Haluan rakastaa miestäni - mutta olen katkera...

[haaveita vain?]

Mies ilmoitti 2 viikkoa toisen lapsemme syntymästä ettei haluakkaan enää lapsia (oltiin puhuttu kolmesta, minä haaveilin jopa neljää).
Tuosta on nyt kulunut 3kk mutta en vieläkään voi olla ajattelematta nuita sanoja joka ikinen päivä. Tuona päivänä kyseenalaistin rakkauteni, ja siitä eteenpäin päivä päivältä rakastan vähemmän. Kyse ei ole siitä ettenkö haluaisi rakastaa. Haluaisin kyllä että voisin elää sen kanssa, hyväksyä sen että lapsiluku on nyt täynnä, mutta en vain pysty. Joka päivä mietin sitä tunnetta millaista on synnyttää lapsi, kuinka ihanaa ja kaunista se onkaan. En vaan pääse siitä ajatuksesta mihinkään että haluan vielä yhden lapsen.
Aina meillä on miehen kanssa ollut vuoristorataa mutta yhdessä on pysytty vaikeuksista huolimatta, ja lapsistamme olemme todella onnellisia.
Olen jo miettinyt eroa, mutta en minä loppujenlopuksi sitäkään halua. Välitän miehestä vaikka vikoja löytyykin, ja haluaisin rakastaa. Aina kun mietin miksi en voisi rakastaa taas muistan sen tunteen kun tietää saavansa lapsen, haluan vielä kokea sen...
Kuullostaa varmaan tosi itsekkäältä mutta en voi sille mitään...

Onkohan tässä mitään mahdollisuutta että ajan mittaan hyväksyn asian, rakastun uudelleen mieheen ja luovun kolmannen lapsen haaveesta. Vai voiko tällaisesta päästä yli. Vaikealta se ainakin tuntuu, sillä pelkkä ajatteleminen etten saisikaan enää lapsia saa kyyneleet silmiin ja ahdistus valtaa minut...

Onko kohtalotovereita ja miten ratkaisitte tämän dilemman?

 

["lila"]

Höpsistä heijaa! Miehesihän mieli voi hyvinkin muuttua vielä! Ei hän ole ajatellut varmaankaan loppuikää tarkoittaa sanoessaan noin, vaan jostain syystä silloin on vain tuntunut siltä.. Eikö nyt ole kuitenkin ajankohtaisinta nauttia olemassaolevista lapsista, eikä jämähtää suruun siitä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan? Luulen, että otat asian tällä hetkellä turhan vakavasti, (hormoneillakin ehkä osansa), kun teillä vieläpä on ihana pikkuinen siellä, eikä tähän hätään varmaankaan olisi ihan toivottavaakaan heti uutta vauvaa alkaa tekemään/toivomaan! Nauti vauvasta ja vanhemmasta lapsestasi, miehestäsi ja elämästänne nyt, murehdi ko.asiaa vasta sitten, kun/jos on joskus ajankohtainen!!

 

[täh]

Jos suhde on yhtä vuoristorataa (sen kuvan kirjoituksestas saa) niin eikös "lisälasten" sijaan olisi syytä keskittyä sen suhteen ylläpitämiseen jo ihan pelkästään niiden olemassa olevien lasten vuoksi??

Ei tässä maailmassa kaikki haaveet toteudu. Vähempään on opeteltava tyytymään.

 

[haaveita vain?]

Kyllä mies on varma asiasta. Sanoi miettineensä sitä kauan.

Sitähän minä punnitsenkin, jatkaakko elämää miehen kanssa, tehdä suhteen eteen töitä ja unohtaa haaveet kolmannesta vai erota ja mahdollisesti saada sitä mitä haluaakin, eli löytää uusi mies joka ei ole yhtä itsepäinen kuin minä (välttyisi konflikteilta) saada lisää lapsia, päästä naimisiin..

Mutta onhan siinä sekin että en minä niin vain halua erota ja hajoittaa perhettä. Mies on hyvä isä ja hyvä puolisokin halutessaan. Me vaan olemme valitettavasti niin erilaisia, ja se olisi pitänyt älytä jo ennen lastentekoa...

Toivoisin että voisimme olla asioista yhtä mieltä ja että voisimme olla yhdessä onnellisena perheenä, mutta hitto kun asiat eivät ole niin yksinkertaisia että jos oikein toivoo niin ne toteutuisivat... :/

 

["vieras"]

Voi hyvänen aika. Mies ei voi pakottaa sinua etkä sinä miestä! Epävarman tilanteen takia olet varmis eroamaan ja hajoittamaan nykyisen perheesi? Et siis edes rakasta miestäsi vaan lasten tekoa ja raskaana oloa. Auts ja voih. Erotkaa.

 

["mä"]

Keskittykää nyt olevaan perheeseenne, siihen jo olevaan. En tahdo pahaa vaikka sanon ehkä hieman ahasti...Sinun ap on nyt laskettava haaveidesi tasoa alemmaksi. Ajattele että olet kuitenkin jo kokenut kaksi ihanaa raskautta, kaksi ihanaa synnytystä...Sinulla on jo paljon enemmän kuin monella muulla. Ja ajettele vaikka näin; sinulla on se erityinen-esikoinen ja kultainen-kuopus. Heillä molemmilla on erityinen merkitys elämässä; vaali sitä pitämällä yllä myös parisuhteenne. Pyyteetön rakkaus miestäsi kohtaan - sellaisena kuin hän on - on jossain mielessä myös rakkautta lapsiasi kohtaan. Haluat pitää heillä elämässään kaksi vanhempaa (sekin on nykyaikana jo suuri pääoma lapselle).

Et ehkä koskaan synnytä; mutta saatat kokea vielä vauva-aikaa. Kun lapsesi saavat omat lapsensa, saat taas tuoksuttaa sitä ihanaa vauvatuoksu, ja elää niitä hetkiä

 

[haaveita vain?]

[QUOTE="mä";22066681]Keskittykää nyt olevaan perheeseenne, siihen jo olevaan. En tahdo pahaa vaikka sanon ehkä hieman ahasti...Sinun ap on nyt laskettava haaveidesi tasoa alemmaksi. Ajattele että olet kuitenkin jo kokenut kaksi ihanaa raskautta, kaksi ihanaa synnytystä...Sinulla on jo paljon enemmän kuin monella muulla. Ja ajettele vaikka näin; sinulla on se erityinen-esikoinen ja kultainen-kuopus. Heillä molemmilla on erityinen merkitys elämässä; vaali sitä pitämällä yllä myös parisuhteenne. Pyyteetön rakkaus miestäsi kohtaan - sellaisena kuin hän on - on jossain mielessä myös rakkautta lapsiasi kohtaan. Haluat pitää heillä elämässään kaksi vanhempaa (sekin on nykyaikana jo suuri pääoma lapselle).

Et ehkä koskaan synnytä; mutta saatat kokea vielä vauva-aikaa. Kun lapsesi saavat omat lapsensa, saat taas tuoksuttaa sitä ihanaa vauvatuoksu, ja elää niitä hetkiä[/QUOTE]

Et kirjoittanut pahasti vaan todella kauniisti. Kiitos, Annoit ajateltavaa.

 

["niin"]

[QUOTE="vieras";22066676]Voi hyvänen aika. Mies ei voi pakottaa sinua etkä sinä miestä! Epävarman tilanteen takia olet varmis eroamaan ja hajoittamaan nykyisen perheesi? Et siis edes rakasta miestäsi vaan lasten tekoa ja raskaana oloa. Auts ja voih. Erotkaa.[/QUOTE]

Peesi tälle. AP ainakin saa tilantee kuulostamaan siltä että tärkeintä elämässä on raskaus ja uuden lapsen saaminen. Viis niistä vanhemmista lapsista ja heidän isästä.

Eihän siinä mitään muuta kuin ero. Sitten sen uus mies ja uudet lapset. Mietityttää vaan miten näiden aikasempien lasten käy, jos se uusi mies ei heitä täysin hyväksykkään...Sekin on mahdollista.

 

[haaveita vain?]

Höh, ymmärsitte nyt ihan väärin!

En ole eroamassa, enkä edes halua. Ne ovat vain ajatuksia. Tietenkin rakastan olemassa olevia lapsiani eniten koko maailmassa ja heidän eteen teen kaikkeni. Miestäkin rakastin joskus todella paljon, nyt se on vaan hiipunut. Mutta se ei tarkoita ettenkö haluaisi enää rakastaa. Se että mies ei halua enää lapsia eikä naimisiinkaan (mitä itse haluaisin todella paljon) saa vaan ajatukset tulvimaan ja saa miettimään olisiko helpompaa erillään... Loppujen lopuksi haluan kuitenkin pysyä yhdessä, en vaan tiedä miten päästä lapsi- ja häähaaveista eroon, isoa perhettä ja kauniita häitä kun olen toivonut jo nassikasta asti...

 

["mä"]

Et kirjoittanut pahasti vaan todella kauniisti. Kiitos, Annoit ajateltavaa.

Ei kestä. Olen joutunut käymään tuon ajatusketjun läpi. Olin haaveillut 4 lapsesta; mieskin samalla linjalla. Sitten elämä puutui peliin. Esikko syntyi ennen aikaisena, rv30. Syytä ei koskaan saatu selville; lähti vain syntymään. Kuopuksen syntymä oli vielä tramaattisempi. Vaikea raskausmyrkytys, hätäsektio rv27+1. Ja keskosuuden lisäksi oman värinsä tilanteeseen toi se että itsekin meinasin aikuisten oikeasti kuolla. Teholla olin tajuttomana 6 pvä...

Mutta siis meillä toki hieman eritilanna. Kuitenkin haaveeni olen joutunut hiljalleen hautaamaan. Ei se helppoa ole ollut, mutta kun pistän paperille ne asias MITÄ MINULLA JO ON, tajuaa että enempää ei oikeastaan tarvitse tavoitella. Tässä on mun haaveeni, tässä elämäni. Olen saannut niin paljon, että se etten koe enää raskautta ei tunnukaan enää pahalta. Voin elää sitä vielä joku päivä ehkä tyttöjeni rinnalla, tukena ja apuna.

 

[:O]

Minusta on hullua, että jotkut voi kehoittaa luopumaan sellaisesta haaveesta, kuin lasten saanti! :O Tuollaisen neuvon antaneesta huomaa HETI, että heillä ei ole mitään käsitystä asiasta. Lasten saanti ei ole mikä tahansa unelma, vaan se on jotain paljon enemmän. Haaveiltu lapsiluku määrittää oikeasti kokonaisen henkilön. Sellainen henkilö, joka antaa toiselle tuollaisen neuvon, että luopuisi tästä "haaveestaan" ei voi oikeasti tietää asiasta yhtään mitään. Tuollaisessa tilanteessa kehoittavat nuo henkilöt oikeasti luopumaan itsestäsi. Ei viidestä prosentista, ei kymmenestä, ei viidestäkymmenestä, vaan minä olen ainakin ihan sitä mieltä, että minusta kuolisi vähintään 90%, jos joku riistäisi tuon "haaveen" (siis osan minusta), minulta.

 

[:O]

Lisään tuohon omaan kirjoitukseeni vielä sellaisen asian (jos joku ei nyt osaa sitä ihan itsekin ajatella), että on tietysti aivan eri asia, jos niitä haluttuja lapsia ei voida saada jostain muusta syystä kuin jonkun henkilön sanan takia. Sinun on ap aivan itse saatava tehdä tuo päätös, mutta sinulle ei saa jäädä tunnetta, että joku olisi riistänyt sinulta osan omasta "minuudestani", jos tuo haaveilemasi lapsiluku ei täyty.

 

["noh"]

Pakkohan sun on ap kunnioittaa myös miehesi toivetta. Jos hän ei halua enempää lapsia sun on hyväksyttävä asia tai erottava ja tehtävä niitä lapsia lisää jonkun muun kanssa.
Elämä on valintoja täynnä.

 

[dgs]

Minusta on hullua, että jotkut voi kehoittaa luopumaan sellaisesta haaveesta, kuin lasten saanti! :O Tuollaisen neuvon antaneesta huomaa HETI, että heillä ei ole mitään käsitystä asiasta. Lasten saanti ei ole mikä tahansa unelma, vaan se on jotain paljon enemmän. Haaveiltu lapsiluku määrittää oikeasti kokonaisen henkilön. Sellainen henkilö, joka antaa toiselle tuollaisen neuvon, että luopuisi tästä "haaveestaan" ei voi oikeasti tietää asiasta yhtään mitään. Tuollaisessa tilanteessa kehoittavat nuo henkilöt oikeasti luopumaan itsestäsi. Ei viidestä prosentista, ei kymmenestä, ei viidestäkymmenestä, vaan minä olen ainakin ihan sitä mieltä, että minusta kuolisi vähintään 90%, jos joku riistäisi tuon "haaveen" (siis osan minusta), minulta.

Siinä kehotetaan luopumaan siitä pienestä palasta itsessään, joka on eläimellisyyttä. Suvun jatkaminen on kaikkien lajien tärkein tehtävä, mutta jos ihminen voi luopua tästä alkukantaisesta ja eläimellisestä ajatuksesta, hän voi siirtyä lähemmäs ihmisyyttä, johon kuuluu mm. rakastaminen, toisen toiveiden kunnioittaminen ja luvattujen asioiden pitäminen.

 

[sinä]

Minusta on hullua, että jotkut voi kehoittaa luopumaan sellaisesta haaveesta, kuin lasten saanti! :O Tuollaisen neuvon antaneesta huomaa HETI, että heillä ei ole mitään käsitystä asiasta. Lasten saanti ei ole mikä tahansa unelma, vaan se on jotain paljon enemmän. Haaveiltu lapsiluku määrittää oikeasti kokonaisen henkilön. Sellainen henkilö, joka antaa toiselle tuollaisen neuvon, että luopuisi tästä "haaveestaan" ei voi oikeasti tietää asiasta yhtään mitään. Tuollaisessa tilanteessa kehoittavat nuo henkilöt oikeasti luopumaan itsestäsi. Ei viidestä prosentista, ei kymmenestä, ei viidestäkymmenestä, vaan minä olen ainakin ihan sitä mieltä, että minusta kuolisi vähintään 90%, jos joku riistäisi tuon "haaveen" (siis osan minusta), minulta.

Mitäs jos se isä ei jaksa; jos isän voimat on loppu? Vaikka hänkin olisi haaveillut useammasta lapsesta? Entä jos isä haluaa useamman lapsen, mutta äiti ei jaksakaan? Vaikka ennen raskauksia olikin puhe eri asiasta?

Onko näin ollen aina ero paikallaan? Mietippä nyt uudestaan miksi niitä lapsia tehdään ja ennen kaikkea mihin? SINULLE lienee sama vaikka niitä isiä/äitejä olisi siinä puoli tusinaa, kunhan itse saat haluamasi lapsi luvun täyteen. MITÄ MERKITYSTÄ perheellä enää sillon on? Me olemme vaan vauvojen teko koneita, jokainen synnyttää/siitää niitä haluamansa määrän tähän maailmaan.

Näitä asioita EI voi ennen lasten maailmaan tuloa kiveen kirjoittaa. Voit haluta silloin toista, mutta todellisuus ei aina ole sitä. Voi tulla ties mitä, koliikki, allergiat...Tai jompi kumpi vanhemmista ei vaan jaksa. JOS olet niin taitava etukäteen tunteet ja ajatukset selvittämään suosittelisin selvännäkijän virkaa.

Ja kummasta ihmisen tulee luopua; itsestään VAIKO siitä että lapsilla on toinenkin vanhempi? Toivon vastauksia kaikkiin esittämiini kysymyksiin.

 

[sinä]

Siinä kehotetaan luopumaan siitä pienestä palasta itsessään, joka on eläimellisyyttä. Suvun jatkaminen on kaikkien lajien tärkein tehtävä, mutta jos ihminen voi luopua tästä alkukantaisesta ja eläimellisestä ajatuksesta, hän voi siirtyä lähemmäs ihmisyyttä, johon kuuluu mm. rakastaminen, toisen toiveiden kunnioittaminen ja luvattujen asioiden pitäminen.

ÄÄRIMMÄISEN hienosti ilmaistu, iso peesi tälle.

 

[harmaa varpunen]

Aika jännittävä ajatus, jos kahden lapsen äidin minuudesta kuolee 90 prosenttia, ellei hän saa sitä kolmatta lasta. Siinä ei ole paljon arvoa olemassa olevilla lapsilla, jos ei miehelläkään.

 

[täh]

Minusta on hullua, että jotkut voi kehoittaa luopumaan sellaisesta haaveesta, kuin lasten saanti! :O Tuollaisen neuvon antaneesta huomaa HETI, että heillä ei ole mitään käsitystä asiasta. Lasten saanti ei ole mikä tahansa unelma, vaan se on jotain paljon enemmän. Haaveiltu lapsiluku määrittää oikeasti kokonaisen henkilön. Sellainen henkilö, joka antaa toiselle tuollaisen neuvon, että luopuisi tästä "haaveestaan" ei voi oikeasti tietää asiasta yhtään mitään. Tuollaisessa tilanteessa kehoittavat nuo henkilöt oikeasti luopumaan itsestäsi. Ei viidestä prosentista, ei kymmenestä, ei viidestäkymmenestä, vaan minä olen ainakin ihan sitä mieltä, että minusta kuolisi vähintään 90%, jos joku riistäisi tuon "haaveen" (siis osan minusta), minulta.

Voiko tälläisiä ihmisiä olla? Oikeasti? Eikö parisuhteessa ole enää mitään kunnioitusta toisen ihmsen mielipidettä kohtaan? Jyrätään vain oman tarpeen nimissä. Itsekeskeisyyden huipentuma.

 

[noh johan pomppas]

Ei niitä lapsia tehdä omien "lapsuuden haaveiden" nimissä. Kyllä lapset, jokainen lapsi, pitää tähän maailmaan tuoda toivottuna, niin isän kuin äidinkin puolelta. Ja jokaisella syntyvällä lapsella pitää olla oikeus niihin vanhempiinsa. Ei niin että äiti "tehtailee" muksuja niin että saa haluamansa pääluvun täyteen, viis siitä mitä isä/isät sanoo.

 

[sinä]

Minusta on hullua, että jotkut voi kehoittaa luopumaan sellaisesta haaveesta, kuin lasten saanti! :O Tuollaisen neuvon antaneesta huomaa HETI, että heillä ei ole mitään käsitystä asiasta. Lasten saanti ei ole mikä tahansa unelma, vaan se on jotain paljon enemmän. Haaveiltu lapsiluku määrittää oikeasti kokonaisen henkilön. Sellainen henkilö, joka antaa toiselle tuollaisen neuvon, että luopuisi tästä "haaveestaan" ei voi oikeasti tietää asiasta yhtään mitään. Tuollaisessa tilanteessa kehoittavat nuo henkilöt oikeasti luopumaan itsestäsi. Ei viidestä prosentista, ei kymmenestä, ei viidestäkymmenestä, vaan minä olen ainakin ihan sitä mieltä, että minusta kuolisi vähintään 90%, jos joku riistäisi tuon "haaveen" (siis osan minusta), minulta.

Kovasti kaipailen lisää selvitystä kantaasin hyvä :O? Mihin katosit?

 

[njp]

Haluan ehdottomasti 10 lasta. Jos nykyinen mieheni ei sitä hyväksy hommaan miehen joka hyväksyy. Sitten aikanaan kerron näille ensimmäisille lapsilleni miksi erosin heidän isästään. Terveen pohjan siitä saavat elämälleen - jos et saa mitä haluat, tee niin että saat sen. Oli hinta mikä hyvänsä.