Toggle sidebar

Haaveissa vauva

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Juulia33
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Hei!
Jos ei jaksa sekstailla joka päivä vaan ajoittaa yrityksen ovulaatiolle, niin itse tilasin mammaksi.fi osoitteesta ovulaatiotestejä. 6kk ei löytynyt yhtään ovulaatioita (en kyllä joka kuukausi jaksanut testatakaan) yritys oli kova koko ajan, sitten kun alkoi jo tuntua siltä että ei tästä mitään taida tulla niin bongasin ovistikulla oviksen kp 19 jonka olin olettanut olevan aivan liian myöhään kun kierto oli 28-30 ja siitä sitten tulinkin raskaaksi. Nyt mennään rv 21 ja vauvan potkut jo tuntuu mahassa :)
Onnea teille yritykseen! Mikäli ootte jo kolmenkympin "paremmalla" puolella niin suosittelen että aloittakaa yritys vaan mahdollisimman pian mikäli sen aiotte kuitenkin joskus lähiaikoina aloittaa! You aren't getting any younger ;)
 
sama vika ! minulle on käynyt juuri noin useampaankin kertaan. olen jo sata varmasti päättänyt että nyt pillerit roskiin ja uusia ei enää haeta! mutta sitte kuitenkin viime hetkillä on pupu mennyt pöksyyn ja apteekkiin on juostu juuri ennen kuin ovet sulkeutuu, ja taas pillereitä napstaan!! etttä huh huh!! se ei vaan ole niin yksinkertaista.....[/quote]

Niin se kävi että pillerit haettu apteekista, mutta nyt ois sitten seuraavaksi se tilanne että tarttis mennä gynele jo että saa uuden reseptin että 3kk tässä nyt vielä oisi sitten aikaa miettii tätä vauva projektii ja voihan sitä sitten vaan jättää pillerit pois kun siltä tuntuu.
Päässä pyörii nii sata asiaaa raskauteen liittyvää.
 
Lohdullista tietää, etten ole ainut kolmekymppinen lapseton, joka vauvasta kuitenkin haaveilee. Tuntuu nimittäin siltä, että tuttavapiirissä kaikilla on lapsia tai ainakin yritystä lasten saamiseksi. Itse olisin halunnut jättää ehkäisyn pois jo puolitoista vuotta sitten, mutta mies vaan empii. Ei olla vielä oltu yhdessäkään kun kolme ja puoli vuotta, mutta kun tuota ikää kuitenkin alkaa jo olla, niin tuntuu siltä, että olisi jo aika yrittää. Pillereitä olen syönyt 13,5 vuotta ja täytän tänä vuonna 30. Eli normaalista kehon toiminnasta ei ole minkäänlaista kokemusta sitten teinivuosien. Toisaalta tekisi mieli jättää pillerit pois ihan senkin takia, että näkisi miten se kierto siitä tasoittuu, mutta pelkään, että seksielämä kuihtuisi löyhkäävien kumien myötä. Olen koittanut miehellekin asiasta puhua, mutta jossain vaiheessa tämä vauva-asia sai aikaan niin paljon riitaa, että mietin eroakin jo ihan vakavissani. Sitten kuitenkin tulin siihen tulokseen, että elän mielummin rakkaani kanssa vaikka ikuisesti lapsettomana kuin päätän muuten hyvän suhteen vauvahaaveitteni takia. Kuitenkin lapsen kaipuu iskee välillä niin voimakkaana, etten tiedä mitä tekisin. Mies on kyllä sanonut haluavansa lapsia joskus, mutta ei vielä. Itse en uskaltaisi vaan enää kovin pitkään odotella.
 
Kävin tänään lääkärillä (muiden asioiden vuoksi) ja siinä samalla tuli puheeksi myöhässä olevat menkat..niinpä kävin sitten raskaustestissä samalla.

Ikuinen kuumeilija; olen itse 33 v ja kyllä se omalla tavallaan kauhistuttaa, että vasta nyt yritämme ensimmäistämme..Jotenkin tuli surullinen olo puolestasi, kun kerroit että vauva-asia aiheutti riitaa ym. Tiedän kokemuksesta että toista osapuolta ei voi pakottaa, jos hän ei valmis ole..mutta fakta on myös se, että "ikuisuuksia" ei voi odottaa siinä tulee ikä ym kysymykset vastaan. Toivottavasti pääsette asiasta yhteisymmärrykseen. Älä kuitenkaan hautaa vauvahaaveitasi, luovu niistä helpolla..Ethän?
 
Moi
Munkin täytyy tunnustaa alkaneeni haaveilla omasta vauvasta ja itselle tämä on kyllä vielä pienoinen shokki, sillä minä en ole ikinä ollut erityisen lapsirakas ja monesti olen miettinyt, että en välttämättä edes halua lapsia. Kai nyt alkaa kuitenkin biologinen kello raksuttaa tai jotain, kun mieli alkaa muuttua ja huomaan ajattelevani yhä useammin asiaa. Mies puolestaan on tosi lapsirakas ja hän on ollut valmis jo pidempään yrittämään oman jälkikasvun hankintaa (liekö sitten tekotapa mieluisa;).Olen tosi kiitollinen, ettei hän ole mitenkään asiassa kuitenkaan minua painostanut vaan olen saanut rauhassa asiaa kypsytellä.
Vauvanteko on meillä vasta suunnitteluasteella, mutta kyllä musta alkaa kovasti tuntua siltä, että tämän vuoden aikana aletaan yrittämään.
 
Puhuin taas miehelle siitä pillerien lopettamisesta ihan siltäkin kantilta, että jos joskus alettaisiin lasta yrittämään, niin montakohan vuotta siinä menisi ennenkuin tuon hormonimäärän jäljiltä mitään tapahtuisi, ja toisaalta valittelin pillereitten sivuvaikutuksia, niin miespä sanoikin, että lopeta sitten ne pahat pillerit! En oikein uskonut korviani ja jatkoin vain valituksiani, niin vahvisti vielä uudestaan, että lopeta. En nyt kuitenkaan heti lopettanut, kun ajattelin, että on varmaan parasta syödä laatta loppuun ja pohdiskella siinä samalla muita ehkäisyvaihtoehtoja, kun ei ole tarkoitus ehkäisyä kokonaan heti lopettaa. Vaikka itselläni ei kyllä olisi mitään sitä vastaan, mutta molempien ehdoillahan se on edettävä. Olen ainakin lukenut, että yleensä se pillerien poisjättäminen vaatii mieheltä vakavampaa harkintaa ja että kumista onkin sitten jo helpompi luopua. Toivottavasti pätee meilläkin. Nyt keskityn vaan pitämään huolta itsestäni, liikun ja lepään, että olisi kroppa hyvässä kunnossa, jos joskus saisi ottaa pienen asukin vastaan.. Toivottavasti sinulla, Juulia, on jo tärpännyt ja kaikki menee hyvin, mutta jos ei, niin onnea yritykselle!
 
Hei.

Satuin lukemaan tätä teidän ketjua ja pakko sanoa teille tämä: pillereiden syömisen jälkeen naisen hedelmällisyys on usein todella korkealla ja mahdollisuus raskautua on itse asiassa todella hyvä ensimmäisinä kuukausina pillereiden lopettamisen jälkeen! Näin minulle kertoi lääkäri raskautta suunnitellessani ja olen myös itse tästä elävä todiste, sillä tulin raskaaksi heti toisesta kierrosta pillereiden lopettamisen jälkeen. Olin syönyt pillereitä 9 vuotta. Samoin kävi ystävälleni, hän oli syönyt pillereitä 11 vuotta ja tuli heti ensimmäisestä kierrosta raskaaksi. Käsittääkseni tämä perustuu siihen, että kierto pysyy usein säännöllisenä pillereiden ansiosta ja muutenkin hormonaalinen tilanne on suotuisa.

Tsemppiä teille kaikille ja sanon että rohkeasti vaan lasta yrittämään, se on hienoin asia mitä ihminen voi elämässään aikaan saada! t. 8 kk pojan onnellinen äiti
 
Ikuinen (?) haaveilija ja Ringblom; kiitokset sanoistanne..maanantaina soitan lääkärille labratuloksista, se oli poissa tän viikon joten siksi tuloksen odottaminen kestää näin pitkään..Menkat ei ole edelleenkään alkaneet...Onhan se ihan vähän jännittävä tilanne meneillään, mutta en uskalla uskoa vielä todeksi..
Ikuinen (?) haaveilija; sulla on ihailtava asenne..että alat pitää huolta itsestäsi jne. Tsemppiä! Tottahan se on, että molempien ehdoilla on edettävä näin tärkeässä asiassa..
Ringblom; sanasi lämmitti sydäntäni..itse olen ajatellut aina että vie todella kauan ennenkuin elimistö tottuu elämään ilman pillereitä. Toivoa siis on! Olet onnekas kun sinulla on jo oma ihana poika elämässäsi :)
Mukavaa viikonloppua kaikille!
 
tässä kun lueskelin teijän juttuja lauantai päivän ratoksi ni ajatteli tota ikä asiaa kommentoida sen verran että ei se nuoremmillakaan ole niin helppoa. itsellä on yritystä takana nyt 1,5 vuotta ilman keskenmenoja ym ja ikää todellakin on vasta vajaa 21. olen törmännyt useempaan lähemmäs 3-kymppiseen jolla on raskaus alkanut todella nopeasti kun taas omat ikätoverini on odottanut raskautumista vuoden tai enemmän. mutta toivon mukaan kaikilla teillä ja myös minulla on joskus oma lapsi kainalossa.. :)
erittäin paljon onnea yrityksiinne!
 
Alkuperäinen kirjoittaja elisa86:
tässä kun lueskelin teijän juttuja lauantai päivän ratoksi ni ajatteli tota ikä asiaa kommentoida sen verran että ei se nuoremmillakaan ole niin helppoa. itsellä on yritystä takana nyt 1,5 vuotta ilman keskenmenoja ym ja ikää todellakin on vasta vajaa 21. olen törmännyt useempaan lähemmäs 3-kymppiseen jolla on raskaus alkanut todella nopeasti kun taas omat ikätoverini on odottanut raskautumista vuoden tai enemmän. mutta toivon mukaan kaikilla teillä ja myös minulla on joskus oma lapsi kainalossa.. :)
erittäin paljon onnea yrityksiinne!
Click to expand...

Tää on kyllä ihan totta! Kaverini miehineen aloitti yrittämisen kun olivat 21v ja 22v ja 1,5v meni ja sitten tuli vasta tärppi. Itellä kaksi tärppiä heti kerrasta (ja ikää oli 27v ja nyt 29v).

Äiti, poika 2v ja rv38
 
Mulla on aina ollut asenne, että "lapset ovat ihan kivoja kunhan eivät ole omia." Nyt ihan vasta viime vuosina kun ystävät ovat ympärillä lisääntyneet on noussut esiin ajatus, miltä oma lapsi tuntuisi.
Lähestyvä kolmikymppinenkin on tuonut kortensa kekoon. Entä jos lapsi ei olekaan tullakseen kun kuitenkin ehkäisyä on takana yli 10 vuotta.
Mies on alkanut pikkuhiljaa lämmetä ajatukselle ja asiasta ollaan puhuttu leikilliseenkin sävyyn.
Kauanko teillä on kestänyt siirtyä vaiheesta "ajatus vauvasta" vaiheeseen "ehkäisyn pois jättäminen"?
 
utelias pahalainen; tervetuloa mukaan keskusteluun!
Kysymyksesi oli mielenkiintoinen. Asia riippuu varmasti paljon ihmisistä. Siis että millainen itse olet, millainen puoliso..mitä asioita arvostatte, haluaako molemmat lapsia jne. Itselläni on puoliso, joka halusi "kaiken olevan elämässä kunnossa" (tyyliin työ, oma koti jne) ennenkuin vauvaa voi alkaa yrittämään. Olen tuota asennetta kironnut usein viime vuosina. Nyt vihdoin on se hetki, joka on hänen mielestään oikea..Mieleeni hiipi kuitenkin ajatus, että mitä jos on jo liian myöhäistä kun ottaa esimerkiksi minun terveydellisen tilanteeni huomioon (endometrioosi). Olen miettinyt vuosien varrella sitäkin, että mikäli me emme onnistu lasta saamaan, niin katkeroidunko? No, ehkä se on sen ajan murhe ja asiaan on osattava asennoitua jollakin muulla tavalla. En tiedä. Itse olisin ollut valmis yrittämään vauvaa jo aiemmin. No, nyt eletään tätä hetkeä ja katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan...
 
utelias pahalainen: mulla ollut myös vähän sama asenne, että lapset kivoja kunhan ne voi antaa jollekin muulle kun rupeavat parkumaan. Mutta jostain syystä sitten rupesi tuntumaan että olishan se oma lapsi kuitenkin jotain tavoittelemisen arvoista. Meillä yritys olisi ehkä ns. normaalitilanteessa alkanut vasta hieman myöhemmin, mutta kun mullakin tuota endometrioosia on, niin mies oli sitä mieltä, että ei muuta kuin aloitetaan yritys samantien, jos tulee hetimmiten niin tervetuloa, mutta jos kestää, niin sekään ei ole sitten niin vakavaa. Mulle tosiaan gyne sanoi että vuosi yritystä, jollei tärppiä tule, niin sitten ruvetaan miettimään millä raskautumista avustettaisiin.
 
Me ollaan molemmat oltu aika kielteisellä kannalla lasten suhteen aikaisemmin, mutta nyt kun tosiaan on "joutunut" kummiuden myötä olemaan vauvojen kanssa tekemisissä on tullut tunne, että miksei meillekin.
Leikkimieliseen sävyyn ollaan miehen kanssa juteltu, että jos sitä jättäisi pillerit pois niin kauanko mahtaa mennä ennen tärppiä.
Viimeksi kun tv:stä tuli joku ohjelma, missä oli aivan pieni vauva suu mutrullaan mieheni arvaamatta tokaisi "voi kun on suloinen". Menin aivan sanattomaksi (sitä ei ole sattunuut moneen vuoteen =) ) ja ajatus nousi pintaan josko hänkin haluaisi pikkuhiljaa oman nyytin kainaloon???????
 
Sain tänään sen raskaustestin tuloksen; negatiivinen.
En yllättynyt kovinkaan. Arvelinkin menkkojen pois jäämisen olevan joku hormonihäiriö tms. Tosin ei ne ole vieläkään alkaneet..saa nähdä milloin normaaliin rytmiin palataan. Vaikea tässä tilanteessa tietää milloin on optimaalinen aika.
No, yritys jatkuu...
Caktus; tsemppiä yritykselle..sulla on ihana mies!
 
Juulia33: harmi että sait negan! Mutta jospa seuraavalla kierrolla?

Kun mieheni kanssa siirryimme viime keväänä käyttämään keskeytettyä, olivat kuukautiseni heti myöhässä reilun viikon ja minulla oli jos jonkin näköistä raskausoiretta. No, menkat tulivat sitten kuitenkin, tein sitä ennen pari negatiivista testiä. Sen jälkeen olen malttanut olla (melkein aina;)) testailematta, ja ainahan ne menkat vaan tulevat, perh:( On näihin päiviin asti mennyt, että kiertoni on alkanut tasoittumaan, vaikka en edes käyttänyt hormonaalista ehkäisyä, kumma juttu.

Utelias pahalainen: Minä olin myös aiemmin, nuorempana kovinkin kielteinen lapsien hankkimisen suhteen. Mutta nyt muutama vuosi siten ajatukset alkoivat pikkuhiljaa muuttua ja nykyisin podenkin kroonista vauvakuumetta. Tämä onkin aika paha tauti, heti kun näkee jossain esim. raskaana olevan naisen, iskee kateus... Vaikka ei nyt millään pahalla, mutta kun tahtoo itsekin... Näin se vaan pääsi käymään:)

Kuumetta ei helpota yhtään mieheni kaverin reilu puolivuotias poika, oikea päivänsäde, niin hyväntuulinen ja veikeä pikkumies, aivan ihana:) Miehenikin on ihan myyty:)

Niin, me jätimme varsinaisen ehkäisyn pois hyvinkin äkkiä, eli annoimme vauvalle luvan tulla, mutta käytämme siis edelleen keskeytettyä... Molemmat haluavat lapsia, mutta uskallut tehdä lopullinen päätös taitaa puuttua, ainakin mieheltä.
 
Saas sitten nähdä miten käy...päätin meinaan kattoo vielä yhden kierron pillereillä ja sitten tarvis tehdä noita päätöksiä. Mennäkö lääkäriin uusimaan reseptiä vai josko sais miehen innostumaan luomukiertoon riskin kera.
 
Utelias pahalainen; tsemppiä!

Itse edelleen odottelen menkkoja.Ei kuulu ei näy, nyt pari vkoa myöhässä.
Olen aika neuvoton sen suhteen, että missä vaiheessa on otollisin aika jne nyt kun tää kierto on tällänen ku on..
En sitte tiiä onko endolla asiaan vaikutusta. vasemmalla puolella alavatsassa tuntuu ikävää kipua ajoittain. Jospa se vanha vaiva nostaa päätään nyt, kun en pillereitä syö..Kurjaa:(
 
Täälläkin yksi kuumeilija, jonka yritys pitäisi alkaa kesäkuussa. Pillerit (diane novat) jätin pois jo viime vuoden kesäkuussa kahdeksan vuoden popsimisen jälkeen. Sen jälkeen elämä on ollut ihanan kevyttä. Pillereiden popsiminen kyllä sopi minulle, mutta nyt ilman niitä, on jotenkin vapaampi olo. Vaikea selittää.. :)
Tekisi niin mieli jo yrittää, varsinkin kun itselläkin on pelko siitä, että tuleeko raskaaksi. Kiertoni on 42 päivää, se on kyllä jokseenkin säännöllinen, mutta pelottavan pitkä. Kunnon kuukautiset mulla on viimeksi ollut joskus marraskuussa. Kahdet viimeiset "kuukautiset" on ollut pieni veritahra pöksyissä, joka kylläkin siis on tullut hyvin säännöllisesti 42 päivän jälkeen. Yhden negatiivisen raskaustestin olen tehnyt, joten pakko niiden veritahrojen on kuukautisia olla ollut.
Juulia33, mä olen kans menettänyt äitini teininä, en tiedä vaikuttaako se tietämättömyyteen, mutta on siinäkin pieni vivahde, että näistä asioista olisi mukava äidin kanssa puhua. Millaisia hänen kiertonsa mm. ovat olleet, ovatko nekin olleet pitkiä ja silti hän on raskautunut helposti?
 
Anna: kiitos viestistäsi. Totta on, että oman äidin kanssa olisi hienoa vaihtaa ajatuksia ja kokemuksia. On se äitiys sen verran iso juttu.
Olen kasvanut perheessä, jossa on 4 lasta joten ainakaan lapsettomuus ei ole ongelma. Samoin sisarukseni ovat tulleet raskaaksi helposti. Mutta se on niin yksilöllistä..
Ei auta kuin odotella ja toivoa.
 
Utelias pahalainen kuulostaa melkeinpä mun tarinalta. :) Paitsi, että mies ei ole lämmennyt ajatukselle... Itse en koskaan ole halunnut vauvaa, enkä oikein pidä niistä vieläkään, mutta ajatus omasta lapsesta on alkanut jotenkin oudosti lämmittää mieltä. Tämä on jotenkin shokki ja järkyttävää, kun on niin totutellut siihen ajatukseen, että ei meille, ei ikinä! Mies on ihan samanlainen kuin minä, tälläinen vauva-vastainen :)
Mutta niin siinä vaan on käynyt että kaverit raskautuvat ja koska hekin näyttävät siitä selviävän niin tuli päähän sellaisia ajatuksia että kyllähän mekin, ja miltä meidän lapsi näyttäisi, kuinka paljon mieheni sitä rakastaisi, miltä tuntuisi iso pallo maha....jne jne. Mutta kyllä pelottaa paljon myös! En halua tulla raskaaksi ennenkuin ollaan 100% varmoja asiasta (voiko sitä oikeasti olla koskaan?), en halua katua sitä sitten kertaakaan, enkä varsinkaan halua, että mieheni ei olisi siitä innoissaan tai onnellinen! Vaikeita asioita pyörii päässä, onneksi täällä huomaa etten ole ainoa :)
Mainittakoon vielä, että meillä ei ole ollut muuta ehkäisyä kuin keskeytetty nyt noin 4 vuotta, eli olemme koko ajan asennoituneet niin, että tulee jos on tullakseen ja sitten mietitään uudestaan. Mutta miten saisin pois päästäni tämän "lapsi-kuumeen"? Etten hermostuttaisi mies parkaa jos vielä kauan jatkan jokapäiväistä kyselyäni meidän tulevien lasten nimistä, harrastuksista, hoidosta, kummeista, vaatteista jne jne? :)
(voi raukkaa mihin se joutuu sitten joskus kun olen raskaana!!!! voi sitä kyselyn ja puhumisen ja jaarittelun määrää!!!!)

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille,
t. Apaattinen Ameeba
 
Enpä ole miehelleni vielä maininnut mitään, että viimeistä kiertoa tässä pillereillä mennään. Kyllä varmaan haen reseptin valmiiksi (en kuitenkaan viitsi yksin päätöksiä yhteisestä lapsestamme tehdä), mutta voihan sen käyttää TOIVOTTAVASTI käyttämättä. Kyllä sitä väistämättä välillä mieleen juolahtaa ajatus, että jos mieheni ongelmien eteen ilmaantuessa sanookin "itsehän sitä lasta tahdoit ja tässä nyt ollaan." Eikä tee elettäkään ottaakseen osavastuun.
No 3 viikon kuluttua taidan olla viisaampi tässä asiassa.
 
Nykyään tuntuu siltä, että lapsien saamista pelätään toden teolla. Liikaa ainakin meidän kaveripiirissä ja tutuissa on ihmisiä, jotka pitävät lasta jotenkin "elämän pilaajana"...itsekin olen välillä ollut sitä mieltä, täytyy myöntää. Pelkäämmekö liikaa ottaa vastuuta, muutoksia vai mitä? Minäkin pelkään tuota, ettei mies sitten rakastaisikaan sitä tai että se tosiaankin pilaisi meidän elämän jotenkin..... Miehillä on tässä asiassa kamalasti valtaa. Enkä tietenkään halua lasta ennenkuin mieheni on täysin valmis siihen... Pelottavia asioita.
Utelias pahalainen: suosittelisin kertomaan rehellisesti miehellesi suunnitelmistasi ja toiveistasi mahdollisimman aikaisin. Hän voi tarvita paljonkin aikaa sopeutua ajatukseen :)
 
Ikinä ei ole varmaan oikea hetki. Itse tiedän haluavani vauvan, mutta tiedostan kuinka paljon se muuttaa elämää. Kaikki on just nyt niin hyvin. Pelkään myös hankkivani vauvan itsekkäistä syistä, esimerkiksi hengähdystaukona töihin, vaikka taustalla onkin selkeä halu olla vanhempi. Helpompaa olisi, jos tälläistä ei tarvitsisi suunnitella. Varmasti koskaan ei ole 100 % valmis ja jokainen vauva on ihme ja - yllätys omalla tavallaan. Siinhän se onkin, vauva tuo niin paljon ennustamatonta elämään.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa