Hankala tilanne, elämää anopin puristuksessa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Elise"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

"Elise"

Vieras
Anoppilla ja minulla ei koskaan ole olleet mitenkään lämpöiset välit. Hän on huomattavasti vanhempi kuin esim. oma äitini (mies on hänen nuorimmanen lapsensa) ja mielipiteet sitä mukaa tosi vanhahtavia. On koittanut koko 6-vuotisen suhteemme aikana sekaantua kaikkeen aina asumisesta, sisustamiseen, syömisiin ja lastenhoitoon saakka. Ja on aina hyvin selkeästi tuonut esille kiertoilmaisujen kautta sen, että mies olisi ansainnut paremman/kauniimman/hyväluontoisemman vaimon. Ensikommentti esikoisestamme oli mm. että on raukka tullut kovasti xxx:n (eli minun) sukuuni. Liekö edes miehen lapsi ollenkaan (jälkimmäisen kommentin oli laukonut miehen siskolle).

Nyt tilanne on se, että anoppi on sairastunut vakavasti, mikä tietysti aiheuttaa syvää huolta miehessäni. Anoppi on erittäin ripustautuva (elää yksin) ja minusta tuntuu, että hän sairautensa nojalla koittaa saada poikansa eli siis mieheni oman valtansa alle. Ovat nyt kuulemma suunnitelleet, että mies muuttaisi väliaikaisesti asumaan (!!) anopin luo ollakseen turvana ja apuna. Itse en tiedä miten selviydyn kotona kolmen pienen lapsen kanssa yksin edes yhtä kuukautta, saati sitten kolmea. Tuo siis aika jonka mies asuisi äitinsä kanssa. Toinen vaihtoehto olisi kutsua anoppi meille asumaan, mutta siihen en pysty. Tuntuisi kamalalta kieltää miestä auttamasta äitiään, mutta mitä ihmettä tässä tilanteessa voisi tehdä?
 
[QUOTE="vieras";23355301]Kodinhoitajat ja kotisairaanhoito saa auttaa.[/QUOTE]

Anoppi syyllistää taitavasti miestä ja haluaa hänet avukseen. Ei puhettakaan ulkopuolisesta avusta :(
 
Käsitin että anopillasi on muitakin lapsia. Miksi juuri miehesi pitäisi muuttaa hänen turvakseen? Ei, miehesi paikka on sinun ja lapsienne luona. Mies ja sisarukset voivat sopia vaikka hoitovuoroista, mutta aika kohtuutonta vaatia miestäsi muuttamaan pois perheen luota.
 
[QUOTE="Elise";23355325]Sisko asuu ulkomailla ja miehen veli on melkolailla katkaisuut välit äitiinsä. Tuntuu kovin mahdottomalta tämä tilanne, kun pitäisi löytyä empatiaa, mutta oikeasti vaan toivoisin sairauden etenevän nopeasti...[/QUOTE]
Onko kuolemaan johtavaa siis?
 
Niin pahalta kuin kuulostaa niin ulkopuolinen hoito anopille. Toisaalta jos miehellesi on tärkeää hoitaa anoppia ja loppu lähellä niin niin päästäisin miehen menemään. Tuo tarina kuulostaa minulle täysin tutulta, mutta meillä se anoppi vielä porskuttaa ilman mitään vaivoja. Aivan samaa vaimon vaihtoa olen minäkin kuullut ja joka asiaan sekaantumista. Se soittelee päivittäin ja utelee mitä milloinkin on tehty jne. kyttää koko ajan meidän tekemisiä ja on neuvomassa. En puhu hänelle enää puhelimitse, mutta kyläilyillä on pakko. Myös minun anoppi on syyllistävä ja yrittää saada miestäni aina hänen puolelleen minua vastaan. Olen tehnyt miehelleni selväksi sen että minä olen tosiaan se joka päättää asioista, eikä anoppi. Anopilla ei ole valtaa mieheeni jos sanon niin. Sen vuoksi olenkin huono miniä ja joudan vaihtoon...
 
tiedän millaista on elää hankalan anopin kanssa.itse koitin aikani tulla toimeen ja yrittää luoda lämpimiä välejä,enää en jaksa kuin olla muodollisen kohtelias ja viileän ystävällinen lasteni ja mieheni takia.eihän sellasta kukaan jaksa että joku on päsmäröimässä koko ajan eikä anna elää omaa elämää.eikä kenenkään tarvitse sietää kiusaamista,kuten sunkin anoppi sellasta näyttää harrastavan.

mun mielestä sun mies on ihan idiootti jos jättää sut kolmen pienen lapsen kanssa yksin.hankkikoot anoppi vaikka jonkun ystävän seurakseen!!sun miehen kuuluis olla mies ja sanoa äidilleen ettei jätä perhettään-VARSINKAAN kun on pieniä lapsia!!!!!!!te voitte auttaa anoppia muuten,mut hei haloo....et sun mies muuttais sinne on ihan hölmö ajatus.tsemppiä sulle kovasti!!!
 
[QUOTE="vieras";23355339]Onko kuolemaan johtavaa siis?[/QUOTE]

No mahdollisuudet parantua on, mutta tilanne on kuitenkin sen verran vakava, että jatkosta ei tiedä. Uskon että anoppi on täällä "ilonamme" vielä monen monta vuotta, mutta sairastuu sitten aina sopivasti hallitakseen miestä ja perhettämme sen avulla.
 
[QUOTE="vieras";23355349]Niin pahalta kuin kuulostaa niin ulkopuolinen hoito anopille. Toisaalta jos miehellesi on tärkeää hoitaa anoppia ja loppu lähellä niin niin päästäisin miehen menemään. Tuo tarina kuulostaa minulle täysin tutulta, mutta meillä se anoppi vielä porskuttaa ilman mitään vaivoja. Aivan samaa vaimon vaihtoa olen minäkin kuullut ja joka asiaan sekaantumista. Se soittelee päivittäin ja utelee mitä milloinkin on tehty jne. kyttää koko ajan meidän tekemisiä ja on neuvomassa. En puhu hänelle enää puhelimitse, mutta kyläilyillä on pakko. Myös minun anoppi on syyllistävä ja yrittää saada miestäni aina hänen puolelleen minua vastaan. Olen tehnyt miehelleni selväksi sen että minä olen tosiaan se joka päättää asioista, eikä anoppi. Anopilla ei ole valtaa mieheeni jos sanon niin. Sen vuoksi olenkin huono miniä ja joudan vaihtoon...[/QUOTE]

Joo tutulta tosiaan kuulostaa. Mutta milläs saisin miehen tajuamaan tuon, että anoppi manipuloi, kun miehen silmissä äiti on aina pyhä äiti ja varsinkin nyt niin heikko ja apua tarvitseva vanhus, jota on VELVOLLISUUS auttaa kaikin keinoin. *huokaus*
 
[QUOTE="Elise";23355417]Joo tutulta tosiaan kuulostaa. Mutta milläs saisin miehen tajuamaan tuon, että anoppi manipuloi, kun miehen silmissä äiti on aina pyhä äiti ja varsinkin nyt niin heikko ja apua tarvitseva vanhus, jota on VELVOLLISUUS auttaa kaikin keinoin. *huokaus*[/QUOTE]

Kai se on vain laitettava kova valinta eteen miehelle. Mies saa valita anopin tai perheen väliltä. Voit sanoa ettei mitään perhettä enää välttämättä ole jos mies muuttaa anopin luo sitä hoitamaan. Parisuhde kuivuu kun mies kauan poissa kotoa ja mitä se tekee lapsillekin kun isä poissa noin paljon. Ja aivan sama siihen jos ehdottaa anopin muuttamista teille. Jos miehesi ehdottaa anopin muuttamista teille niin kysy miten ihanaa anopin on asua teidän kanssa jos ärtyneenä huudat ja haukut sen maanrakoon ja mitä koko tuo episodi vaikuttaa sinun ja miehesi suhteeseen saatikka vielä enemmän lapsiin.
 
kuullostaa hyvin paljon minun äidiltä.Mun äiti on ollut aina hyvin vastaan medän yhteiseloa mieheni kanssa,koittanut tuppautua meille jopa asumaan,haukkunut monet kerrat mun miehen jne..olen tätä nykyä pistänyt tiukat rajat äidilleni.Hän ei käy meillä,lapset saavat käydä hänellä.Mieheni ei ole nähnyt äitiäni varmaan 5 vuoteen..
 
[QUOTE="Elise";23355417 begin_of_the_skype_highlighting**************23355417******end_of_the_skype_highlighting]Joo tutulta tosiaan kuulostaa. Mutta milläs saisin miehen tajuamaan tuon, että anoppi manipuloi, kun miehen silmissä äiti on aina pyhä äiti ja varsinkin nyt niin heikko ja apua tarvitseva vanhus, jota on VELVOLLISUUS auttaa kaikin keinoin. *huokaus*[/QUOTE]

No eikös isällä ja aviomiehellä ole VELVOLLISUUKSIA myös lapsiaan ja vaimoaan kohtaan? On tosi kohtuutonta anopilta edes pyytää poikaansa asumaan luokseen, kun on pienet lapset ja omat elämät. Outoa minusta.

Ratkaisette tilanteen niin, että hommaatte kunnan kotihoitajan/kotisairaanhoidon anopin tueksi jos hän ei kerran yksin pärjää ja mies käy vaikka joka toinen päivä katsomassa äitiään.

Miehesi on ymmärrettävä, että myös äidillänsä on VELVOLLISUUKSIA poikaansa ja tämän perhettä sekä lapsenlapsiaan kohtaan: heidän on saatava elää omaa elämäänsä.
 
huh, huh.. anoppeja näyttääkin enemmän olevan niitä kamalia kuin ihania.. itellä on ihan kamala anoppi, joka puuttuu melki joka asiaan. enään vähän vähemmän kun oon alkanut sanomaan vastaan. nyt olen onnekseni pikkuhiljaa saanut miehenikin minun puolelleni, ja tänään onkin luvassa keskustelua anopinkanssa ja selventää hänelle asioita!! kaikille paljon voimia paskojen anoppienkanssa!!!!!!!!
 
Miehelläsi on kyllä velvollisuus auttaa äitiään, ilman muuta, mutta toki oman perheen pitää tulla ykkösenä. Ei kannata muuttaa ehkä äidin luo, mutta käydä mahdollisimman usein. Ja tietysti kotihoito käymään anopin luona, vaikkei anoppi haluaisikaan. Ei kannata toivoa kuolemaa, voit olla joskus itse se vihattu anoppi.
 
Mut jos on oikeasti vakavasti sairas, eikä ehkä enää eläkään sen 3kk:n jälkeen, niin miehestä voi oikeasti tulla tosi katkera omaa vaimoaan kohtaan jos vaimo on kieltänyt miestä menemästä auttamaan. Voisko sopia jotenkin niin, että mies asuisi osan viikosta siellä, vaikka joka toisen päivän, joka toinen päivä kävis ulkopuolinen apu ja mies olisi tällöin kotona? Tai sitten anoppi on yksin tai hankkii jonkun ystävättären. Tai että mies kävis siellä joka päivä / joka toinen päivä 1-2h töiden jälkeen, muttei kokonaan muuttaisi. Tai jos olet itse kotiäitinä niin tarjoudupa sinä menemään sinen päivällä seuraneidiksi lastenne kanssa, jos ei oikeasti ole kipeä, niin varmasti pian paranee ja jos on oikeasti kipeä, niin luulis kaiken avun kelpaavan.

Tai sitten muutatte koko poppoo sinne, luulen et aika äkkii muutkin siihen tilanteeseen kyllästyy. Komennat anopin sänkyyn lepäämään, kun on sairas ja rupeet huushollaamaan siellä...jos ei oikeasti ole kipeä, niin pyytää teitä kyllä lähtemään.
 
Laitat lapset miehen mukaan. Oikeasti ei kukaan kunnon isä jätä äitiä pienten lasten kanssa pulaan ja lähde auttamaan äitiään. Miehesi on siis hyvä poika anopillesi, mutta huono aviomies ja isä.
 

Yhteistyössä