Juuri noin se systeemi nykyisten kansainvälisten sopimusten mukaan toimii. Kun olet hilannut itsesi tavalla tai toisella rajalinjan yli, niin sinulla on silloin kaikki oikeudet, eikä sinua voida poistaa maasta ennen kuin turvapaikkahakemus ja siitä laadittu valitus on käsitelty.
Toki asia olisi eri jos Suomi irtisanoutuisi YK:n pakolaissopimuksesta. Silloin turvapaikanhakua yrittävä voitaisiin halutessa heivata pihalle vaikka se olisi ehtinyt Jyväskylään asti tms.
Sun kaltaisissa tyypeissä on se sisäänrakennettu ongelma, että teillä ei ole
halua ratkaista ongelmaa. Se on niin kuin se sananlaskun sika, joka ei halunnut tonkia ja aina oli sen takia joku vialla.
Ei tietenkään passintarkastuksista ole mitään hyötyä, jos jo raja-asemalla keltaisen viivan ylitse saatu pikkuvarpaan kynsi oikeuttaa turvapaikkamenettelyyn Suomessa. Asia ei eroa mitenkään siitä, että samainen elintasoturisti onnistuisi kiertämään raja-aseman ja patikoimaan Tornioon.
Asiaan pitääkin hakea aktiivisia ratkaisuja. Palautetaan jokainen turvapaikkaturisti takaisin rajan yli Ruotsiin. Ruotsihan on kova poika haalimaan kaikki mahdolliset pakolaiset mistä tahansa päin maailmaa itselleen, niin toki se ilonmielin ottaa pakolaisensa myös Suomesta takaisin. Ja tässä yhteydessä on turha vedota vuonna 1951 tehtyyn YK:n pakolaissopimukseen. Tuolloin maailma oli tyystin erilainen, eikä sopimusta koskaan ikinä tehty sen takia, että se mahdollistaa elintasosurffailun kehitysmaista Eurooppaan. Ei. Sitä ei sellaiseksi luonteeltaan tehty, joten sitä voi aivan hyvin olla noudattamatta. Ja niin monet maat tekevätkin.
Ja jos tässä sopimuksiin aletaan vetoamaan, niin miten sitten Dublin-sopimus? Eihän se voi olla niin, että yhtä kansainvälistä sopimusta noudatetaan ja toista puolestaan ei. Että miten ja millä tuulella milloinkin satutaan olemaan. Jos halutaan noudattaa pilkulleen YK:n pakolaissopimusta, niin tehdään sama pilkuntarkka noudattaminen myös Dublin-sopimukselle.
Poliittisia päätöksiä ja tulkintoja on lopulta kohtalaisen helppo tehdä, kuten vaikkapa tuosta itänaapurista se on nähtävissä. Suomi voi ottaa passintarkastukset käyttöön ja olla päästämättä maahan elintasopakolaisia. Rajatarkastuksen kiertävä otetaan talteen ja vangitaan valtiorajarikoksesta epäiltynä. Kyseisen rikoksen tuomio taas voi aivan hyvin olla este sille, ettei turvapaikanhakuprosessia ikinä aloiteta. Suomi ei näet vastaanota rikollisia.
Rajavalvontaa on mahdollista tehostaa länsirajalla ja jos matutsunami iskee kohdalle, niin tehdä sisäisiä tarkistuspisteitä teille. Ulkomaalaislain turvin passi tai henkilöllisyystodistus voitaisiin pyytää missä vain. Vaikka elintasoturisti olisi jo Helsingissä, niin minkään ei tarvitse olla esteenä, etteikö poliisi voisi katsoa henkkarit ja tarvittaessa tehdä kiinnioton.
Ja kun tiukka kontrolli tulisi, tapahtuisi merkillinen taikatemppu ja tulijat loppuisivat. Ei tarvitse pelätä että kyseisiä keinoja tarvisi käyttää ajan ääriin, sillä tulijoita ei kohta olisi. Ei kukaan lähde turvallisesta, lämpimästä, aurinkoisesta ja kulttuurilleen ominaisesta kotimaastaan kylmään, pimeään pohjolaan, jossa ei ole mitään rahallista tukea, ei töitä ja poliisikin jahtaa jatkuvasti.
Merkityksellistä tässä on
halu ratkaista ongelma. Siitä tässä on kyse!