä mies on enemmän luokkaa "testi tehdään kun vuoto on myöhässä" ja yrittää himmailla. Niin teen testit sitten salaa Kuitenkin jos on mitään oireita, niin aina sanoo toivoen, että olisikohan se raskausoire... eli elää mukana, mutta ei testien teon kautta. Ovulaatiosta sanon usein jälkikäteen, esim tässä kierrossa kerroin, että seksi oli juuri täydellisesti ajoitettu 24h ennen ovulaatiota. Mutta en juuri ikinä kerro ennen ovulaatiota

-Lina

 

[Lukija629523]

Mäkin liityn listoille uutena käyttäjänä Yritys aloitettu 7/25 ja olen kokoajan lukenut teidän juttuja. En vain ole kirjoitellut, kun ajattelin yksin puurtaa. Mutta tuntuu epäreilulta vain lukea, niin liityn nyt keskusteluun mukaan!

Mulla on endometrioosi, molemmat munasarjat kohdun takana kiinni (kissing ovaries). Toisessa munasarjassa lisäksi endometriooma. Kaksi lastani sain ensimmäisistä kierroista 25 ja 27 vuotiaana. Lasten isän kanssa suhde päättyi 10 vuoden jälkeen. Nyt haluaisimme aviomieheni kanssa yhteisen vauvan, vauvakuume molemmilla on valtava. Olen 35v. Vuosi sitten kesällä aloitimme yrityksen, mutta ei mitään kuulunut, ei edes haamuja. Keväällä mies lopetti kaiken nikotiinin, eli siitä on nyt nelisen kuukautta. Tässä kierrossa päätin, että vihdoin raskaudun Nyt kp 15/26-28. Dpo 2 (oireiden ja sovelluksen mukaan). Talletuksia oli -3, -1 ja +1.

Olen niin kyllästynyt tähän aikaan ovulaation ja kuukautisten välissä. Olen myös testien kuluttaja (yrittänyt vähentää), googlettelija (vaikka tiedän kaiken), 1000 vuotta vanhojen keskustelujen lukija ("mitkä olivat ensioireesi" on lemppari 👁👁) ja kaikkien oireiden ylitulkitsija. Kaikki oireet, niin henkiset kuin fyysiset, olen ehtinyt kokemaan.

Pistoshoitoihin ei mennä, koska meillä on ihana, toimiva ja hauska uusioperhe (molemmilla on ennestään lapsia) ja hoidoissa endometioosin kanssa aina se riski, että kasvusto räjähtää käsiin. Lokakuussa mulla on endoaika lääkärillä ja näen mihin suuntaan on mennyt. Sitten mietitään kevyempiä hoitomuotoja

Teidän iloista ja suruista aina noussut tippa silmään, olen myötäelänyt täällä taustalla

Nimimerkin kun voin vaihtaa, haen jotain läheltä
-Lina

Tähän voisin vielä lisätä, että olen luovuttanut munasoluja 3 kertaa (ennen endometrioosi diagnoosia) ja munasolut olleet hyväkuntoisia ja niitä ollut paljon, eli niissä ei ongelmaa. Myös limakalvo kasvaa hyvin ovulaation jälkeen, eli ei siinäkään ongelmaa. Suurin todennäköisyys on joko se, ettei munasolu pääse vapaasti liikkumaan munatorvissa tai sitten miehen siittiöissä. Ne on joskus vuosia sitten kerran tsekattu ja eivät olleet kummoisia, mutta eipä tuo hedelmöittyminen tarvi kuin yhden siittiön. Onneksi lopetti kaiken nikotiinin (mä en ole ikinä aloittanutkaan) Varmaan meillä aukiolotutkimus olisi se seuraava asia mitä tutkitaan... ja ehkä keltarauhashormoni tukemaan ovulaation jälkeistä aikaa.

-Lina

 

[Adelae]

Mäkin liityn listoille uutena käyttäjänä Yritys aloitettu 7/25 ja olen kokoajan lukenut teidän juttuja. En vain ole kirjoitellut, kun ajattelin yksin puurtaa. Mutta tuntuu epäreilulta vain lukea, niin liityn nyt keskusteluun mukaan!

Mulla on endometrioosi, molemmat munasarjat kohdun takana kiinni (kissing ovaries). Toisessa munasarjassa lisäksi endometriooma. Kaksi lastani sain ensimmäisistä kierroista 25 ja 27 vuotiaana. Lasten isän kanssa suhde päättyi 10 vuoden jälkeen. Nyt haluaisimme aviomieheni kanssa yhteisen vauvan, vauvakuume molemmilla on valtava. Olen 35v. Vuosi sitten kesällä aloitimme yrityksen, mutta ei mitään kuulunut, ei edes haamuja. Keväällä mies lopetti kaiken nikotiinin, eli siitä on nyt nelisen kuukautta. Tässä kierrossa päätin, että vihdoin raskaudun Nyt kp 15/26-28. Dpo 2 (oireiden ja sovelluksen mukaan). Talletuksia oli -3, -1 ja +1.

Olen niin kyllästynyt tähän aikaan ovulaation ja kuukautisten välissä. Olen myös testien kuluttaja (yrittänyt vähentää), googlettelija (vaikka tiedän kaiken), 1000 vuotta vanhojen keskustelujen lukija ("mitkä olivat ensioireesi" on lemppari 👁👁) ja kaikkien oireiden ylitulkitsija. Kaikki oireet, niin henkiset kuin fyysiset, olen ehtinyt kokemaan.

Pistoshoitoihin ei mennä, koska meillä on ihana, toimiva ja hauska uusioperhe (molemmilla on ennestään lapsia) ja hoidoissa endometioosin kanssa aina se riski, että kasvusto räjähtää käsiin. Lokakuussa mulla on endoaika lääkärillä ja näen mihin suuntaan on mennyt. Sitten mietitään kevyempiä hoitomuotoja

Teidän iloista ja suruista aina noussut tippa silmään, olen myötäelänyt täällä taustalla

Nimimerkin kun voin vaihtaa, haen jotain läheltä
-Lina

Tervetuloa! Toivotaan että tärppää. Minkälaisia oireita sulla on/on ollut endometrioosin kanssa?

 

[heltsuli]

Mä myönän mulla on viime aikoina jääny palstan seuranta vähäiseksi. Yllättäviä ja järkyttäviä asioita tapahtunut, mutta taidan vielä jatkaa hiljais eloa.

Miehen suhtautuminen raskaustestin tekoon... Kyllä eilen sieppasi, tiesi et menkat on myöhässä ja tein eilen sit vielä yhden raskaustestin. Pettyneenä tulin vessasta ulos ja kerroin et se on nega. Hetken oli hiljaa ja täräytti et et kai vaan valehtele. Siinä vaiheessa tuntui entistä enemmän pahalta kun epäilee asian todellista laitaa. Mut muuten tuntuu et hyvin neutraalisesti ottaa negatiiviset vastaan. Hän varmasti uskoo enemmän siihen et saadaan toinen, mutta itselläni yhä kummittelee lääkärin sanat et tuskin tullaan koskaan saamaan ja se 0.15 amh-arvo kummittelee yhä myös mielessä.

Niin ja jäätävät menkka kivut sainkin. Heräilin aamusta siihen et alaselkää vihloi, koko päivän juilinu alaselkää, sit tietty tämä normi oikean reiden veto. Sit ihmeellinen kivun tunne ihan vaan alapäässä. Niin ja lopuksi uskoin vakaasti raskauteen, koska aivan jäätävän pahaa pahoinvointia ollu jo jonkun aikaa, mutta ei sit kuitenkaan raskauteen liittyvää.

 

[n00ruska]

Tein tänään negatiivisen testin ja itkuhan siinä pääsi. Vaikka meillä ei ole vielä pitkää yritystä takana niin pettymys oli silti iso. Nyt vaan odotellaan tätiä ja ja toivotaan että tämä kierto pysyy normaalin rajoissa. Odottelen lääkäriaikaa julkiselle puolelle, lähinnä kiinnostaa mikä mun munasarjojen tilanne on nykyään.

Mun mies suhtautuu tähän asiaan paljon kevyemmin kuin minä. Toisaalta hyvä niin, mutta tuntuu ettei se ihan ymmärrä miksi oon niin pettynyt.

Tsemppiä @Rilja myös sulle ja halaus

Mietin minäkin näin 34-vuotiaana, että ei tässä enää loputtomiin ole aikaa… Pelottaa, että havahduttiinko me tähän lapsihaaveeseen liian myöhään ja jäädäänkö me kokonaan ilman lasta. Kaikenlaista masentavaa pyörii päässä just nyt, mutta eiköhän tämä fiilis tästä taas kohene viimeistään sitten kun pms alkaa helpottaa. Yritän nyt ottaa vielä kaiken irti viimeisistä lomapäivistä mökillä. Tänne iski kunnon ukkosmyrsky, taidan lämmittää saunan ja korkata siiderin.

 

[n00ruska]

Mä ymmärrän tämän hyvin!
Meillä mies on enemmän luokkaa "testi tehdään kun vuoto on myöhässä" ja yrittää himmailla. Niin teen testit sitten salaa Kuitenkin jos on mitään oireita, niin aina sanoo toivoen, että olisikohan se raskausoire... eli elää mukana, mutta ei testien teon kautta. Ovulaatiosta sanon usein jälkikäteen, esim tässä kierrossa kerroin, että seksi oli juuri täydellisesti ajoitettu 24h ennen ovulaatiota. Mutta en juuri ikinä kerro ennen ovulaatiota

-Lina

Tätä taktiikkaa taidan minäkin ensi kierrossa kokeilla, siis etten kerro miehelle ovulaation tarkkaa ajankohtaa Se ottaa siitä vain turhia paineita, ”nyt on pakko onnistua” ja hommat saattaa tyssätä sitten siihen.