Hah, mulla on varmaan päässä vikaa! :D Mä haluun synnyttämään :P

["pypylleröinen"]

Aina kun katon jotain ohjelmaa, tai kuulen, että joku tuttu on saanut vauvan, tulee sellanen olo, että mä haluun synnyttämään... Mulla meinaa oikeen itku tulla, kun jo pelkkä ajatus on niin ihana Huoooooh. Mies aina nauraa mua, ku sanon, että haluun
On mulla vähän vauvakuumekin, mutta enempi tois synnytys...

 

["reetu"]

Hassua =), juuri se synnytys on kaikesta se kamalin vaihe. Kun mä kuulen ja näen vauvoja, haluun niitä =), mutta järki on oltava, ei enää vauvoja meille, jollei yllätysvauvaa tule.

 

[Maira]

Niin "kamala" kun se synnytys olikin, voisin minäkin mennä synnyttää..En mä niin siitä raskaudesta, mut se synnytys..
Justiinsa kateellisena katoin vauvan tarinaa ja sitä kuinka tyynesti se nainen synnytti..

 

[äiskä09ja11]

Mä totesin myös esikoisen jälkeen että ennemmin synnytän kerran kuussa kun otan menkat.

 

[Mummeliisa]

Minäkin haluaisin synnyttämään.
Onhan se aina oma erityislaatuinen, antoisa, järisyttävä kokemuksensa.

Mutta tiedän minä senkin, että aina synnytyksen käynnistyttyä minulle tulee vaihe (avautumissupistusten ollessa jo "kunnollisia"), jolloin mieluiten lopettaisi siihen tai ainakin ottaisi aikalisän.

 

["sondersson"]

Mäkin tahtoisin päästä synnyttämään, mutta en haluaisi olla raskaana enkä tahtoisi vauvan kasvavan isoksi ikinä Niin että jääpi sitten synnyttämättä

 

[..]

Kääk. Teillä on selvästi liian kauan aikaa synytyksestä.. Mä synnytin pari kuukautta sitten ja on vielä tarpeeksi tuoreessa muistissa että ei kiitos uudestaan. Oon mä kyllä jo vähän miettiny et olikohan se sittenkään niiin kamalaa ja varmaan jo vuoden päästä "haluan" minäkin synnyttämään.

 

["pypylleröinen"]

Onneks teitä on muitakin
Ei mulla kyllä mitään raskauttakaan vastaan ois. Varsinkin, jos se ois yhtä ihana, kun tota ipanaa odottaessa oli. Selkäkipu oli poissa koko odotuksen ajan, ei missään vaiheessa mitään pahoinvointia, kipuja, tms. ei mielialanvaihteluja, outoja himoja, harjotussupistuksia, vuotoja, ei mitään Olin oikeen elämäni vedossa, ja nautein joka hetkestä. Hmmm...

 

[Maira]

Kääk. Teillä on selvästi liian kauan aikaa synytyksestä.. Mä synnytin pari kuukautta sitten ja on vielä tarpeeksi tuoreessa muistissa että ei kiitos uudestaan. Oon mä kyllä jo vähän miettiny et olikohan se sittenkään niiin kamalaa ja varmaan jo vuoden päästä "haluan" minäkin synnyttämään.

8kk tuskin on liian kauan.. Mä olin samaa mieltä jo synnytyksen jälkeen, jotenkin se kaikki kaameus oli sellasta jonka haluis kokea uudestaan, parantaa sitä omaa suoritustaan ja ennenkaikkea, jos siitä sit seuraavalla kerralla jäis ihan jotain mieleenkin..Mä olin nimittäin niin huumeissa et en juurikaan muista ko. operaatiota vaikka sitä 12h ulos pungerrettiinkin..

 

[pypylleröinen]

Synnytys ei sitten niin unelma ollutkaan, vuorokausi salissa, oksitosiinitippa täysillä viimiset 6 tuntia, eikä siltinkään paikat auennut yhtään. Lopuks alko vauvalla sydänäänet heiketä, ja tehtiin sectio
Ehkä sen takia uusiks?

 

[Mummeliisa]

Synnytys ei sitten niin unelma ollutkaan, vuorokausi salissa, oksitosiinitippa täysillä viimiset 6 tuntia, eikä siltinkään paikat auennut yhtään. Lopuks alko vauvalla sydänäänet heiketä, ja tehtiin sectio
Ehkä sen takia uusiks?

Minulla meni vähän tuohon malliin ensimmäinen synnytys.
Muut sitten helpommin alateitse.

 

[Starbucks]

Voi, ottaisin kenet vaan mun puolesta synnyttää! Ilmoittautuuko vapaaehtoisia?:wave:

N. 5 viikon päästä olis se h-hetki.

 

[Maira]

Synnytys ei sitten niin unelma ollutkaan, vuorokausi salissa, oksitosiinitippa täysillä viimiset 6 tuntia, eikä siltinkään paikat auennut yhtään. Lopuks alko vauvalla sydänäänet heiketä, ja tehtiin sectio
Ehkä sen takia uusiks?

Jaiks, muistan omastani sen kauhun hetken kun meilläki alko 8h homman jälkeen sykkeet olee liian korkeet, siellä sit otettii verikoetta lapsen päästä jne..Hirveetä koittaa olla paikallaan supistuksien kanssa kun lääkäri sähläs sen neulansa kanssa... :x Onneks kaikki oli kuitenkin ok ja saatiin jatkaa operaatiota..

 

["vierailija"]

Minäkin haluaisin synnyttää Ensimmäistä odotan ja oikeasti odotan innolla synnytystä, tosin vielä saa vauva pysytellä masussa kasvamassa ihan rauhassa muutaman kuukauden. Netistä olen oikein ahminut synnytyskertomuksia ja videoitakin katsellut. Voi olla, että synnytyksen aikana tulee ajatus, että miksi olen tätä innolla odottanut, mutta niin nyt vain odotan =)

 

[pypylleröinen]

Jaiks, muistan omastani sen kauhun hetken kun meilläki alko 8h homman jälkeen sykkeet olee liian korkeet, siellä sit otettii verikoetta lapsen päästä jne..Hirveetä koittaa olla paikallaan supistuksien kanssa kun lääkäri sähläs sen neulansa kanssa... :x Onneks kaikki oli kuitenkin ok ja saatiin jatkaa operaatiota..

Tolla ipanalla taas alko sykkeet hidastua. Mä en tosin tiedä mitään muutamasta viimisestä tunnista, mä oon ollut ihan taju kankaalla Hämärästi muistan vaan jotain pätkiä, kun kätilö tai joku on tullut käymään salissa, tms. Mut muuten meni aikalailla kaasuissa se vuorokausi

 

[no entäs tämä...]

Mulla on aina tuo ilmiö ei raskaana. Nyt taas raskaana pelottaa ja inhottaa koko ajatus. Ja joka ilta nukkumaan mennessä mietin, että toivottavasti ensi yönä ei ala se synnytys... Ja myös ei raskaana rakastan kaikkea siihen liittyvää, raskaana en. Outoa...

 

[Odotan toista...]

ei ollut mikään kauhean mukava. Tai oikeestaan se ponnistusvaihe.
Sydänäänet laski, mulla voimat vissiin lopussa, itkin ja paruin siellä ja lääkäriki mulle siitä tiuski...
Poika synty sinisenä ja äänettömänä...Napanuora kauheen pitkä, siinä iso solmu ja vielä kaulan ympäri Loppujen lopuks kaikki kuitenki hyvin.

Ei menny ku muutama kuukausi niin tuli aina mieleen kuinka mukava olis päästä synnyttämään...
Nyt odotan toista enkä odota sitä synnytystä, kuumeisesti vaan ootan et sais tietää onko tuolla mahassa elämää ja onko siellä kaikki hyvin... Sitten myöhemmin varmaan alkaa miettiä sitä synnytystä...

Luulen että varmaan siks sitä haluaa synnyttämään että tekis joitakin asioita eri tavalla... Toivon et seuraava synnytys sujuis vähemmän dramaattisesti...