Hän rikkoi minut

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Siinu
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

Siinu

Vieras
Olen kirjoitellut tänne jo monta kertaa eri huolenaiheista, jotka kaikki kohdistuvat aviomieheeni. Liittoni on helvettiä:
1. Hän runkkaa päivittäin heti kun käännän selkäni
2. kyttää naisia netissä
3. Suorastaan kuolaa naisten perään kadulla kun olemme yhdessä liikkeellä
4. Hän on pahoinpidellyt minut kahdesti, viimeksi kuristi, aina kännissä.
5. Hän ei anna minun päättää mistään (sisustaminen, hyödykkeiden osto, mitä syödään, tvkanavat)
6. Hän ylpeilee kauniilla vaimollaan puolitutuille baarissa "oisitteko uskonu et mä meen avioon?"
7. Hän salailee yhteytensä exiin ja valehtelee heistä
8. Juo kahdesti viikossa olutta ja kännissä erittäin rasittava
9. Narsistiluonne, joka ei ota huomioon toisen tunteita tai tarpeita
10. Kun pyydän häneltä esim. hartiahierontaa tai vain keskustelukumppania, hän vaivautuu
11. Jos en tiedä jotain minkä hän olettaa tietäväni, hän haukkuu ja kiroilee minulle päin naamaa.
12. Hän olettaa että minä maksan kaiken.
13. Kun olen menettänyt luottamuksen häneen, hän haukkuu että olen epävarma itsestäni
14. Hän istuu tietokoneen ääressä kaiken valveillaoloajan, ellei tule pakottavaa tarvetta käydä esim. lääkärissä. Pelaa ja selaa naistenkuvia.

Minä taas annan hänelle kaiken tarvitsemansa, tuon aamiaisen pöytään, annan hierontaa, pidän kaikesta huolta. On puhtaita vaatteita ja syötävää valmiina. Olen ystävällinen ja hymyilevä aina, autan ja kannustan, kehun ja ihailen. Olen aina läsnä ja luotettava, kaikkea muuta kuin itsekeskeinen.

Mutta hän sillointällöin kehuu minua ihanaksi ja ottaa minut syliinsä joka yö. Seksiäkin on joka päivä. Tuo nukkumaanmeno onkin ainoa hetki päivästä, jolloin hän on minulle hellä.

Minä olen nyt rikki, tunnen oloni mitättömäksi ja arvottomaksi. Käyn psykiatrilla ja syön masennuslääkkeitä. Olin ennen hauska ja seurallinen iloinen ihminen. Nyt haluan jättää hänet mutta jokin tässä on niin hemmetin vaikeeta. Minä kai ansaitsisin parempaakin, mutta miten kestän tämän häpeän erota kun olemme olleet vasta vajaan vuoden naimisissa?
 
Lähde hyvä nainen! Vuosi on lyhyt aika ihmisen elämässä. Normaalisti rakastava ihminen ei tuolla tavalla käyttäydy vuoden naimisissa olon jälkeen, ehkä yli 7 vuoden jälkeen. Nyt on helpompi lähteä kuin sitten.

Ansaitset parempaa! Jopa yksinään olo on parempaa kuin tuollainen luuseriäijä.
 
No jo! Ei minunkaan mies jaksa minua hieroa tai kuunnella asioitani. Löydän onnellisuuden muualta. Nautin omasta ajastani, harrastuksistani. Pornoa mies harrastaa ilman minuakin ihanniin kuin minäkin osaanonanoida yksikseni. Ei meidän tarvitse kaiken aikaa olla toisissamme kiinni jotta olisimme onnellisia, päinvastoin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja irti toisesta:
No jo! Ei minunkaan mies jaksa minua hieroa tai kuunnella asioitani. Löydän onnellisuuden muualta. Nautin omasta ajastani, harrastuksistani. Pornoa mies harrastaa ilman minuakin ihanniin kuin minäkin osaanonanoida yksikseni. Ei meidän tarvitse kaiken aikaa olla toisissamme kiinni jotta olisimme onnellisia, päinvastoin.

Olenko siis kuvitellut että elämä voisi olla ihanaa vain teoriassa? Eli pitäisikö minun yrittää vain kestää, sitäkö tarkoitit?
 
En tiedä. Pelkkä sinun kuvauksesi ja tuntemuksesi tilanteestanne ei anna kyllin realiststa kuvaa siitä mikä siinä oikeasti on todella pahasti vialla. Vikaa löytyy joka suhteesta aina, jos niitä alkaa etsimään. Mitäpä jos koettaisit listata myös ne hyvät puolet?

Luotettavuus? Rehellisyys? Taloudellisuus? kotitöiden jakaminen? Mitä nyt arvosi ikinä ovatkaan. Sitä en tiedä. Mutta täydellistä on turha tavoitella, sitä tapahtuu vain herlekiineissa, ei oikeassa elämässä.

Ja se oma onnellisuus ei voi ola sen varassa että joku toinen sen antaa, se on läydettävä itse. Yksin tänne synnytään ja yksin lähdetään. Itsenäisyys täytyy säilyttää, vaikka parisuhde oliskin tiivis. Toisen varaan ei voi ripustautua, ei itsen, eikä toisen takia.
 
Jos on tunne että on mennyt rikki, silloin kyllä jotain pahasti vialla. Pitäisi tehdä jotain ettei mene enempää rikki. Muuten olet kohta niin rikki ettet tajua sitä itsekään ja pidät olotilaa normaalina.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Siinu:
Olen kirjoitellut tänne jo monta kertaa eri huolenaiheista, jotka kaikki kohdistuvat aviomieheeni. Liittoni on helvettiä:
1. Hän runkkaa päivittäin heti kun käännän selkäni
2. kyttää naisia netissä
3. Suorastaan kuolaa naisten perään kadulla kun olemme yhdessä liikkeellä
4. Hän on pahoinpidellyt minut kahdesti, viimeksi kuristi, aina kännissä.
5. Hän ei anna minun päättää mistään (sisustaminen, hyödykkeiden osto, mitä syödään, tvkanavat)
6. Hän ylpeilee kauniilla vaimollaan puolitutuille baarissa "oisitteko uskonu et mä meen avioon?"
7. Hän salailee yhteytensä exiin ja valehtelee heistä
8. Juo kahdesti viikossa olutta ja kännissä erittäin rasittava
9. Narsistiluonne, joka ei ota huomioon toisen tunteita tai tarpeita
10. Kun pyydän häneltä esim. hartiahierontaa tai vain keskustelukumppania, hän vaivautuu
11. Jos en tiedä jotain minkä hän olettaa tietäväni, hän haukkuu ja kiroilee minulle päin naamaa.
12. Hän olettaa että minä maksan kaiken.
13. Kun olen menettänyt luottamuksen häneen, hän haukkuu että olen epävarma itsestäni
14. Hän istuu tietokoneen ääressä kaiken valveillaoloajan, ellei tule pakottavaa tarvetta käydä esim. lääkärissä. Pelaa ja selaa naistenkuvia.

Minä taas annan hänelle kaiken tarvitsemansa, tuon aamiaisen pöytään, annan hierontaa, pidän kaikesta huolta. On puhtaita vaatteita ja syötävää valmiina. Olen ystävällinen ja hymyilevä aina, autan ja kannustan, kehun ja ihailen. Olen aina läsnä ja luotettava, kaikkea muuta kuin itsekeskeinen.

Mutta hän sillointällöin kehuu minua ihanaksi ja ottaa minut syliinsä joka yö. Seksiäkin on joka päivä. Tuo nukkumaanmeno onkin ainoa hetki päivästä, jolloin hän on minulle hellä.

Minä olen nyt rikki, tunnen oloni mitättömäksi ja arvottomaksi. Käyn psykiatrilla ja syön masennuslääkkeitä. Olin ennen hauska ja seurallinen iloinen ihminen. Nyt haluan jättää hänet mutta jokin tässä on niin hemmetin vaikeeta. Minä kai ansaitsisin parempaakin, mutta miten kestän tämän häpeän erota kun olemme olleet vasta vajaan vuoden naimisissa?

Lähde ja LUJAA !
 
"Minä taas annan hänelle kaiken tarvitsemansa, tuon aamiaisen pöytään, annan hierontaa, pidän kaikesta huolta. On puhtaita vaatteita ja syötävää valmiina. Olen ystävällinen ja hymyilevä aina, autan ja kannustan, kehun ja ihailen. Olen aina läsnä ja luotettava, kaikkea muuta kuin itsekeskeinen. "

Sinähän olet lähes (joka miehen) unelmatapaus.Minä en saa mitään noista - en edes seksiä!Mutta minä olenkin kiltti mies.

 
Alkuperäinen kirjoittaja kilttimies:
"Minä taas annan hänelle kaiken tarvitsemansa, tuon aamiaisen pöytään, annan hierontaa, pidän kaikesta huolta. On puhtaita vaatteita ja syötävää valmiina. Olen ystävällinen ja hymyilevä aina, autan ja kannustan, kehun ja ihailen. Olen aina läsnä ja luotettava, kaikkea muuta kuin itsekeskeinen. "

Sinähän olet lähes (joka miehen) unelmatapaus.Minä en saa mitään noista - en edes seksiä!Mutta minä olenkin kiltti mies.

Minusta tuo taas on naiselta suorastaan tyhmyyttä, kun mieheltä ei saa koskaan mitään vastaavaa eli nainen on miehen palvelija ja alamainen. Eikö suhteen pitäisi perustua mm. vastavuoroisuuteen ja tasa-arvoon? Tuolla tavalla käyttäytymällä nainen vain vahvistaa orjan asemaansa, antaa hyväksyntänsä sille, että mies voi kohdella häntä miten sattuu...

 
"Minusta tuo taas on naiselta suorastaan tyhmyyttä, kun mieheltä ei saa koskaan mitään vastaavaa eli nainen on miehen palvelija ja alamainen."

Niin,jokainen varmasti kaipaa huomiota ja hellyyttä.Itse kyllä tarjoaisin vastinetta parhaani mukaan,mikäli se vain kelpaisi...

Olet oikeassa,että ketjun aloittajan tilanne on karmaiseva.Voisi olla terveellistä lopettaa suhde.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Siinu:
4. Hän on pahoinpidellyt minut kahdesti, viimeksi kuristi, aina kännissä.
miten kestän tämän häpeän erota kun olemme olleet vasta vajaan vuoden naimisissa?

Jos kertomasi on totta, eroa ennen kuin hän tappaa sinut! Lähde vaikka turvakotiin, jos muuta paikkaa ei löydy.

Toivottavasti kukaan ei provoile näin vakavalla asialla.

 
Etkö jo ennen naimisiinmenoa tajunnut, millainen mies hän on? Olet ehkä liian kiltti tai jollakin tasolla läheisriippuvainen, kun et uskalla sanoa miehelle suoraan, mitkä ovat perheenne säännöt. Oletko kertonut miehelle, mitä SINÄ haluat parisuhteelta?

Mielestäni kuulostaa siltä, että miehelläsi on monia ongelmia: riippuvuuksia ja jopa mielenterveyshäiriöitä. Jos hän ei ole oppinut lapsena empaattisuutta eikä hän ole esim. oppinut jakamaan kenekään kanssa tavaroitaan jne, niin sitä on lähes mahdotonta enää aikuisena oppia. Usein "hetitännekaikkinyt"-tyyppiset lapset, joilla ei ole rajoja ja joilla pahimmassa tapauksessa on vielä "curling"-vanhemmat, jotka tasoittavat lapsukaisen tieltä kaikki esteet pois, ovat juuri niitä tulevia aikuisia, jotka kuvittelevat, että elämä pyörii vain oman navan ympärillä ja muiden tehtävänä on viihdyttää ja palvella häntä.

Entä jos yrität keskustella miehen kanssa ja hakea muutosta sekä reiluja pelisääntöjä suhteellenne? Jos seuraukset eivät ole toivotunlaiset, erotkaa. Jos jatkat uhrautuvan marttyyrin linjaa, katkeroidut ja olet jälkikäteen vihainen itsellesi, kun olet antanut miehen hyväksikäyttää sinua liikaa ja liian pitkään.

Minusta sinä sekoitat asioita keskenään. Se, että hän on sinulle nukkumaanmennessä hellä, tarkoittaa sitä, että hän haluaa seksiä. Sinä kuvittelet, että se on rakkautta ja miehen halua pitää sinua hyvänä, vaikka kyseessä siinäkin on se, että hän vain haluaa pelkkää seksiä. Todennäköisesti hän arvostaa sinua vain kauniina ja halukkaana naisena eikä sen enempää. Todennäköisesti miehesi ei halua eroa, koska hän tajuaa, ettei hän saisi toista yhtä tyhmää naista enää pyydystettyä, joka olisi yhtä palvelualtis kuin sinä.
 
"Minä taas annan hänelle kaiken tarvitsemansa, tuon aamiaisen pöytään, annan hierontaa, pidän kaikesta huolta. On puhtaita vaatteita ja syötävää valmiina. Olen ystävällinen ja hymyilevä aina, autan ja kannustan, kehun ja ihailen. Olen aina läsnä ja luotettava, kaikkea muuta kuin itsekeskeinen."

Vastaus kysymykseesi. Muutu samanlaiseksi paskaksi, tai muuta pois. Noita ääliöitä on passattu aivan riittämiin tässä maassa.
 
Hei alkuperäinen!

Osa listaamistasi kohdista oli kuin suoraan omasta parisuhteestani, tosin ei kaikki kohdat. Otsikko vaan jotenkin tuntui niin siltä miltä minusta nyt tuntuu. Mietin eroa joka hetki.

Me olemme asuneet yhdessä vasta muutaman kuukauden, seurustelleet 1,5 vuotta. Alkuun mies oli ihanaakin ihanampi, liian hyvää ollakseen totta. Alkuhuuman jälkeen hän on soutanut ja huovannut, ollut epävarma tunteistaan, kertonut mitä kaikkea minussa on vikana ja niitä vikoja on koko ajan ja paljon. Saatttaa liittyä aivan mitättömiin asioihin, yleensä tapaan tehdä vaikka jokin tietty kotityö.

Oma mieheni muistuttaa sinun miestäsi näitä osin:

5. Hän ei anna minun päättää mistään (sisustaminen, hyödykkeiden osto, mitä syödään, tvkanavat+ mitä tehdään, milloin, onko minun koirani vapaana autotien vieressä ulkoillessaan vai ei)
7. Hän salailee yhteytensä exiin ja valehtelee heistä
9. Narsistiluonne, joka ei ota huomioon toisen tunteita tai tarpeita
10. Kun pyydän häneltä esim. hartiahierontaa tai vain keskustelukumppania, hän vaivautuu
11. Jos en tiedä jotain minkä hän olettaa tietäväni, hän haukkuu ja kiroilee minulle päin naamaa.
13. Kun olen menettänyt luottamuksen häneen, hän haukkuu että olen epävarma itsestäni
14. Hän istuu tietokoneen ääressä kaiken valveillaoloajan, ellei tule pakottavaa tarvetta käydä esim. lääkärissä. > Tekee töitä
+
- Jos teen 10 asiaa, joista 9 teen oikein, hän järjestää aivan uskomattoman ison ohjelmanumeron "tyhmyydestäni" yhden väärin tekemäni asian johdosta. Ei voi käsittää moista yksinkertaisuutta ja kritisoi voimakkaasti kuinka minun kohdallani jo kasvatuksesta lähtien asiat ovat menneet pieleen.
- Ihmettelee miten minulle ei tule ITSELLENI mieleen tehdä jotain hänen mielestään tärkeitä asioita. Jos hän ei tee itse jotain mitä minun mielestäni olisi tärkeää, hänellä on todellakin siihen oikeus.
- Jos haluan keskustella ongelmistamme, se on jankutusta tai minulla on aina ongelmia ja vaikeaa. Hän ei jaksa vetää minun kaltaistani riippaa perässään.
- Hän puhuu ja maalailee visioita asioista joista unelmoin, katselemme taloja, hän oli alkamassa rakentamaan/ rakennuttamaan meille taloa ( hänellä on rahaa ja oma yritys) mutta aina peruu nämä koska minä olin taas vääränlainen ja pilaan kaiken.
- Kun olemme lomalla ja muutenkin, hän tekee omia asioitaan eikä kysy kertaakaan mitä minä haluaisin tehdä. Jos haluan tehdä yhdessä asioita, saan roikkua hänen miehisissä tekemisissään ja harrastuksissa mukana.
- Kuvittelen itsestäni liikoja, uskon itseeni asioissa joissa minun täytyisi tajuta että olen huono, esim. annoin etukäteen liian hyvän kuvan itsestäni lentopallon pelaajana (!), minulla on vääristynyt ja epärealistinen kuva itsestäni.
- Olen pintaliitäjä ja minulla pinnalliset arvot ja haluan tuoda itseäni esille koska olen tehnyt opiskeluaikanani töitä joissa esiinnytään ja ollaan näkyvillä.
- Olen kasvanut hänen mielestään tyyliin pullossa ja hän jää kuulemma usein suu auki ihmettelemään tyhmyyttäni ja tietämättömyyttäni.
- En opi virheistäni.
- En tajua asioita.


jnejnejne,..

Todellisuudessa olen hyvin koulutettu, hyvässä työssä oleva, kaunis, alle 3 kymppinen, sosiaalinen ja huumorintajuinen nainen ja minulla on hyvin tavallisen arvot

Ja yhdistävä tekijä sinun mieheesi on se, että illalla kun menemme sänkyyn, yleensä rakastelemme ja hän ottaa minut hellään syliinsä ja silittää joka ilta. Meidän seksi on upeaa ja tyydyttävää, suorastaan addiktoivaa.

Minä olen se joka tekee ruokaa jos sitä tehdään, käy kaupassa, useimmiten järjestää paikat, ulkoiluttaa koiran, ehdotan ainoana aina yhteisiä tekemisiä, tuon hänelle voileipää sohvalle, joustan aina hänen aikatauluihinsa, muutin hänen luokseen ja ajan sen takia yli 200km työmatkoja joka päivä, jne.jne. Olen iloinen ja ystävällinen hänen perheelleen, ystävilleen, puhun hänelle aina nätisti kunnes hän töksäyttää jonkun ilkeyden. Sitten kun hän alkaa vittuilla, minä räjähdän ja alan huutaa takaisin. Minä en kuitenkaan mene henkilökohtaisuuksiin kuten hän.

Tähän asti olen ollut rikki, miettinyt miksi minä olen näin vajavainen yksilö, miksi hän ei hyväksy minua, en ole nukkunut, olen ollut maassa ja miettinyt koko ajan keinoja suhteemme pelastamiseksi. Olen niin paljon halunnut onnistua koska tämä alkoi niin upeasti, olen esitellyt hänelle koko suvulleni, ystävilleni, jne. Ystävätkin tosin alkuhurmaantumisen häneen jälkeen kiinnittivät huomiota hänen tapaansa tehdä minusta pilkkaa / vitsiä muiden kuullen. Sen hän on sentään lopettanut kun otin asian puheeksi moneen kertaan.

Tiedän että nämä on minun näkemyksiäni yksin ja mietinkin että voiko nämä asiat aivan oikeasti olla totta edes. Mutta kyllä nämä todellakin ovat valitettavasti.

Tänään ilmoitin miehelle että tunteeni ovat aikalailla poissa enkä oikeastaan usko enää yhteiseen tulevaisuuteemme. Keskustelemme asioista myöhemmin. Aikaisemmat keskustelut ovat menneet siihen siihen että mies syyttää ja syyttää, missä kaikessa olen huono jonka takia hänellä on oikeus kohdella minulla tällä tavoin.

En todellakaan tiedä mitä on odotettavissa.Enkä vielä enemmän tiedä että mitä edes itse haluan enää. Haluan mieheni sellaisena joka hän ei ole, eli haluan jotain mitä ei ole olemassakaan?

Huoh. Tsemppiä sinulle Siinu. Nämä jutut kuullostavat ulkopuolisen korvissa varmasti aivan järjettömiltä ja tälläistä sietävät naiset ovat omastakin mielestäni aina olleen suuri mysteeri/ säälittäviä. Sitä vaan joskus joutuu hämmästelemään ja koettemaan moneen kertaan että onko tämä ihminen IHAN todella oikeasti tälläinen vai kuvittelenko vaan..... minä en tiedä olenko ihan täysin vielä vakuuttunut hänen hirveydestään. Olen aivan sekaisin.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Kohtalotoveri:
En todellakaan tiedä mitä on odotettavissa. Enkä vielä enemmän tiedä että mitä edes itse haluan enää. Haluan mieheni sellaisena joka hän ei ole, eli haluan jotain mitä ei ole olemassakaan?

Olen aivan sekaisin.

Mitä pidempään jatkat sairasta suhdetta, sitä enemmän itseäsi vahingoitat. Olisi paras katkaista välit niin pian kuin voit, jos haluat säilyttää mielenterveytesi ja itseluottamuksesi. Vai haluatko tuhota oman elämäsi?

 
"Alkuun mies oli ihanaakin ihanampi, liian hyvää ollakseen totta."
Se on kyllä niin, että jos joku/jokin on liian hyvää ollakseen totta, niin se yleensä onkin.

Olen elänyt samantyyppisessä suhteessa kuin Siinu ja kohtalotoveri. Vinkiksi teille: mies EI tule muuttumaan ainakaan parempaan suuntaan. Lähtekää vielä kun voitte, ja joku hiven ihmisarvoa on jäljellä.
Teidän ei tarvitse sietää tuollaista enää hetkeäkään.
Kokemuksesta tiedän, että ihania miehiä on olemassa ja vaikka erotessa tuntuisi että sydän revitään rinnasta, niin elämä voittaa ja löydätte rinnallenne miehet jotka ansaitsevat teidät.
Avioero vajaan vuoden jälkeen ei ole häpeä, on häpeä alistaa itsensä tuollaiseen suhteeseen!

Kaikkea hyvää teille=)
 
Voi, voi että onkin sattunut täydellinen nainen ja epätäydellinen mies yhteen. AAPEE on joko idiootti, tai tämä on provo. Luulenpa vain, että joku "nätti" haluaa taasen aiheuttaa yleisen riidan miesten ja naisten välille, eli tämän on pakko olla provo.
 
Jos todella ap:n miehen käytös on tuollaista, hän on tekemisissä totaalisen narsistin kanssa. Tosi vaikeasti luonnehäiriöisen.

"Ihanuus" on sekin laskelmoitua. Sillä mainpuloidaan toinen toimimaan oman tahdon mukaisesti. Mikään siinä ihmisessä ei ole aitoa, ainoastaan rakkaus häneen itseensä ja täydellinen piittaamattomuus toisesta. Toiset ihmiset ovat vain hyväksikäytettäviä hänen tarpeisiinsa. Eikä hän muutu koskaan, sitä on turha jäädä odottamaan, sillä häneltä puuttuua täysin kyky paneutua toisen ihmisen asemaan. Sillä kohtaa hänessä on vain musta aukko, ei hän käsitä, mistä puhut.

 
Kannattaa tiedostaa se, että olette yhdessä edelleenkin vain siksi, että sinä itse niin haluat. Mieleltään sairas ihminen alistaa, henkisesti vähättelee ja päivä toisensa jälkeen saa kumppaninsa olon tuntumaan siltä, että on ruma, ilkeä, tyhmä ja viallinen. Sitäkö te haluatte, että miehenne saa teidät ruoskitun aasin tasolle miehenne jalustaa kiillottamaan?

Minun mielestäni suhteessa tulisi olla ehdottomasti valtaosa päivistä esimerkiksi viikkotasolla sellaisia, joista jää hyvä mieli. Hyväksyn sen, että oma mieheni käy baarissa kerran viikossa, vaikka siitä ei minulle tulekaan hyvä mieli. Kuitenkin sen illan lisäksi on 6 muuta iltaa, jolloin asiat ovat todella upeasti. Teillä näyttäisi olevan niin, että vain illat ovat OK, joka tarkoittaa sitä, että ehkä noin 95 % ajasta asiat ovat huonosti.

Hyvä, vanha neuvo on myös siinä, että jos sisaresi tai hyvä ystäväsi olisi vastaavassa tilanteessa, niin mieti tarkkaan, minkä neuvon antaisit hänelle? Kehottaisitko häntä jäämään vai kehottaisitko ottamaan eron?

Onko sinulle kova paikka se, että joutuisit tunnustamaan sukulaisille ja ystävillesi, että suuri rakkautesi ei ollutkaan se oikea? Kumpaa haluat enemmän: kulissit vai onnellisuus?
 
Entäpä jos mies on vain vähän narsisti, siis jotkut asiat ap:n ja kohtalontoverin kanssa samalla tavalla, erityisesti tuo 5.kohta "ei anna päättää sisustamisesta" tai "jos olen tehnyt 9 asiaa hyvin, niin siitä yhdestä väärin tehdystä asiasta nousee kova show"?

Mies on muuten kutakuinkin ihannekumppani:Ahkera, hellä, kiltti, huumorintajuinen, ei ryyppää, ei käy vieraissa. Hänellä on ollut ankara isä, jonka vuoksi hän itse joskus kutsuu itseään narsistiksi, vaikka en usko hänen sitä olevan, vaan kyseessä muotisana, jota kaikki käyttävät nykyisin.

Oma ongelmani nimittäin on, että olen helvetin itsepäinen. Mutta jos vain puren hammasta ja annan näiden kahden epäkohdan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, tulemme kohtalaisesti toimeen keskenämme. Jos taas huomautan tai väittelen niistä, sota on syntynyt.
 
Liittoni on helvettiä:

kaikki vain vinkuu ja vinkuu ja haukkuu miestään mies on sika mies on paska jne jne

mutta, mitä noi naiset tekee jotka elävät moisessa suhteessa? menevät psykiatrin luokse nyyhkittää siitä miehestä ja nielevät masennuslääkkeitä?????????????????????????????

uskomatonta.
 

Yhteistyössä