häpeän viedä syöppöä tytärtäni synttäreille

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "väsynyt"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="Hömelö";29432726]
Ja sitte siihen liikuntapuoleen kannattaa panostaa. Yrittää järjestää lapselle niitä mahollisuuksia liikkua ja yrittää etsiä semmosta puuhaa mistä lapsikin tykkää. Miten olis kotiin joku pieni trampoliini tai vastaava jos semmonen kiinnostaa? Tai olisko mahollista hommata Nintendo Wii tms. ja siihen joku liikuntapeli / tanssimattopeli? Kiinnostaako lasta minkäänlainen liikunta jos jonkun muun harrastuksen keksis sen jalkapallon tilalle? Vaikka jonkun yksilölajin. Tai kokeilkaa yhessä kotona zumbaa tai vastaavaa jos se olis lapsen mielestä hauskaa.
[/QUOTE]

Minä suosin sitä, että lapselle löydetään tasapaino syömisten ja liikkumisen suhteen ihan arkiliikkumisella. Harrastuksia kun tulee ja menee ja elämäntilanteet vaihtelee.
Saattaahan se noinkin toimia toki, minulla ei ainakaan toiminut. Mulla tosin oli muuta murhetta elämässä lähes alusta asti, ei siinä kymmenen vuoden urheilu-ura auttanut. Sen ajan pysyin toki hoikkana (ahmimishäiriö alkoi sekin jo urheiluaikoina), mutta lopettamisen jälkeen on ollut enimmillään 80 kiloa ylipainoa. Olen silti aina ollut liikuntamyönteinen. Mutta nuoruusvuosien jälkeen on tullut vielä ihanampia asioita, jotka menevät edelle. Minulla nää on nää perinteiset perhe ja luova työ.

Jos on muitakin kiinnostuksen kohteita elämässä kuin ajaa kuntopyörällä kilometritolkulla sitä yhtä suklaapatukkaa kuluttaakseen, niin suosittelen korjaamaan sen syömisen.
 
[QUOTE="vieras.";29432784]Mitä nyt huomasin vanhempieni minua häpeävän ja se taisi etäännyttää välejä.
...
...lapsen henkinen hyvinvointi on vähintään yhtä tärkeää kuin fyysinen.

... Jos kuitenkin olisi tilanne sama kuin minun ollessani lapsi, niin en tekisi ylipainosta liian suurta numeroa sillä hinnalla, että lapsi kärsisi ja etääntyisi vanhemmistaan. ...[/QUOTE]

Nämä poimin tosta erilleen, koska näistä en voisi olla enempää samaa mieltä.
Aivan ehdottomat asiat, jotka aikuisten pitäisi ymmärtää.

Sanoit, että sulla ei oo suurempia vinkkejä, mutta kulta on tiivistä ainetta. :)
 
Jos ei omat keinot tuota tulosta niin kannattaa käydä hakemassa apua muualta, ennen kuin lähtee ihan lapasesta.

Ja loppuu ravaaminen siellä kaapeilla:
closed-fridge-chain-lock-15234724.jpg
 
hei taas. olimme siis tytön kummitädin luona 1-vuotis kekkereillä ja samaan vanhaanhan se taas meni ! :/ pyyteli aina vain lisää kakkua, suuttui kun sanoin kolmannen palan jälkeen että jätäppä muilekkin .. ja kotimatkalla pyyteli Mäkkiin, kun sanoin ei koetti hypätä autosta ulos.
rakastan tuota tyttöä, mutta ei tämä voi olla enää normaalia!!! :O
huoh.. tuolla se nyt piirtelee huoneessaan, aikoo ilmeisesti mennä syömättä sänkyyn.. ja hiipiä yöllä keittiöön :( jätin oven taa tarjottimella maitoa, ruisleipää kinkulla ja tomaatilla sekä banaanin.
jos nyt söisi edes jotain.. alan olla ihan loppu, samoin mieskin! elämä on yhtä tappelua ruuasta ja syömisistä
 
[QUOTE="A.P";29433294]hei taas. olimme siis tytön kummitädin luona 1-vuotis kekkereillä ja samaan vanhaanhan se taas meni ! :/ pyyteli aina vain lisää kakkua, suuttui kun sanoin kolmannen palan jälkeen että jätäppä muilekkin .. ja kotimatkalla pyyteli Mäkkiin, kun sanoin ei koetti hypätä autosta ulos.
rakastan tuota tyttöä, mutta ei tämä voi olla enää normaalia!!! :O
huoh.. tuolla se nyt piirtelee huoneessaan, aikoo ilmeisesti mennä syömättä sänkyyn.. ja hiipiä yöllä keittiöön :( jätin oven taa tarjottimella maitoa, ruisleipää kinkulla ja tomaatilla sekä banaanin.
jos nyt söisi edes jotain.. alan olla ihan loppu, samoin mieskin! elämä on yhtä tappelua ruuasta ja syömisistä[/QUOTE]

Ennen kuin painan provonappulaa, niin MITÄ? Jätit jonkun tarjottimen sille??
Pistä tiukat ruoka-ajat, jos ei noudata niitä niin sit vaikka syömättä hampaidenpesulle ja nukkumaan.
Eihän sulla ole auktoriteettiä pätkääkään.
 
Ehkä sun ap kannattaisi ottaa yhteyttä koulun terveydenhoitajaan tai johonkin ravitsemusasiantuntijaan ja keskustella hänen kanssaan siitä, miten lapsen ruokarytmi saadaan kuosiin. Sillä tavoin saat kattavan infon siitä, mitä lapsen täytyy saada ja miten se kannattaa toteuttaa

Sitten vaan kotona tiukka rytmi päälle. Aamupala, välipala, lounas, välipala, iltaruoka, iltapala. Ehdottomasti ei mitään välipalojen välipaloja eikä herkkuja. Annoskoot järkeviksi, tuon ikäiselle kyllä riittää lautasellinen normaalia ruokaa. Nyt tyttö on vaan tottunut syömään paljon. Jos ei jotain ruokaa syö, seuraavan kerran tarjotaan kun on seuraava ruoka-aika. Välillä ei ole mitään asiaa kaapille. Jos tosiaan muu ei auta niin kaapit lukkoon ettei pääse yöllä syömään. Jos viikon ruokailut menee hyvin, niin vaikka lauantaina karkkipäivä mutta silloinkin riittää pieni pussi tai karkkiaski, ei mitään kilon irttaripussia. Kuulostaa natsitouhulta, mutta tottahan rakastat lastasi etkä halua tappaa häntä syömiseen?

Synttäreillä sama juttu, kakkua saa pienen palan ja herkkuja vähän mutta ei mielin määrin.
 
Tarkat ruokailuajat ja jos ei silloin ruoka maistu, niin saa vasta seuraavan ruoan. Ei mitään välipaloja ja naposteluja välillä.
Niin ja normaali lautasmalli ja lisää ei saa ottaa, paitsi kasviksia. Leivät POIS kokonaan!
Samoin kaikki sokeriset jugurtit ja juomat. Välipalaksi/aamupalaksi/iltapalksi vaikka luonnonjugurttia ja sekaan marjoja tai banaania ja leseitä. EI makeutusta!

Vaatii tiukkaa pinnaa vanhemmilta ja järjestelmällisyyttä ja sitä, että pitää ruokailuajoista kiinni ja ruoan määrästä. Ja jos hiippailee kaapeille, niin lukot kaapinoviin!
 
Niin ja kerroit, että teillä ei herkkuja paljoa syödä. Mistä lapsi on karkit saanu kouluun otettua?

Nyt vain kaapit tyhjiksi KAIKESTA herkusta ja jos herkkupäivänä jotain ostatte niin KOHTUUDELLA ja jos jotain jää, niin roskiin!
 
Ääh näitä teidän juttuja................
Tätäkö ne ammattilaiset tarjoaa ratkaisuksi:

kilometreittäin sääntöjä ja kieltoja ja rajoituksia.. Eikö millään vois opettaa hallitsemaan sitä syömistään, sen sijaan että kaikki pyörii ruoan ympärillä!!!

KUUS KERTAA PVÄSSÄ RUOKAILU? Mitä sairasta!!
Meillä ei alle kouluikäisetkään syö kuin 3 kertaa päivässä ja me vanhemmat sitten 2 kertaa päivässä. Silti riittää yksi lautasellinen kerrallaan! Pitäisköhän teidän tutustua tohon vhh:hon jos ei pysty päivän aikana kuin jatkuvasti valmistaa, syödä ja korjata syömistensä jäljet. Me ei kyllä karpata ja karkit on ihan sallittuja meillä jopa muulloin kuin karkkipäivänä. Mut pointti on:
-Kunnon Ruokaa, josta saa energiaa (kutsutaan myös kaloreiksi!)
-Ei mitään rajoitteita mitä voi syödä

Vaan opetetaan syömään nälkään. Tottakai pitää kieltää tarvittaessa ja lukot kaapinoviin pienille ja pikkuhiljaa ottaa sitten itse vastuuta syömisestään, mutta pakko se nyt vaan on opettaa pärjäämään itsekseenkin ilman lukkoja. Ihme toimenpiteitä täällä on ehdotettu ikäänkuin ap:n tytär olisi jotenkin sairas!!
 
Meillä on sukulaisissa yksi samanlainen tapaus; kylässäkin syö vaikka sokerinpalkat kaapista kun kahvipöydän tarjottavat on syöty loppuun...Luulen, että tämän kyseisen lapsen vanhemmat ovat menneet metsään jo siinä, että lasta on imetetty todella pitkään ja sitä tissiä on saanut joka inahdukseen;nälkään, kiukkuun, tylsyyteen jne. Tätä kun jatkettu sinne 4v asti, niin johan siinä on lapsen suhde ruokaan vääristynyt ja mitään normaalia näläntunnettekaan ei ole varmaan ikinä tullut, kun käytännössä vaikka vartin välein saanut maitohuikkaa.

Vanhemmat eivät uskalla puuttua lapsen syömisiin, ja silminnähden eivät nolostukseltaan kykene rajoittamaan herkkujen mättämistä kylässäkään. Lapsi norkoilee koko ajan ruokaa, napsii vaikka salaa ja tosiaan ryhtyy vaikka sokerikippoa tyhjentämään kun muut syötävät loppuvat. Ihan kamalaa katsottavaa!

Minä ap:n tilanteessa laittaisin tiukat, säännölliset ruoka-ajat, joiden ulkopuolella ei syödä MITÄÄN, janojuomana tietenkin vain vesi ruoka-ajan ulkopuolella. Leipä kokonaan pois ruokavaliosta, korkeintaan 1 pala ruisleipää/päivä. Lisää salaattia ja kasviksia. Hedelmiä myös rajoitetusti, koska niitäkään ei sokerin takia ole hyvä syödä pussikaupalla. Katsoisin, että lapsi todellakin syö edes vähän lämmintä ruokaa. Ehkä tuonkin ikäisellä toimisi vielä "yhtä monta lusikallista kuin on ikävuosia"- sääntö. Herkut minimiin ja karkkipäivänäkin vain jokin pikkujuttu, ei mitään jättsisäkkejä karkkia.

Liikuntaa ja ulkoilua rutkasti lisää ja mielellään jokin liikunnallinen harrastus myös kehiin. Ulkoilemaan on hyvä välillä mennä myös vanhempien, jotta näkee mitä lapsi siellä puuhaa. Ei siitä paljon hyötyä ole jos vaan istuskelee jossain keinussa. Juoksua, kiipeilyä, hyppyjä jne. lisää.
 
Ääh näitä teidän juttuja................
Tätäkö ne ammattilaiset tarjoaa ratkaisuksi:

kilometreittäin sääntöjä ja kieltoja ja rajoituksia.. Eikö millään vois opettaa hallitsemaan sitä syömistään, sen sijaan että kaikki pyörii ruoan ympärillä!!!

KUUS KERTAA PVÄSSÄ RUOKAILU? Mitä sairasta!!
Meillä ei alle kouluikäisetkään syö kuin 3 kertaa päivässä ja me vanhemmat sitten 2 kertaa päivässä. Silti riittää yksi lautasellinen kerrallaan! Pitäisköhän teidän tutustua tohon vhh:hon jos ei pysty päivän aikana kuin jatkuvasti valmistaa, syödä ja korjata syömistensä jäljet. Me ei kyllä karpata ja karkit on ihan sallittuja meillä jopa muulloin kuin karkkipäivänä. Mut pointti on:
-Kunnon Ruokaa, josta saa energiaa (kutsutaan myös kaloreiksi!)
-Ei mitään rajoitteita mitä voi syödä

Vaan opetetaan syömään nälkään. Tottakai pitää kieltää tarvittaessa ja lukot kaapinoviin pienille ja pikkuhiljaa ottaa sitten itse vastuuta syömisestään, mutta pakko se nyt vaan on opettaa pärjäämään itsekseenkin ilman lukkoja. Ihme toimenpiteitä täällä on ehdotettu ikäänkuin ap:n tytär olisi jotenkin sairas!!

no vähämpä teillä syödään. Tolle hoikahkolle 6v ei riittäs 3 ruokailua päivässä. Syö sen 5 kertaa ja kohtuudella. Herkkujakin se osaa säännöstellä eikä koskaan vedä övereitä vaikka sais pussin sipsejä kouraansa.
 
Ääh näitä teidän juttuja................
Tätäkö ne ammattilaiset tarjoaa ratkaisuksi:

kilometreittäin sääntöjä ja kieltoja ja rajoituksia.. Eikö millään vois opettaa hallitsemaan sitä syömistään, sen sijaan että kaikki pyörii ruoan ympärillä!!!

KUUS KERTAA PVÄSSÄ RUOKAILU? Mitä sairasta!!
Meillä ei alle kouluikäisetkään syö kuin 3 kertaa päivässä ja me vanhemmat sitten 2 kertaa päivässä. Silti riittää yksi lautasellinen kerrallaan! Pitäisköhän teidän tutustua tohon vhh:hon jos ei pysty päivän aikana kuin jatkuvasti valmistaa, syödä ja korjata syömistensä jäljet. Me ei kyllä karpata ja karkit on ihan sallittuja meillä jopa muulloin kuin karkkipäivänä. Mut pointti on:
-Kunnon Ruokaa, josta saa energiaa (kutsutaan myös kaloreiksi!)
-Ei mitään rajoitteita mitä voi syödä

Vaan opetetaan syömään nälkään. Tottakai pitää kieltää tarvittaessa ja lukot kaapinoviin pienille ja pikkuhiljaa ottaa sitten itse vastuuta syömisestään, mutta pakko se nyt vaan on opettaa pärjäämään itsekseenkin ilman lukkoja. Ihme toimenpiteitä täällä on ehdotettu ikäänkuin ap:n tytär olisi jotenkin sairas!!

Mä kyllä uskoisin ammattilaisten neuvovan juuri tuohon usein ja pieniin annoksiin, sen takia että kylläisyyden tunne pysyy tasaisena koko päivän eikä tule pitkiä välejä ruokailuun. Sen välipalanhan ei tarvitse olla kuin joku jugurtti tai hedelmä tms. AP:n tapauksessa taas on pakko rajoittaa sitä herkkujen ahmimista ja myös kiinnittää huomiota annoskokoihin

Jos teillä toimii vhh ja harvemmin syöminen, se ei ole ainoa oikea vaihtoehto vaikka hoikkia kaikki olettekin.
 
Lihotat lastasi mainitsemalla painosta jatkuvasti. Se synttäreillä sillon tällöin herkuttelu ei todellakaan lasta lihavaksi saa. Kokeileppa tukea lasta sen sijaan että tillotat inho silmissäsi joka suupalaa minkä lapsi ottaa. Vie harrastuksiin ja painu ite matkassa. Hyi vittu että mua inhottaa tuollaiset vanhemmat.:mad:
 
Opetella syömään nälkään... Tervetuloa ylipaino. Nälkäisenä ei tajua annoskokoja ja verensokerit eivät todellakaan pysy tasaisena. Kyllä säännölliset ruoka-ajat max 4h välein on tärkeää. Ei silloin tarvitse vetää viittä lautasta pastaa, välipalana hamppari, päivällisenä kuutta pihviä ja iltapalana kattilaa puuroa.
 
tuo johtuu siitä että lapsi on pomo. asia selviää, kun ostat terveellistä ruokaa kaappiin. ja sinä sanot miloin syödään. herää jo sinun tekemisesi vaikuttaa lapsen lihomisessi. Mene itseesi niin voit aloittaa asian laittamisen kuntoon,.
 
Yks mikä pitää kylläisyyden tunnetta ja verensokeria tasaisena on ruisleipä, vaikka muuten yritän hiilareista ja varsinkin vaaleasta leivästä päästä eroon. 3-4 ruisleipäsiivua päivässä voisi olla ok.
 
  • Tykkää
Reactions: Happygirl-91
Meillä vähän samankaltainen tilanne kuin alkuperäisellä.
Meidän tytär on tosin vasta 4v., mutta aina ollut ruuan ystävä ja välillä tuntuu, ettei tytöllä tule ollenkaan tunnetta siitä, että on täynnä. Kaikki ruoka kelpaisi ja sitä voisi mättää kuinka paljon vaan. Paino oli vielä juuri ja juuri normaalin rajoilla viimeksi neuvolan käyrien mukaan, mutta iso-bmi:n mukaan ylipainoinen.
Me vanhemmat olemme melko hoikkia ja olemme aina syöneet suht terveellisesti, salaattia joka ruualla ja herkkuja hyvin kohtuullisesti.
Kesällä päätimme, että ruokaa ei oteta lisää ja kotona ei syödä herkkuja ja tämä koskee koko perhettä. Meidän herkkumme ovat nykyään marjat ja hedelmät. Synttäreillä ja kyläreissuilla saa syödä mitä on tarjolla. vähän pakko on ollut pakko vähentää mummolassa vierailuja (aikasemmin usein käytiin 2krt viikossa siellä), sillä siellä on aina herkut pöydässä vaikka kuinka on pyydetty ettei tarjottaisi.

Paino on nyt pysynyt tytöllä samana kesästä lähtien! Ja suhteellinen painokäyrä hieman laskusuunnassa. Iso-bmi nyt ihan vähän enää ylipainon puolella 25,2 :)

Meillä varmasti helpompi tilanne kuin ap:lla sillä lapsemme vielä näin nuori ja syömisiä varmasti helpompi kontrolloida kuin koululaiselta! Tsemppiä ap:lle!!!
 
Tästä oli joku viikko sitten (vaiko jo joku kuukausi sitten, aika rientää) siinä Dr. Phil:ssä! :D Ihan sattumalta osuin silloin kanavalle.

Siinä oli äiti (tai monta, mutta tää yksi siinä "piinapenkissä"), joka oli "ihan voimaton" lapsensa ylipainon edessä. Olivat kiertäneet lääkäriltä ja ravitsemusteapeutilta toiselle, mutta apua ei löytynyt. Lapsella oli säännölliset ruoka-ajat, rajoitettu annostelu ja kaikkia herkkuja vältettiin. Äidin mukaan siis. Sittenpä laittoivat piilokamerat sinne seuraamaan...

Videolla: Lapsi könysi äidin ympärillä, kun äiti purki ostoksia, valitteli nälkää. Äiti antoi myslipatukan, vaikka ruoka oli vartin kuluttua. Ruualla lapsi kyllä söi, mutta sanoi pian olevansa täysi. ÄITI ALKOI TUPUTTAA RUOKAA, kehotti syömään lautasen tyhjäksi ja kulki perässä tyrkyttämässä. Lapsi pyysi jälkiruoka-vanukasta, mutta äiti kielsi. Antoi jogutin (sellasen sokeripommin) tilalle. Jonkun ajan kuluttua lapsi valitteli tylsyyttä ja tekemisen puutetta. Äiti antoi taas myslipatukan. Sama kaava jatkui koko päivän ja lisäksi lapsi kävi napsimassa kaapista herkkuja, joita äidin mukaan perheen kaapeissa ei edes ollut.

Tohtori Pili siinä sitten aika suoraan sanoi, että vanhemmathan tuossa on täydessä vastuussa lapsen ongelmista. Vaikka mukamas ovat tehneet kaikkensa, niin oikeasti vain kieltäytyvät tajuamasta, miten paljon tekevät väärin. AP:llä taitaa olla sama tilanne.

AP. Miksi pitäisi olla vierasvarakeksejä? Ainakaan, jos on paino-ongelmaa jollakin perheenjäsenellä. Sehän on kiusantekoa. Miksi olet noin syyttävä tytärtäsi kohtaan? Sinähän se vastuunkantaja olet. Millainen ruokavalio teillä on? Kai olet oikeasti harkinnut niitä lukkoja, että saatte tilanteen haltuun? Myös ne säännölliset ruoka-ajat ja täyskielto niiden väliselle napostelulle käyttöön heti.
 
Mä kyllä uskoisin ammattilaisten neuvovan juuri tuohon usein ja pieniin annoksiin, sen takia että kylläisyyden tunne pysyy tasaisena koko päivän eikä tule pitkiä välejä ruokailuun. Sen välipalanhan ei tarvitse olla kuin joku jugurtti tai hedelmä tms. AP:n tapauksessa taas on pakko rajoittaa sitä herkkujen ahmimista ja myös kiinnittää huomiota annoskokoihin

Jos teillä toimii vhh ja harvemmin syöminen, se ei ole ainoa oikea vaihtoehto vaikka hoikkia kaikki olettekin.

Vaikka olisitte kuinka hoikkia, niin 6 kertaa päivässä syöminen on sairasta! Ihmisen tulisi todella syödä elääkseen eikä elää syödäkseen. Ei taida tää nykyajan lihavuus sittenkään johtua tarjonnasta, jos ammattilaiset on näin hakoteillä siitä, mikä on tervettä.

Ei me periaatteessa karppailla, mutta meillä ei ole mitään ruokapelkoja. Pystytään syömään voita (mikä on monelle täys kauhun paikka) ja lapset pystyy juomaan täysmaitoa. Koskaan ei kellekään tuu ähkyä mistään muusta kuin jos on syöty leipää. Karkkiakin syödään silloin kun huvittaa (joka päivä ei huvita, kun himoa ei ole yliruokittu..) Saman asian ajais tietenkin vaikka avokado ja pähkinät, jos haluaa olla varma, että on terveellistä, mutta pointti on se, että turhaa ruokaa on turha syödä ja turhaan siihen aikaansa käyttääkään.

Silti minulla on kokemusta myös toisesta tyylistä. Sellaisesta, jossa lapselta on kielletty kaikki namit lihomisen pelossa (lapsi oli ihan normaalipainoinen) ja lasta opetetaan syömään terveellisesti. Lapsi näkee banaaneja ostetun, ja saakin luvan, mutta saa myös kuulla kuinka banaaneja ei voi kyllä ruveta syömään liikaa, koska ne ovat oikeastaan epäterveellisiä. Ja mikä kaikista brutaaleinta tälle lapselle annettiin lähes aina periksi, kun hänen teki mieli jotain ja perään muistutettiin sitten kuinka lihottavia ja epäterveellisiä kaikki se oli mitä juuri sai. Eli jälkeenpäin voi sanoa, että se lapsi todella oli itse vastuussa syömisestä. Siinä ei urheilu tosiaan auttanut, kuin hoikkana pysymiseen, koska treenimatkalla oli helppo käydä ostamassa suklaapatukoita. Vain pari yksityiskohtaa tässä tietysti, vuosia kestäneestä kasvatuksesta..

Meilläkin on nyt ollut pientä ongelmaa ylisyöttämisen kanssa, kun yksi lapsistamme alkoi lihoa (silminnähden), vaa-an mukaan (mitattu kuitenkin vain pari kertaa vuodessa) ja bmi-laskurin mukaan hän oli ylipainoinen. Ruokahalu tällä lapsella ei ole ollut meidän pesueen parhaimmasta päästä ja siksi kiinnitimmekin huomiota juuri pitkin päivää naposteluun. Lapsi on ruvennut syömään paremmin aterioilla, joita meillä siis yleensä sen 3 kertaa päivässä. Kasvu on tasoittunut.

Lapsi ei ole huomannut mitään erikoista tapahtuneen eikä edes tiedä olleensa jonkin aikaa lihava (bmi-laskurin mukaan ylipainoa oli 5 kiloa, kyse alle kouluikäisestä). Kukaan ei kertonut eikä katsonut sillä silmällä ei edes vihjaillut, vaan lapsi sai kuulla olevansa kaunis ja taitava, iso toisissa asioissa ja pieni toisissa, niissä mitkä piti vielä opetella... Lapsi sai edelleen syödä juhlissa, mitä mieli teki ja sai kinuta karkkia. Sitä sai tai ei saanut, vanhemmat miettivät onko nyt hyvä päivä. Sanottiin: "ei, ei tänään, tänään ei ole herkkupäivä." Millään tavalla emme ole paheksuneet ja arvostelleet lapsen pyyntöä, vaan osoittaneet, että lapsi voi pyytää, siinä ei ole mitään epänormaalia ja aikuiset päättävät. Ei ole sanottu mitään: "aina ei voi haluta, miksi joka päivä pyydät..." "etkö jo ymmärrä." Lapsi kyllä ymmärtää aikanaan, järjessä kun ei ole mitään vikaa.

Nyt on normaalipainon ylärajoilla, koska emme tietenkään ole varsinaisesti laihduttaneet. Kaikista paras asia on silti tuo ruokahalun löytyminen. Tottakai yleisesti puhumme KAIKILLE lapsillemme siitä, miten ruokaan, nälkään ja himoon suhtaudutaan terveellä tavalla. Siis kaikille ihan tasavertaisesti, koska yhtään epänormaalia lasta meillä ei ole.
 
Vaikka olisitte kuinka hoikkia, niin 6 kertaa päivässä syöminen on sairasta! Ihmisen tulisi todella syödä elääkseen eikä elää syödäkseen. Ei taida tää nykyajan lihavuus sittenkään johtua tarjonnasta, jos ammattilaiset on näin hakoteillä siitä, mikä on tervettä.

Ei me periaatteessa karppailla, mutta meillä ei ole mitään ruokapelkoja. Pystytään syömään voita (mikä on monelle täys kauhun paikka) ja lapset pystyy juomaan täysmaitoa. Koskaan ei kellekään tuu ähkyä mistään muusta kuin jos on syöty leipää. Karkkiakin syödään silloin kun huvittaa (joka päivä ei huvita, kun himoa ei ole yliruokittu..) Saman asian ajais tietenkin vaikka avokado ja pähkinät, jos haluaa olla varma, että on terveellistä, mutta pointti on se, että turhaa ruokaa on turha syödä ja turhaan siihen aikaansa käyttääkään.

Silti minulla on kokemusta myös toisesta tyylistä. Sellaisesta, jossa lapselta on kielletty kaikki namit lihomisen pelossa (lapsi oli ihan normaalipainoinen) ja lasta opetetaan syömään terveellisesti. Lapsi näkee banaaneja ostetun, ja saakin luvan, mutta saa myös kuulla kuinka banaaneja ei voi kyllä ruveta syömään liikaa, koska ne ovat oikeastaan epäterveellisiä. Ja mikä kaikista brutaaleinta tälle lapselle annettiin lähes aina periksi, kun hänen teki mieli jotain ja perään muistutettiin sitten kuinka lihottavia ja epäterveellisiä kaikki se oli mitä juuri sai. Eli jälkeenpäin voi sanoa, että se lapsi todella oli itse vastuussa syömisestä. Siinä ei urheilu tosiaan auttanut, kuin hoikkana pysymiseen, koska treenimatkalla oli helppo käydä ostamassa suklaapatukoita. Vain pari yksityiskohtaa tässä tietysti, vuosia kestäneestä kasvatuksesta..

Meilläkin on nyt ollut pientä ongelmaa ylisyöttämisen kanssa, kun yksi lapsistamme alkoi lihoa (silminnähden), vaa-an mukaan (mitattu kuitenkin vain pari kertaa vuodessa) ja bmi-laskurin mukaan hän oli ylipainoinen. Ruokahalu tällä lapsella ei ole ollut meidän pesueen parhaimmasta päästä ja siksi kiinnitimmekin huomiota juuri pitkin päivää naposteluun. Lapsi on ruvennut syömään paremmin aterioilla, joita meillä siis yleensä sen 3 kertaa päivässä. Kasvu on tasoittunut.

Lapsi ei ole huomannut mitään erikoista tapahtuneen eikä edes tiedä olleensa jonkin aikaa lihava (bmi-laskurin mukaan ylipainoa oli 5 kiloa, kyse alle kouluikäisestä). Kukaan ei kertonut eikä katsonut sillä silmällä ei edes vihjaillut, vaan lapsi sai kuulla olevansa kaunis ja taitava, iso toisissa asioissa ja pieni toisissa, niissä mitkä piti vielä opetella... Lapsi sai edelleen syödä juhlissa, mitä mieli teki ja sai kinuta karkkia. Sitä sai tai ei saanut, vanhemmat miettivät onko nyt hyvä päivä. Sanottiin: "ei, ei tänään, tänään ei ole herkkupäivä." Millään tavalla emme ole paheksuneet ja arvostelleet lapsen pyyntöä, vaan osoittaneet, että lapsi voi pyytää, siinä ei ole mitään epänormaalia ja aikuiset päättävät. Ei ole sanottu mitään: "aina ei voi haluta, miksi joka päivä pyydät..." "etkö jo ymmärrä." Lapsi kyllä ymmärtää aikanaan, järjessä kun ei ole mitään vikaa.

Nyt on normaalipainon ylärajoilla, koska emme tietenkään ole varsinaisesti laihduttaneet. Kaikista paras asia on silti tuo ruokahalun löytyminen. Tottakai yleisesti puhumme KAIKILLE lapsillemme siitä, miten ruokaan, nälkään ja himoon suhtaudutaan terveellä tavalla. Siis kaikille ihan tasavertaisesti, koska yhtään epänormaalia lasta meillä ei ole.


Sanoinko missään kohtaa, että meillä syödään 6 kertaa päivässä tai että meillä ollaan hoikkia? Kerroin mitä ravitsemuksen ammattilainen neuvoisi ap:lle. Omasta perheestäni tai sen ruokatottumuksista en tunne tarvetta avautua tässä ketjussa, oman hännän nosto ei auta ap:ta millään tavalla
 
Opetella syömään nälkään... Tervetuloa ylipaino. Nälkäisenä ei tajua annoskokoja ja verensokerit eivät todellakaan pysy tasaisena. Kyllä säännölliset ruoka-ajat max 4h välein on tärkeää. Ei silloin tarvitse vetää viittä lautasta pastaa, välipalana hamppari, päivällisenä kuutta pihviä ja iltapalana kattilaa puuroa.

Sä taidat nyt sekoittaa sen nälän ja himon? Tai sitten sulla ehtii se oikea nälkä tulla tosiaan niin harvoin, että et osaa ruokkia sitä oikein?
Verensokerit pysyy kyllä ihan tasaisena, jos ruoka on muuta kuin sitä ainaista sokeria. Jätä se sokerivartti (=hiilarilisuke) pois lautaselta, siirrä ne hiilarivartista kadonneet kalorit itsellesi maistuvana rasvana sinne kastikkeeseen tai salaattiin niin huomaat, että se sama lautasmalli riittää eikä mieli tee lisää.

Päivän kalorit voi toki jakaa niin moneen osaan kuin haluaa (se on nälän kantilta aivan sama ja verensokereiden), mutta minä en kertakaikkiaan viitsi olla koko ajan valmistamassa, syömässä ja korjaamassa syömisten jälkiä. Minulla on muitakin asioita elämässä kuin ruoka.
 
Sanoinko missään kohtaa, että meillä syödään 6 kertaa päivässä tai että meillä ollaan hoikkia? Kerroin mitä ravitsemuksen ammattilainen neuvoisi ap:lle. Omasta perheestäni tai sen ruokatottumuksista en tunne tarvetta avautua tässä ketjussa, oman hännän nosto ei auta ap:ta millään tavalla

No näinhän se on. Ajattelin jo, että miksi otit itseesi, mutta onhan tuossa aivan selvä kirjoitus- tai ajatusvirhe. Korjataan:

"Vaikka olisitte* kuinka hoikkia, niin 6 kertaa päivässä syöminen on sairasta! Ihmisen tulisi todella syödä elääkseen eikä elää syödäkseen. Ei taida tää nykyajan lihavuus sittenkään johtua tarjonnasta, jos ammattilaiset on näin hakoteillä siitä, mikä on tervettä. "

Sanotaan siis ennemmin niin, että vaikka (joku tai jotkut) OLISI kuinka hoikk(i)a...
 

Yhteistyössä