Hallitus rajoittaa päivähoito-oikeutta

[Mörköäiti]

En ole puhunut kenestäkään elävästä ihmisestä, olen puhunut esittämästäsi skenaariosta.

Kannatan lämpimästi opiskelijoiden lasten oikeutta kunnalliseen kokopäiväiseen päivähoitoon. Ja täysipäiväiseksi opiskelijaksi voi ryhtyä vaikka heti äitiysloman (ne ekat 4 kk) jälkeen, jos toinen puoliso jää vanhempainvapaalle.

Mutta sitä en ymmärrä, miksi pitää välttämättä olla samaan aikaan perhevapailla ja opiskella niin paljon, ettei osa-aikainen päivähoito mitenkään riitä. Ei kuulosta reilulta kokonaisuudelta sitä perhettä ajatellen.

Eihän se opiskelu tarkoita, että lapsen pitäisi joka päivä olla hoidossa kahdeksan tuntia. Se voi tarkoittaa esim. paria pitempää ja paria lyhyempää päivää.

Päiväkodin toiminta, se josta lapsi hyötyy, on aamupäivällä. Jos vanhemman luento on vaikka klo 12 toisella puolen kaupunkia, pitää hänen ehkä lähteä jo tuntia ennen (näin ainakin täällä Helsingissä). Mikäli vauvan rytmi on sellainen, että hän vaikka nukkuu aamupäivällä, voi silloin lukea tenttiin tai tehdä jotain tehtäviä. Isomman lapsen hoitoajaksi tulee sinä päivänä vaikka 8.30-15 eli 6,5 tuntia.

Kotona olevan vanhemman lapsista suurin osa on hoidossa osa-aikaisesti, tosin yleensä se tarkoittaa vaikka 3 X viikossa 7 (joskus 8) tuntia. Tämä sopii usein paremmin esim. tilanteessa, josa lapsi nukkuu päiväunet ja pääsee heti päiväkodin lounaan jälkeen nukkumaan sen sijaan, että nuokkuisi vaikka bussissa. Ja näin perheille jää enemmän yhteisiä kokonaisia päiviä. Toinen vaihtoehto on tietysti vaikka joka päivä lyhyemmän päivän, mutta se taas ei ehkä mahdollista vaikka sitä opiskelua.

Minusta ei kannata lähteä arvostelemaan ihmisiä siksi, että he suorittavat opintojaan - vaikka sitten vanhempainvapailla. Se on ihan yhtä ok valinta kuin se, että he jäisivät kotiin. Itse suosittelisin kyllä suorittamaan edes jonkin verran opintoja, jos vaan pystyy - mieli pysyy virkeämpänä, kun on muutakin ajateltavaa kuin lastenvaatemerkit, kakkavaipat ja muiden perheiden valinnat. Ja kyllähän sitä valmistuu nopeammin kuin jos jäisi pariksi vuodeksi kokonaan kotiin. Ja taaperolle ehkä parempi, ettei heti niin pienenä joudu kokopäivähoitoon - jos kuitenkin vanhemmat haluavat ja voivat hoitaa kotona.

 

[Mörköäiti]

Ei se itsessään niin kovin paha asia ole. Mutta tuntuu laajemmin ajateltuna kestämättömältä, että merkittävä osa väestöstä pitää täysipäiväistä päivähoitopaikkaa siltä varalta että umppari puhkeaa. Ja mitäs jos se puhkeaakin perjantai-illalla?

Luulisi että yhteiskunnallekin tulee edullisemmaksi järjestää näihin tilanteisiin jonkinlainen "turvatakuu", joka toimisi tarkoituksenmukaisemmin kuin työväen tarpeisiin suunniteltu päivähoito.

No ehkä noissa tilanteissa olisi hyvä, että hoitoajan voisi pidentää vain omalla ilmoituksella - ei siis millään anomusrumballa.

Ja sama tietysti - jos hoitovapaalla tekee töitä tai opiskelee, voisi ilmoituksella saada omiin töihinsä/opintoihinsa sopivat ajat. Sillä laillahan ainakin tuo ongelma poistuisi.

 

[Voi ei]

Eihän se opiskelu tarkoita, että lapsen pitäisi joka päivä olla hoidossa kahdeksan tuntia. Se voi tarkoittaa esim. paria pitempää ja paria lyhyempää päivää.

Päiväkodin toiminta, se josta lapsi hyötyy, on aamupäivällä. Jos vanhemman luento on vaikka klo 12 toisella puolen kaupunkia, pitää hänen ehkä lähteä jo tuntia ennen (näin ainakin täällä Helsingissä). Mikäli vauvan rytmi on sellainen, että hän vaikka nukkuu aamupäivällä, voi silloin lukea tenttiin tai tehdä jotain tehtäviä. Isomman lapsen hoitoajaksi tulee sinä päivänä vaikka 8.30-15 eli 6,5 tuntia.

Kotona olevan vanhemman lapsista suurin osa on hoidossa osa-aikaisesti, tosin yleensä se tarkoittaa vaikka 3 X viikossa 7 (joskus 8) tuntia. Tämä sopii usein paremmin esim. tilanteessa, josa lapsi nukkuu päiväunet ja pääsee heti päiväkodin lounaan jälkeen nukkumaan sen sijaan, että nuokkuisi vaikka bussissa. Ja näin perheille jää enemmän yhteisiä kokonaisia päiviä. Toinen vaihtoehto on tietysti vaikka joka päivä lyhyemmän päivän, mutta se taas ei ehkä mahdollista vaikka sitä opiskelua.

Minusta ei kannata lähteä arvostelemaan ihmisiä siksi, että he suorittavat opintojaan - vaikka sitten vanhempainvapailla. Se on ihan yhtä ok valinta kuin se, että he jäisivät kotiin. Itse suosittelisin kyllä suorittamaan edes jonkin verran opintoja, jos vaan pystyy - mieli pysyy virkeämpänä, kun on muutakin ajateltavaa kuin lastenvaatemerkit, kakkavaipat ja muiden perheiden valinnat. Ja kyllähän sitä valmistuu nopeammin kuin jos jäisi pariksi vuodeksi kokonaan kotiin. Ja taaperolle ehkä parempi, ettei heti niin pienenä joudu kokopäivähoitoon - jos kuitenkin vanhemmat haluavat ja voivat hoitaa kotona.

Siis ymmärsinkö oikein? Tässä on kaksi vaihtoehtoa. Joko

A) Subjektiivinen päivähoito-oikeus on rajoittamaton. Vanhempi voi laittaa lapsensa kokopäivähoitoon ja opiskella samalla. Hoitopäivät ovat lyhyitä ja leppoisia ja kaikilla on mukavaa.

B) Subjektiivinen päivähoito-oikeus on rajattu osapäiväiseksi. Vanhempi voi laittaa lapsensa kokopäivähoitoon ja opiskella samalla. Hoitopäivät ovat pitkiä ja arki ankeaa. Ihmisten luontaisia valinnan mahdollisuuksia ei kunnioiteta.

 

[Mörköäiti]

Siis ymmärsinkö oikein? Tässä on kaksi vaihtoehtoa. Joko

A) Subjektiivinen päivähoito-oikeus on rajoittamaton. Vanhempi voi laittaa lapsensa kokopäivähoitoon ja opiskella samalla. Hoitopäivät ovat lyhyitä ja leppoisia ja kaikilla on mukavaa.

B) Subjektiivinen päivähoito-oikeus on rajattu osapäiväiseksi. Vanhempi voi laittaa lapsensa kokopäivähoitoon ja opiskella samalla. Hoitopäivät ovat pitkiä ja arki ankeaa. Ihmisten luontaisia valinnan mahdollisuuksia ei kunnioiteta.

On myös vaihtoehto C), jossa subjektiivinen päivähoito-oikeus on olemassa ja hoitoajan voi valita perheen tarpeiden mukaan. Tällä hetkellä se toimii aika hyvin - esimerkiksi kotona olevien vanhempien lapsista suurin osa on hoidossa vain osa-aikaisesti. Siihen voisi lisätä sellaisen, että hoitoaika voisi olle eri päivinä eri pituinen - tällaista vaihtoehtoa ei ole nyt. Eli lapsi olisi vaikka maanantaina 8-15, mutta tiistaina vain 8-12. Se lisäisi joustavuutta ja vähentäisi "ylibuukkausta", koska nykyisin on otettava sitten kaikille päiville se 7 tuntia, vaikka tarve olisi niin pitkään päivään vain kahtena päivänä ja muina päivinä lapsi haettaisiin jo aiemmin.

Tuossa B-vaihtoehdossa on ongelmana se, että hoitopäivän pituus olisi liian kankeasti ja kaavamaisesti määritelty, mikä tarkoittaisi usein sitä, että opiskelu ei onnistuisi. Itselläni oli opiskeluaikana yliopistossa valtaosa luennoista klo 12-14, seuraavaksi eniten oli klo 10 ja klo 14 alkavia. Tentit olivat klo 9-12, mutta joissain tiedekunnissa tenttiaika voi olla tuota pitempi ja päättyä klo 13. Opiskelupaikka voi sijaita aika kaukana kotoa, ja vauvan kanssa kaikki siirtymät ovat joka tapauksessa hitaampia. Lisäksi opiskeluun kuuluu muutakin kuin tentit ja luennot - itseopiskelua, ryhmätöitä, paritöitä, yms.

 

[Voi ei]

No ehkä noissa tilanteissa olisi hyvä, että hoitoajan voisi pidentää vain omalla ilmoituksella - ei siis millään anomusrumballa.

Ja sama tietysti - jos hoitovapaalla tekee töitä tai opiskelee, voisi ilmoituksella saada omiin töihinsä/opintoihinsa sopivat ajat. Sillä laillahan ainakin tuo ongelma poistuisi.

Olen periaatteessa samaa mieltä töiden ja opintojen suhteen, mutta toivoisin perhelähtöisempää suhtautumista nöihin kriisitilanteisiin. Jos vaikka synnytys menee pyllylleen ja lapsi taistelee hengestään teho-osastolla, tuntuu käsittämättömän julmalta miettiä että sen isomman sisaruksen hoitopäiviä pidennetään yleisen jaksamisen nimissä. Siellä poloinen sitten miettii, aiheuttiko jokin hänen ajatuksensa tapahtuneen.

Olen ehkä naiivi idealisti, mutta soisin vakavissa tapauksissa mieluummin vaikka kunnallisen kotipalvelun auttavan lapsiperheitä.

 

[LaMamanMorbid]

Tosin heillä, jotka kotona ollessa pitävät lapsen kokopäivähoidossa on yleensä siihen jotain painavia perusteita. Yleensähän lapsi on osa-aikahoidossa, jos toinen vanhempi on kotona.

Ja esim. epäsäännöllisesti työskentelevän on otettava kokopäiväpaikka, vaikka lapsi ei aina olisi täyttä päivää -jos ajat vaihtelevat viikoittain, ei niitä aikoja voi koko ajan vaihdella.

Mikähän se painava peruste on? Omassa päiväkodissa yleisin syy on suomen kielen oppiminen ja nämä lapset tekevätkin jo pääsääntöisesti lyhyempää päivää n.9-15. Mutta ihan tavallista on myös se, että keskituloiset, keskiluokkaiset tavalliset perheet pitävät isompaa sisarusta hoidossa äidin ollessa kotona vauvan kanssa siksi, että lapsella olisi kavereita tai ettei hoitosuhde katkeaisi. Ovatko ne sitten painavia syitä kysyy hän?

 

[Mörköäiti]

Olen periaatteessa samaa mieltä töiden ja opintojen suhteen, mutta toivoisin perhelähtöisempää suhtautumista nöihin kriisitilanteisiin. Jos vaikka synnytys menee pyllylleen ja lapsi taistelee hengestään teho-osastolla, tuntuu käsittämättömän julmalta miettiä että sen isomman sisaruksen hoitopäiviä pidennetään yleisen jaksamisen nimissä. Siellä poloinen sitten miettii, aiheuttiko jokin hänen ajatuksensa tapahtuneen.

Olen ehkä naiivi idealisti, mutta soisin vakavissa tapauksissa mieluummin vaikka kunnallisen kotipalvelun auttavan lapsiperheitä.

Se kotipalvelu pitäisi varmaan ensin pyöräyttää käyntiin. Ja jos esikoinen on tuollaista miettiäkseen, niin kyllähän hän varmaan miettisi sitä silloinkin, kun vieras kotipalvelun täti tulee viemään hänet vaikka leikkipuistoon. Päiväkodissa olisi sentään tutut kaverit ja tutut hoitajat.

 

[LaMamanMorbid]

Olen periaatteessa samaa mieltä töiden ja opintojen suhteen, mutta toivoisin perhelähtöisempää suhtautumista nöihin kriisitilanteisiin. Jos vaikka synnytys menee pyllylleen ja lapsi taistelee hengestään teho-osastolla, tuntuu käsittämättömän julmalta miettiä että sen isomman sisaruksen hoitopäiviä pidennetään yleisen jaksamisen nimissä. Siellä poloinen sitten miettii, aiheuttiko jokin hänen ajatuksensa tapahtuneen.

Olen ehkä naiivi idealisti, mutta soisin vakavissa tapauksissa mieluummin vaikka kunnallisen kotipalvelun auttavan lapsiperheitä.

Noh, mä taas oikeastaan voisin aatella, että isomman sisaruksen olisi vastaavassa tapauksessa parempi olla hoitopaikassa kuin kotosalla/sairaalassa vanhempien, jotka ovat helvetillisen huolissaan vastasyntyneesä, kanssa...

 

[Voi ei]

On myös vaihtoehto C), jossa subjektiivinen päivähoito-oikeus on olemassa ja hoitoajan voi valita perheen tarpeiden mukaan. Tällä hetkellä se toimii aika hyvin - esimerkiksi kotona olevien vanhempien lapsista suurin osa on hoidossa vain osa-aikaisesti. Siihen voisi lisätä sellaisen, että hoitoaika voisi olle eri päivinä eri pituinen - tällaista vaihtoehtoa ei ole nyt. Eli lapsi olisi vaikka maanantaina 8-15, mutta tiistaina vain 8-12. Se lisäisi joustavuutta ja vähentäisi "ylibuukkausta", koska nykyisin on otettava sitten kaikille päiville se 7 tuntia, vaikka tarve olisi niin pitkään päivään vain kahtena päivänä ja muina päivinä lapsi haettaisiin jo aiemmin.

Tuossa B-vaihtoehdossa on ongelmana se, että hoitopäivän pituus olisi liian kankeasti ja kaavamaisesti määritelty, mikä tarkoittaisi usein sitä, että opiskelu ei onnistuisi. Itselläni oli opiskeluaikana yliopistossa valtaosa luennoista klo 12-14, seuraavaksi eniten oli klo 10 ja klo 14 alkavia. Tentit olivat klo 9-12, mutta joissain tiedekunnissa tenttiaika voi olla tuota pitempi ja päättyä klo 13. Opiskelupaikka voi sijaita aika kaukana kotoa, ja vauvan kanssa kaikki siirtymät ovat joka tapauksessa hitaampia. Lisäksi opiskeluun kuuluu muutakin kuin tentit ja luennot - itseopiskelua, ryhmätöitä, paritöitä, yms.

Luentoja, tenttejä, itseopiskelua, paritöitä, jne. Kuulostaa minusta täysipäiväiseltä opiskelulta eikä perhevapaalta. Eli kokopäivähoitoon on oikeutettu tulevaisuudessakin. Toki vapaita ja lyhennettyjä päiviä voi ja kannattaa pitää lasten vuoksi.

 

[Voi ei]

Se kotipalvelu pitäisi varmaan ensin pyöräyttää käyntiin. Ja jos esikoinen on tuollaista miettiäkseen, niin kyllähän hän varmaan miettisi sitä silloinkin, kun vieras kotipalvelun täti tulee viemään hänet vaikka leikkipuistoon. Päiväkodissa olisi sentään tutut kaverit ja tutut hoitajat.

Miten tämä aina käännetään niin päin, että lapsi pitää saada eroon perheestään?

Ajattelin kyllä ihan, että kotipalvelusta autettaisiin arjessa, että sitä yhteistä aikaa olisi enemmän.

 

[Voi ei]

Noh, mä taas oikeastaan voisin aatella, että isomman sisaruksen olisi vastaavassa tapauksessa parempi olla hoitopaikassa kuin kotosalla/sairaalassa vanhempien, jotka ovat helvetillisen huolissaan vastasyntyneesä, kanssa...

Varmaan osapäivähoito tekee hyvää tuossa tilanteessa. Mutta mörköäiti nimenomaan puhui siitä, että lapsi on _pidempiä päiviä_ hoidossa perheen kriisitilanteen vuoksi.

 

[LaMamanMorbid]

On myös vaihtoehto C), jossa subjektiivinen päivähoito-oikeus on olemassa ja hoitoajan voi valita perheen tarpeiden mukaan. Tällä hetkellä se toimii aika hyvin - esimerkiksi kotona olevien vanhempien lapsista suurin osa on hoidossa vain osa-aikaisesti. Siihen voisi lisätä sellaisen, että hoitoaika voisi olle eri päivinä eri pituinen - tällaista vaihtoehtoa ei ole nyt. Eli lapsi olisi vaikka maanantaina 8-15, mutta tiistaina vain 8-12. Se lisäisi joustavuutta ja vähentäisi "ylibuukkausta", koska nykyisin on otettava sitten kaikille päiville se 7 tuntia, vaikka tarve olisi niin pitkään päivään vain kahtena päivänä ja muina päivinä lapsi haettaisiin jo aiemmin.

Tuossa B-vaihtoehdossa on ongelmana se, että hoitopäivän pituus olisi liian kankeasti ja kaavamaisesti määritelty, mikä tarkoittaisi usein sitä, että opiskelu ei onnistuisi. Itselläni oli opiskeluaikana yliopistossa valtaosa luennoista klo 12-14, seuraavaksi eniten oli klo 10 ja klo 14 alkavia. Tentit olivat klo 9-12, mutta joissain tiedekunnissa tenttiaika voi olla tuota pitempi ja päättyä klo 13. Opiskelupaikka voi sijaita aika kaukana kotoa, ja vauvan kanssa kaikki siirtymät ovat joka tapauksessa hitaampia. Lisäksi opiskeluun kuuluu muutakin kuin tentit ja luennot - itseopiskelua, ryhmätöitä, paritöitä, yms.

Se hoitoaika voi olla paperilla 8-15, mutta hyvänen aika, saa lapsen toki myöhemmin tuoda ja aiemmin hakea. Mulla on kokemusta aika lailla erilaisista asiakkaista ja heidän tarpeistaan hoitoaikoihin. On perheitä laidasta laitaan ja joillakin tuntuu olevan aivan oikeita ongelmia elämänhallinnan ja lastenhoidon kanssa, jolloin on toki parempikin, että sisarukset ovat hoidossa vaikka äiti olisi kotona vauvan kanssa...sitten on myös niitä, joille on ilmeisesti tullut yllätyksenä kuinka haastavaa on olla kotosalla vauvan ja isomman sisaruksen kanssa. Haastavaa voi olla vaikka olisi hyvät tukiverkotkin. Itsekin aikanaan pidensin keskimmäisen hoitoaikaa kun kuopus oli vauva, koska tuntui, etten jaksa..ja meillä ei todellakaan ollut tukiverkkoja. Onhan se toki helppo aina arvostella muiden jaksamisia ja valintoja. Mutta voi olla, että jos tukiverkkojen puutteessa olevien vanhempien pientä helpotusta lastenhoidon suhteen kutistetaan yhdestä päästä saattaa se räjähtää käsiin toisessa päässä....

 

[Mörköäiti]

Se hoitoaika voi olla paperilla 8-15, mutta hyvänen aika, saa lapsen toki myöhemmin tuoda ja aiemmin hakea.

No tuotahan olen itsekin yrittänyt sanoa.

 

[Mörköäiti]

Varmaan osapäivähoito tekee hyvää tuossa tilanteessa. Mutta mörköäiti nimenomaan puhui siitä, että lapsi on _pidempiä päiviä_ hoidossa perheen kriisitilanteen vuoksi.

Siis en sanonut, että niin pitää olla, mutta jos se (esim. joinain päivinä) auttaa, niin en ala arvostella.

 

[Mörköäiti]

Luentoja, tenttejä, itseopiskelua, paritöitä, jne. Kuulostaa minusta täysipäiväiseltä opiskelulta eikä perhevapaalta. Eli kokopäivähoitoon on oikeutettu tulevaisuudessakin. Toki vapaita ja lyhennettyjä päiviä voi ja kannattaa pitää lasten vuoksi.

Ei sitä ole missään määritelty, mitä perhevapaan aikana saa tehdä. Tuo voi olla täysipäiväistä opiskelua tai sitten se voi olla osa-aikaista opiskelua.

 

[vieras*]

Minäkin nostan hattua niille, jotka pystyvät tekemään mitään järjen juoksua vaativaa vauvan kanssa. Itse en ole pystynyt, riippumatta siitä onko kuvioissa pyörinyt taaperoa vai ei.

Mutta jos se vaatii, että toiset lapset on pidettävä päivähoidossa kokopäiväisesti, maksavat ne isommat aika kovan hinnan. Työtä se kokopäiväinen päivähoitokin on. Uuteen sisarukseen sopeutuminen on iso juttu jo muutenkin, joten ehkä ne voimavarat kannattaisi pikkuvauva-aikana suunnata koko perheen hyvinvointiin. Osapäiväinen hoito riittää täyttämään isompien seurantarpeen, ja jäähän siinä jokunen tunti päivässä siihen vauvan kanssa työntekoonkin.

No tuosta päästäänkin siihen ikuisuuskysymykseen, että kauanko lapsia pitäisi hoitaa kotona. Tai onko isompien lasten parempi olla päiväkodissa (joskus liiallisessakin) viriketulevassa vai vauvan ja äidin kanssa kotona. Tai hyötyykö lapset enemmän siitä että saa olla pitkään kotona vai siitä, että vanhemmat tekee töitä ylläpitääkseen tiettyä elintasoa. Tekipä niin tai näin, aina tekee jonkun mielestä väärin... Mun mielestä jokaisen perheen pitäisi saada tehdä omat valinnat ilman ulkopuolisten arvostelua.

 

[Mörköäiti]

Miten tämä aina käännetään niin päin, että lapsi pitää saada eroon perheestään?

Ajattelin kyllä ihan, että kotipalvelusta autettaisiin arjessa, että sitä yhteistä aikaa olisi enemmän.

Sekin olisi hyvä. Mutta kun me ihmiset olemme niin erilaisia - tuollaisessa kriisitilanteessa joku voi tarvita myös aikaa itselleen ja ajatuksilleen, tai esim. aikaa käydä tilannetta läpi puolisonsa kanssa. Ei se esikoinen ole tuossa ainoa, joka tarvitsee tukea. Ja vanhempien on helpompi jaksaa tukea ja olla esikoisen kanssa, jos saavat tarvittaessa myös omaa rauhallista aikaa toisaalta tilanteen läpikäymiseen, toisaalta ihan vaan aivojen nollaamiseen.

Toki jos ei tarvitse, niin sitten ei. Mutta jos jollain sellainen tarve on, se lienee ymmärrettävää?

 

[hhhhhhhhh]

Hyvä muutos
Tämä systeemi on ollut käytössä "suosituksena" (lue: annetaan ymmärtää, että osa-aikahoito on ainoa sallittavissa oleva hoitomuoto, kun toinen vanhempi on kotona) täällä jo vaikka kuinka kauan.

 

["hmm"]

En jaksa tuon Vei ei:n kanssa vääntää, kun haluaa väkisin ymmärtää sanomiseni väärin.

Mulla isommat lapset ovat olleet päivähoidossa vain ja ainoastaan ollessani töissä tai toipumassa sektioiden jälkeen sen noin 2 kk, minkä aikana ei vauvaa painavampaa saa nostaa. Ja todellakin ihan kokopäivähoidossa miehen työaikojen mukaan.

Isyysvapaata ei saa kuin max 3 viikkoa äidin kanssa yhtä aikaa ja ainakin meillä se kuluu muuna ajankohtana.

Uuden ehdotuksen perusteella tilanne siis saattaisi olla se, että joutuisin vaarantamaan sekä oman että lasten terveyden ja turvallisuuden, jos he voisivat olla hoidossa vain osan miehen työajasta sektiosta toipuessani.

Se, että tällainen tilanne olisi huomioitu jo ehdotuksessa itsessään ei tarkoita, että mielestäni pitäisi olla kokopäivähoitopaikka varmuuden vuoksi vaan että sen saisi tarpeen mukaan järjestettyä helposti. Esikoiselle soitin hoitopaikan sairaalavuoteelta, kun toinen vauva syntyi kiireellisellä sektiolla. Mahtaisiko tämä onnistua uuden mallin mukaan? Meillä lapset siis eivät ole edes osapäivähoidossa muuten kuin todellisessa tarpeessa eli jos olemme molemmat vanhemmat töissä tai mies töissä ja itse terveydellisistä syistä kykenemätön turvallisesti hoitamaan lapsia (sektio).

(Joko on väännetty tarpeeksi rautalankaa vai vieläkö eräs jaksaa vääntää sanomisiani?)

 

[Vierass]

Säästöt ovat itseasiassa todella suuret. Niin suuret että Oulussa muutettiin avoin varhaiskasvatus ilmaiseksi ja säästöjä on saatu monta tuhatta per lapsi.

 

["vvieras"]

Säästöt ovat itseasiassa todella suuret. Niin suuret että Oulussa muutettiin avoin varhaiskasvatus ilmaiseksi ja säästöjä on saatu monta tuhatta per lapsi.

Mites tuo on sitten laskettu, kun laki ei ole vielä edes voimassa. Ja kun tämä laki tulee voimaan, niin kotihoidontuen uudistuksen takia moni lapsi joutuu aikaisemmin päiväkotiin kun normaalisti, mikä taas täyttää nuo paikat ja vielä enemmänkin. Kht tuen muutoshan nimenomaan on kasvattamassa kuluja, mutta ajatellaan että se saataisiin sitten käännettyä päinvastaiseksi, kun äidit menevät aikaisemmin töihin (epäilen). Että odotelkaa vaan kunhan tämä tulee voimaan, että mites nämä oikeasti menee.

 

["..."]

Varmaan osapäivähoito tekee hyvää tuossa tilanteessa. Mutta mörköäiti nimenomaan puhui siitä, että lapsi on _pidempiä päiviä_ hoidossa perheen kriisitilanteen vuoksi.

Mitähän ne muiden perheiden tilanteet kuuluvat sinulle...

 

["Lissu"]

Mä en nyt ollenkaan ymmärrä miten tämä keskustelu on päätynyt siihen että uuden päivähoitoaikamallin mukaan ei pysty opiskelemaan? Kun eihän opiskelijoiden osalta olla mitään rajaamassa, vain niiltä jotka ovat kotona hoitovapaalla jne.

 

[Kokkarit sucks]

Käsittämätöntä nämä suomalaiset lampaat, hallitus leikkaa hyvinvoinnista ja lapsista ja mammat keskittyy osoittelemaan sormella toisiaan kenen lapsella pitäisi olla oikeus päivähoitoon. Mielestäni tällainen lammaskansa on nimenomaan ansainnut Kataisen ja Urpilaisen, ja jatkuvat kurjistamispäätökset, jos muka hallitusta ei saa arvostella tällaisista lyhytnäköisistä päätöksistä ollenkaan.

Tämä nykyinen hallitus on täydellinen kaaos, mutta on onnistunut aivopesemään suomalaiset syyllistämällä ja toitottamalla sosiaalisten palveluiden kalleutta. Vaan onko he tehneet mitään työllistämisen edistämiseksi tai yrittäjyyden helpottamiseksi. EI. Leikattu ja pidennetty taantumaa, kurjistettu ihmisten elämää entisestään.

Meillä mies on yrittäjä, tekee 12-16 tuntista päivää. EI, hän ei pysty auttamaan lasten hoidossa. Veroja kyllä maksaa, useammankin edestä. Itse jään kotiin, mutta mietin jo opiskeluja vanhempainvapailla työllistymiseni edistämiseksi. Alallani siitä olisi hyötyä, mutta entä jos vauva onkin koliikkilapsi tai asiat ei mene suunnitelmien mukaan. Perheessäni on tiukkaa jo ennestään niin että lähtisin töihin vaikka heti äitiysloman jälkeen, mutta sitten syyllistetään että olet huono äiti ja lapsi kärsii. Päivähoitoa olen pitänyt itsestään oikeutettuna, kun maksan niin hitosti veroja.

Suomen yhteiskunnan verotus ja muut palvelut on rakennettu niin, että ihmisten pitää olla ensisijaisesti työssä tuottamassa verovaroja, ei hoitaa vanhoja vanhempiaan kotona ja lapsikatrasta vielä siihen päälle. Jos siihen mennään, niin valtion tulee alentaa verotusta niin että yksi vanhempi voi jäädä kotiin ilman että elintaso laskee merkittävästi, eteläeurooppalaiseen malliin jossa koko suku asuu saman katon alla. Sitten ei tarvita päivähoitoja, kun on hoitajia, isovanhempia ja sukulaisia ympärillä tukiverkkona. Mielelläni olisin kokopäiväinen kotiäiti.
Jos verotus on näin tiukkaa, niin valtion ja kuntien on järjestettävä hoidot vanhuksille ja lapsille, PISTE.

Mistä ihmeestä tässäkin ne säästöt muka tulee? Ne mamujen lapset jotka istuu kotona, miten heidän lapset oppii suomen kieltä ja oppii suomalaista kulttuuria, jos eivät ole päivähoidossa? Ei se afrikkaa solkkaava kouluttamaton äiti pysty antamaan tällaisia tietoja ja taitoja lapsilleen, jos ei edes osaa opettaa lapsiaan syömään aterimilla. Ilman päivähoitoa nämä lapsethan aiheuttavat valtavan kaaoksen siirtyessään peruskouluun.
Ja jos äiti on muuten sellainen luonteenlaatu, että hän istuu kotona persee**ään ja vie lapset päivähoitoon kokopäiväiseksi, niin katsoisin jo lähtökohtaisesti että asenteessa ja vanhemman esimerkissä on niin paljon pielessä, että parempi että lapsi on päivähoidossa. Sosiaalisia tapauksia joka tapauksessa, jos ei työnteko tai opiskelu kiinnosta niin katsoisin senkin ilmentävän jonkinasteisia psyykkisiä ongelmia. Terve ihminen haluaa edistää omaa elämäänsä ja perheensä hyvinvointia, sosiaalisilla varoilla ja tuilla tarkoituksellisesti elävät ovat täysin kykenemättömiä miettimään huomista pidemmälle saati luomaan perheelleen parempaa tulevaisuutta. Ei heistä silloin kasvattajaksikaan ole.
Ei lapsia tällaisista vanhemmista pidä rankaista niin, että lapset joutuvat olemaan kotona tällaisen vanhemman kanssa.

Minut kasvatettiin kokonaan kotona, isä teki töitä kotoa käsin. Olin yksinäinen, vetäytynyt enkä oppinut sosiaalisia taitoja. Jäin kokonaan muista ulkopuolelle, ja peruskoulun alettua olin ainoa joka ei tiennyt tai tuntenut ketään. Tämä edesauttoi koulukiusaamista minua kohtaan. Kannatan lapsen viemistä päivähoitoon.

Yhteiskunnan PITÄÄ pystyä tarjoamaan nämä palvelut ilman mitään "subjektiivisia" oikeuksia. Tai sitten hra Katainen laskee verotusta ja helpottaa mm. yrittäjän byrokratiaa sekä valtavia maksuja niin että me vaimot voidaan jäädä kotiin hoitamaan lapsiamme. Ei voi syödä ja säästää kakkua, ei. Vaikka kuinka mielisi eu:n virkamiehistöön, kunhan on saanut tuhottua Suomen hyvinvointivaltiona.

 

[vieasss]

[QUOTE="Lissu";29748901]Mä en nyt ollenkaan ymmärrä miten tämä keskustelu on päätynyt siihen että uuden päivähoitoaikamallin mukaan ei pysty opiskelemaan? Kun eihän opiskelijoiden osalta olla mitään rajaamassa, vain niiltä jotka ovat kotona hoitovapaalla jne.[/QUOTE]

No kun monet tällä hetkellä opiskelevat osa-aikaisesti äitiys- tai hoitovapaalla. On tälle yhteiskunnalle hyödyllistä, jos opintoja voi edistää jo silloin, kun siihen ei perhetilanteen vuoksi ole vielä mahdollisuutta täysipäiväisesti. Joustamaton järjestelmä aiheuttaa tehottomuutta yhteiskunnassa ja hidastaa ihmisten valmistumista ja lyhentää työuria, kun useita asioita ei voi tehdä päällekäin siihen kyetessään.

Minunkin on tarkoitus opiskella äitiys- ja vanhempainvapailla heti kun mahdollista edes vähän, mikäli vauvan kanssa se vain vähänkin onnistuu. Oppilaitoksestani tämä on loistava asia ja voi olla, että valmistun ennen kuin edes ehdin pois perhevapailta. Enkä edes palaisi takaisin täysipäiväiseksi opiskelijaksi. Mielestäni tässä voittaisivat kaikki: Minä, oppilaitos ja yhteiskunta.