A
Aloittaja-Anna
Vieras
Tilanne on siis tällainen:
Olen ollut mieheni kanssa lähemmäs 20 vuotta yhdessä, yli puolet ajasta naimisissa. Meillä on murrosikäinen lapsi.
Mieheni on laiska. Touhuaa kyllä lapsen harrastuksen parissa useita kertoja viikossa mutta peruskotitöihin ei ole koskenut juuri lainkaan uuninlämmittämistä ym. sen tyyppisiä kotitöitä lukuunottamatta. On yrittäjä muttei hirveän pitkiä päiviä tee. Minä muun työnantajan palkollisena teen pidempiä päiviä vaikka en kovin paljon edes ylitöitä. Olen sanonut asiasta useasti, yleensä pari kertaa vuodessa kun saavi ns. katuu. Mitään muutosta ei ole tapahtunut ja olen tyytynyt tilanteeseen lähinnä lasten takia.
Elokuun lopussa sain tarpeekseni ja vuokrasin oman asunnon. Tein vuokrasopimuksen syyskuun alussa ja ilmoitin miehelle asiasta. Hän meni aivan lukkoon moneksi päiväksi kunnes vihdoin avasi suunsa. Juttelimme taas samoista ongelmista ja hän myönsi ne (taas). Sanoi, että lähtöilmoitukseni tuli täysin puskista. Myönsimme vielä rakastavamme toisiamme mutta totesin samalla, ettei sekään aina riitä.
Tilanne muuttui yhdessä yössä niin, että hän alkoi osallistumaan kotitöihin (huomatkaa ettei näin ole koskaan kriisien yhteydessä(kään) ennen tapahtunut). Eikä siinä vielä kaikki; alkoi laittamaan kotia uusiksi (yhdessä maalasimme, ostimme uusia huonekaluja ja sisustimme melkein kaiken omakotitalossamme uusiksi). Hän tiesi, että olen harmitellut talon keskeneräisyyttä ja sanoin siitä nytkin. Hellyyttä olen saanut aikaisemminkin mutta nyt saan sitä joka päivä monin eri tavoin. Myös intiimielämämme sai piristysruiskeen (eron pelostako?)
En siis muuttanut asuntoon (ehdin viedä sinne jonkun verran tavaroita mutten yhtään huonekalua enkä ole myöskään yöpynyt siellä, osoitteenmuutoksen kyllä tein). Sovimme, että pidän sitä muutaman kuukauden mutta kauemmin se ei ole taloudellisestikaan mahdollista. Olisin voinut sanoa sen irti viime kuun vaihteessa mutta jokin esti. Pelkään, että jos luovun asunnosta, asiat palaavat ennalleen. Ratkaisuja on kuitenkin pakko tehdä tämän kuun aikana. Olenko hullu jos luotan muutokseen?
Kommentteja, kiitos!
Olen ollut mieheni kanssa lähemmäs 20 vuotta yhdessä, yli puolet ajasta naimisissa. Meillä on murrosikäinen lapsi.
Mieheni on laiska. Touhuaa kyllä lapsen harrastuksen parissa useita kertoja viikossa mutta peruskotitöihin ei ole koskenut juuri lainkaan uuninlämmittämistä ym. sen tyyppisiä kotitöitä lukuunottamatta. On yrittäjä muttei hirveän pitkiä päiviä tee. Minä muun työnantajan palkollisena teen pidempiä päiviä vaikka en kovin paljon edes ylitöitä. Olen sanonut asiasta useasti, yleensä pari kertaa vuodessa kun saavi ns. katuu. Mitään muutosta ei ole tapahtunut ja olen tyytynyt tilanteeseen lähinnä lasten takia.
Elokuun lopussa sain tarpeekseni ja vuokrasin oman asunnon. Tein vuokrasopimuksen syyskuun alussa ja ilmoitin miehelle asiasta. Hän meni aivan lukkoon moneksi päiväksi kunnes vihdoin avasi suunsa. Juttelimme taas samoista ongelmista ja hän myönsi ne (taas). Sanoi, että lähtöilmoitukseni tuli täysin puskista. Myönsimme vielä rakastavamme toisiamme mutta totesin samalla, ettei sekään aina riitä.
Tilanne muuttui yhdessä yössä niin, että hän alkoi osallistumaan kotitöihin (huomatkaa ettei näin ole koskaan kriisien yhteydessä(kään) ennen tapahtunut). Eikä siinä vielä kaikki; alkoi laittamaan kotia uusiksi (yhdessä maalasimme, ostimme uusia huonekaluja ja sisustimme melkein kaiken omakotitalossamme uusiksi). Hän tiesi, että olen harmitellut talon keskeneräisyyttä ja sanoin siitä nytkin. Hellyyttä olen saanut aikaisemminkin mutta nyt saan sitä joka päivä monin eri tavoin. Myös intiimielämämme sai piristysruiskeen (eron pelostako?)
En siis muuttanut asuntoon (ehdin viedä sinne jonkun verran tavaroita mutten yhtään huonekalua enkä ole myöskään yöpynyt siellä, osoitteenmuutoksen kyllä tein). Sovimme, että pidän sitä muutaman kuukauden mutta kauemmin se ei ole taloudellisestikaan mahdollista. Olisin voinut sanoa sen irti viime kuun vaihteessa mutta jokin esti. Pelkään, että jos luovun asunnosta, asiat palaavat ennalleen. Ratkaisuja on kuitenkin pakko tehdä tämän kuun aikana. Olenko hullu jos luotan muutokseen?
Kommentteja, kiitos!
