haluton kihloihin

[Anelma]

Hei!

Elän on-off parisuhteessa, tosin vuosi ollaan jo seurusteltu virallisesti. Neljä vuotta enemmän ja vähemmän tiiviimmin. Nyt on alkanut jo ikä "painaa", heh-heh, ja mieli tekisi vakiintua. Kihlaantumisesta olen puhunut mieheni kanssa, mutta hän ei suostu menemään kihloihin. Kuulemma siinä ei ole mitään järkeä, ja sama olisi mennä naimisiin. En ole itse samaa mieltä. Mitä neuvoisitte, rakkaat kanssasisaret? Miten pääsisin kihloihin tämän miehen kanssa, ja onko siinä edes mitään järkeä? Kannattaisiko ennemminkin jättää mies, kun ei halua kihloja kanssani? Mies on jo kuitenkin 30 täyttänyt.

 

[ninna]

No varmaan "tossa iässä" kannattaa ainakin jo selvittää mitä mies sitten haluaa. Haluaako hän kuitenkin viettää elämänsä kanssasi vai onko hän epävarma koko suhteesta.

Miksi hänen mielestään kihloihin ja naimisiin menemisessä ei ole järkeä?

 

[?]

Miksi haluat miehen, joka ei halua sinua?

 

[Meikämaija]

Siis olisiko mies valmis menemään suoraan avioon ilman sitä edeltävää kihlausta, vai mitä tuo tarkoitti? - Jos noin, niin siitä vaan hääpäivää merkkaamaan.

Muutoin kihlaus on yhtä kuin lupaus avioliitosta. Sen on alunperin tarkoitus ollut olla valmistautumisaikaa.

Jos mies taas ei ota tosissaan koko yhteiselämään sitoutumista, funtsailehan mielessäsi, kannattaako siihen väkisellä pyrkiäkään. On-off suhde on aika selkeä merkki siitä, että se oikea on vielä löytymättä.

 

[kihlautumaton]

En ymmärrä miksi joidenkin ihmisten mielestä joku kihlaus on niin suuri juttu. Ja miksi aina vain näitä kihlavinkujia pitäisi ymmärtää. Minäkään en halua kihloihin - koskaan. On sama mennä suoraan naimisiin. Aluksi mies nikotteli, mutta on vihdoin ymmärtänyt itsekin että kihlaus on ihan höpöhöpöä nykypäivänä. Tulee mieleen vain teiniajat, jolloin kaikki menivät kihloihin ja erosivat ja menivät kihloihin jne. joka ikisen parin viikon heilankin kanssa. Avioliiton merkityskinhän on nimenomaan juridisella tasolla. Hyvä parisuhde säilyy hyvänä muutenkin ts. kihlojen/naimisiinmenon ei pitäisi olla mikään itseisarvo. Kaikkien ei tarvitse todistella itselleen saati toisille "statustaan" ja rooliaan parisuhteessa... Onneksi.

 

[Kissi]

Minun käsitykseni mukaan sitä joutuu väkisinkin menemään kihloihin, jos haluaa naimisiin. Kihlautuminenhan tarkoittaa sitä, että hääpäivästä sovitaan ja juhlavalmisteluja aletaan tekemään. Ihan extempore ei naimisiin pääse. Vähintään viikkoa ennen asia täytyy olla tiedossa, jotta voidaan toimittaa esteiden tutkinta. Ja siitä hetkestä lähtien, kun naimisiinmenosta on sovittu, pariskunta on kihloissa. Kihlautuminen, kuten naimisiinmenokaan, ei tietenkään edellytä sormuksia tai edes kertomista kenellekään. Se on kahden ihmisen välinen sopimus avioliitosta.

 

[ninna]

Se on just noin kuin Kissi sanoi. Naimisiin ei pääse olematta kihloissa. Siitä hetkestä, kun olette päättäneet mennä naimisiin, olette kihloissa. Kihlautuminenhan tarkoittaa juuri sitä, että toinen kysyy mennäänkö naimisiin ja toinen sanoo joo. Ja kun molemmat on sitä mieltä että mennään naimisiin, silloin ollaan kihloissa.

Kerro sä kihlautumaton miten oikeen voit mennä naimisiin olematta ensin kihloissa...

 

[Anelma]

Ohhoh! Jopas tuli monenmoista vastausta. Kiitokset! Puhuimme taas eilen tämän miehen kanssa asiasta ja minulle selvisi (rivien välistä), että hän olisi enemmänkin kuin valmis avioon. Minua se tietenkin vähän pelottaa, koska edelleen odotan sitä kihlasormusta ja näinollen valmistautumista avioliittoon. Olen samaa mieltä ninnan ja Kissin kanssa, että kihlautumatta ei avioon pääse. Sormuksethan ovat täysin toisarvoinen juttu, eikä niistä ole ollutkaan puhetta. Luulenpa, että tähänkin seikkaan vielä löydämme miehemme kanssa ratkaisun, joka miellyttää molempia osapuolia. Avioon se mitä luultavimmin päätynee...

 

[?]

Ohhoh! Jopas tuli monenmoista vastausta. Kiitokset! Puhuimme taas eilen tämän miehen kanssa asiasta ja minulle selvisi (rivien välistä), että hän olisi enemmänkin kuin valmis avioon. Minua se tietenkin vähän pelottaa, koska edelleen odotan sitä kihlasormusta ja näinollen valmistautumista avioliittoon. Olen samaa mieltä ninnan ja Kissin kanssa, että kihlautumatta ei avioon pääse. Sormuksethan ovat täysin toisarvoinen juttu, eikä niistä ole ollutkaan puhetta. Luulenpa, että tähänkin seikkaan vielä löydämme miehemme kanssa ratkaisun, joka miellyttää molempia osapuolia. Avioon se mitä luultavimmin päätynee...

Sormukset toisarvoinen juttu, ja kuitenkin yhä odotat sitä kihlasormusta??? En tajua.

Menkää ottamaan kuulutukset kirkkoherranvirastoon ja alekirjoittakaa ne. Kirkon voitte varata ja sopia muista hääjärjestelyistä myöhemminkin. Olette kihloissa, kun kuulutukset on tehty, oli sormuksia tai ei. Se, tuleeko ilmoitus lehteen vai ei on teidän valinnassanne, sitä kysytään virastossa.

 

[ninna]

Sormukset toisarvoinen juttu, ja kuitenkin yhä odotat sitä kihlasormusta??? En tajua.

Menkää ottamaan kuulutukset kirkkoherranvirastoon ja alekirjoittakaa ne. Kirkon voitte varata ja sopia muista hääjärjestelyistä myöhemminkin. Olette kihloissa, kun kuulutukset on tehty, oli sormuksia tai ei. Se, tuleeko ilmoitus lehteen vai ei on teidän valinnassanne, sitä kysytään virastossa.

Sormukset OVAT todellakin toisarvoinen juttu. Sormus on kuitenkin fyysinen merkki lupauksesta ja näin symbolisesti hyvinkin tärkeä. Kihla-/vihkisormuksen katoaminen olisi luultavasti monelle aika paha paikka; vaikkei sormus itsessään ole kuin metallirinkula, se symbolisoi paljon muutakin ja siihen liittyy muisto toiselle lupautumisesta tai toisen kanssa liittoutumisesta. Ei minunkaan olisi mikään pakko ollut kihlasormusta saada, mutta kyllähän se kivalle tuntuu kun se tuossa sormessa on. En tosin aina käytä sitä, ajatus ja lupaus on kuitenkin tärkein ja sormus vain symboli siitä.

Kyllä mielestäni sormusta voi odottaa, vaikka se toisarvoinen juttu onkin. Eihän häätkään ole mikään juttu kokonaiseen avioliittoon verrattuna, mutta kyllä avioituneet ystäväni ovat kuitenkin kovasti olleet sitä mieltä, että häät kannattaa pitää kuitenkin, vaikka naimisiin pääsee ilman juhliakin. Kyllä sormuksella ja häillä kuitenkin on merkitystä, vaikka lupaus yhteisestä elämästä ja itse liitto tärkeämpiä ovatkin.

Anelma, hyvä että saitte asiat selviksi! Yleensä puhuminen on avain kaikkeen. Onnea yhteiselollenne

 

[?]

Sormus ja häät ovat joillein tärkeä asia, eivät kaikille.

Minä en käytä sormusta, enkä juhlinut häitä. Olen silti onnellisesti naimisissa. Symbolinen juttu ja muisto minulla on silti. Valokuvat. Ne riittävät. Sormus on vain merkki muille ihmisille.

 

[N46]

Mies halusi kihlasormukset sanoen, että pitäähän sut jotenkin merkata että sä oot mun.

 

[Hah!]

Mies halusi kihlasormukset sanoen, että pitäähän sut jotenkin merkata että sä oot mun.

Jos akka ei pysy omana ilman sormuksia, niin joutaa mennä! Useita naisia eivät kyllä edes sormukset hidasta.