O
onneton?vaimo
Vieras
Rakastan miestäni. Hän on kaikkeni. Huominen ilman häntä tuntuu pahalta, kurkkua ahistaa ja itkettää jo pelkkä ajatus.
Mutta, asioissahan on aina kääntöpuolensa.
Joskus tuntuu, kuin että katuisin avioitumistamme. Kun mietin tulevaisuuttani ilman miestä, ilman lapsia (niitä ei vielä onneksi ole) tuntuu jotenkin paremmalta. Tai sanoisinko, että paremmalta tuntuu se ajatus, etten olisi koskaan edes tavannut häntä. Tulevaisuus vaimona, äitinä, tuntuu ahdistavalta. Mies on myös pahoinpidellyt minua, myös käyttänyt henkistä väkivaltaa. Tämä saa minut joskus ajattelemaan pahoja asoita miehestäni. Joskus tuntuu, että vihaan häntä. Mutta ajatus vihaamisesta iskee pian sen jälkeen todella kovaa, ja alan potemaan huonoa omatuntoa, säälimään miestäni. Otan hänet syliin, ja mietin, että kuinka saatoinkaan ajatella hänestä noin.
Toinen, mikä saa minut epäröimään avioeroa, on vanhempani ja sukulaiseni. Mitä he ajattelisivatkaan minusta, kun eroan vuoden avioitumisemme jälkeen? Pelkään myös, että alan katumaan päätöstäni, enkä koskaan pääsisi yli erostamme.
Anteeksi sekava teksti, mutta olen hukassa! En tiedä mitä tehdä elämälläni. Järki vai tunteet.. En tiedä kaipaanko tähän edes mitään vastauksia, mutta kun en voi puhua kenellekään...
Mutta, asioissahan on aina kääntöpuolensa.
Joskus tuntuu, kuin että katuisin avioitumistamme. Kun mietin tulevaisuuttani ilman miestä, ilman lapsia (niitä ei vielä onneksi ole) tuntuu jotenkin paremmalta. Tai sanoisinko, että paremmalta tuntuu se ajatus, etten olisi koskaan edes tavannut häntä. Tulevaisuus vaimona, äitinä, tuntuu ahdistavalta. Mies on myös pahoinpidellyt minua, myös käyttänyt henkistä väkivaltaa. Tämä saa minut joskus ajattelemaan pahoja asoita miehestäni. Joskus tuntuu, että vihaan häntä. Mutta ajatus vihaamisesta iskee pian sen jälkeen todella kovaa, ja alan potemaan huonoa omatuntoa, säälimään miestäni. Otan hänet syliin, ja mietin, että kuinka saatoinkaan ajatella hänestä noin.
Toinen, mikä saa minut epäröimään avioeroa, on vanhempani ja sukulaiseni. Mitä he ajattelisivatkaan minusta, kun eroan vuoden avioitumisemme jälkeen? Pelkään myös, että alan katumaan päätöstäni, enkä koskaan pääsisi yli erostamme.
Anteeksi sekava teksti, mutta olen hukassa! En tiedä mitä tehdä elämälläni. Järki vai tunteet.. En tiedä kaipaanko tähän edes mitään vastauksia, mutta kun en voi puhua kenellekään...