O
"Onneton"
Vieras
Mulla takana kaks pitkää parisuhdetta. Molemmat päättyi huonosti. Eka meni yhteen mun parhaan kaverin kanssa ja mun koko elämä ja tulevaisuus romuttui. Yhteiset lapset..
Toinen tuli heti tuon ekan perään. Olin liian helppo ja liian rikki. Arvaahan sen. Olin helppo kohde luonnehäiriöiselle.
Siitä on jo aikaa 7 vuotta. Siitä asti oon ollut yksin lasten kanssa.
Näiden vuosien aikana on ollut kaikenlaista suhdeviritelmää. Pääsääntöisesti kaikki on menneet niin, että mä oon ihastunut miehiin joita en voi saada. Ja muhun on ihastuneet miehet, joita mä en halua.
Mä en haluais enää olla yksin. Mun elämä on hyvää, mulla on lapset, työ, koti, harrastukset, toimeentulo. Mutta silti mä kaipaan parisuhdetta.
Mä edelleenkin olen vain ihastunut harvakseltaan, aina miehiin joita en voi saada. Tällä kertaa mun mahdoton ihastus on osoittanut tunteita mua kohtaan. Tää ei enää siis ole yksipuolista, joka mun on mahdoton uskoa.
Ja mitä tapahtuu mulle?
Tuon tunnustuksen jälkeen neljä miestä on ollut muhun yhteydssä facebookissa (siis ollaan tunnettu jo aiemmin ja kirjoiteltu, mutta koska mä oon mitä oon, kaikki on aina hiipunut jotenkin) ja ne flirttaa, toivoo tapaavansa mut ja kaipaavansa mua jne.
Siis miettikää. Niin pitkään hiljaiseloa, ja kun yks mies ilmoittaa olevansa ihastunut muhun, kaikki neljä muutakin aktivoituu!
Onko tää jo kohtalon ivaa..
Ja niin. Ainoa, ketä kohtaan tunnen yhtään mitään, on tuo joka kertoi mulle tunteistaan. Ja silti mä oon ottanut takapakkia sen ihmisen kanssa. Oon kylmä ja etäinen. Koska mua pelottaa että muhun sattuu. Että se vaan leikkii mun kanssa eikä ole tosissaan.
Ja kaikkien noiden muiden neljän kanssa (eivätkä edes tiedä toisistaan) mä heitän flirttiä ja menen mukaan. Ne varmaan jokainen kuvittelee että mä oon ihastunut tai vähintään kiinnostunut. Eikä niin edes ole.
Ja se analysointi osuus. Miksi mä teen näin? Miksi mä en keskity siihen josta tykkään eniten ja joka tykkää musta, miksi mä meen mukaan niitten miesten flirttiin, jotka vielä vähemmällä todennäköisyydellä on tosissaan mun kassa? Miksi mä pilaan tänkin mahdollisen ihmissuhteen pakenemalla ja kiinnittämällä huomion ihan toisarvoisiin ihmisiin? Miksi mä uskon ennemmin noita puolituntemattomia miehiä, kuin sitä yhtä ja ainoota, joka on sanonut oikeasti tykkäävänsä musta?
Toinen tuli heti tuon ekan perään. Olin liian helppo ja liian rikki. Arvaahan sen. Olin helppo kohde luonnehäiriöiselle.
Siitä on jo aikaa 7 vuotta. Siitä asti oon ollut yksin lasten kanssa.
Näiden vuosien aikana on ollut kaikenlaista suhdeviritelmää. Pääsääntöisesti kaikki on menneet niin, että mä oon ihastunut miehiin joita en voi saada. Ja muhun on ihastuneet miehet, joita mä en halua.
Mä en haluais enää olla yksin. Mun elämä on hyvää, mulla on lapset, työ, koti, harrastukset, toimeentulo. Mutta silti mä kaipaan parisuhdetta.
Mä edelleenkin olen vain ihastunut harvakseltaan, aina miehiin joita en voi saada. Tällä kertaa mun mahdoton ihastus on osoittanut tunteita mua kohtaan. Tää ei enää siis ole yksipuolista, joka mun on mahdoton uskoa.
Ja mitä tapahtuu mulle?
Tuon tunnustuksen jälkeen neljä miestä on ollut muhun yhteydssä facebookissa (siis ollaan tunnettu jo aiemmin ja kirjoiteltu, mutta koska mä oon mitä oon, kaikki on aina hiipunut jotenkin) ja ne flirttaa, toivoo tapaavansa mut ja kaipaavansa mua jne.
Siis miettikää. Niin pitkään hiljaiseloa, ja kun yks mies ilmoittaa olevansa ihastunut muhun, kaikki neljä muutakin aktivoituu!
Onko tää jo kohtalon ivaa..
Ja niin. Ainoa, ketä kohtaan tunnen yhtään mitään, on tuo joka kertoi mulle tunteistaan. Ja silti mä oon ottanut takapakkia sen ihmisen kanssa. Oon kylmä ja etäinen. Koska mua pelottaa että muhun sattuu. Että se vaan leikkii mun kanssa eikä ole tosissaan.
Ja kaikkien noiden muiden neljän kanssa (eivätkä edes tiedä toisistaan) mä heitän flirttiä ja menen mukaan. Ne varmaan jokainen kuvittelee että mä oon ihastunut tai vähintään kiinnostunut. Eikä niin edes ole.
Ja se analysointi osuus. Miksi mä teen näin? Miksi mä en keskity siihen josta tykkään eniten ja joka tykkää musta, miksi mä meen mukaan niitten miesten flirttiin, jotka vielä vähemmällä todennäköisyydellä on tosissaan mun kassa? Miksi mä pilaan tänkin mahdollisen ihmissuhteen pakenemalla ja kiinnittämällä huomion ihan toisarvoisiin ihmisiin? Miksi mä uskon ennemmin noita puolituntemattomia miehiä, kuin sitä yhtä ja ainoota, joka on sanonut oikeasti tykkäävänsä musta?
