jotenkin sitä kaipaa vauva-aikaa ja haluaisin vauvan mutta en usko että jaksaisin sitä rulijanssia taas.muuten ihan hyvin meni eka raskaus ja synnytys ja toisella kertaa raskaus loppuvaiheessa raskas mutta synnytys helppo.
mutta.........molemmat "ulvoivat" taukamatta aamuun asti muutaman kuukauden ja ekan kanssa nukahtaminen oli vaikeaa myöhemmässä vaiheessa ja toinen taas oli herkkäuninen ja heräili vielä7kk iässäkin 2-6kertaa/yössä.
imetys ei onnistunut lainkaan ekan kanssa,toisen kanssa onnistui mutta jouduin lopettamaan vaikean valinnan edessä..mielialalääkkeet vai imetys.
eli kärsin molemmilla kerroilla synnyt.jälk. masennuksesta.
nyt kun ovat 2,5v ja 4,5v niin olen saanut masennuksen kuriin,poistumaan.siihen tarvittiin paljon.
töitä olen etsinyt mutta en ole saanut muutenkuin nyt siivousfirmasta,vakituisista kokopäiväisistä ei tietoakaan.
pääpointti on se että tekisi niin mieli "ottaa riski" ja saada vielä lapsi,lapsi josta voisin nauttia täysin rinnoin toisin kuin edelisistä.
mutta pelkään että kun kaikki on vihdoin tasapainossa ja hyvin,uupuisin heistä täysin,masentuisin taas,olisi taas huutovaiheet jne..
eli toisin sanoen pelkään että kaikki kova työ menisi ns hukkaan.
altistaisin itse tällaisella valinnalla itseni enkä voisi syyttää ketään muuta kuin itseäni siitä jos saataisiin lapsi ja uupuisin taas.
ja varsinkin kun olen sitä tyyppiä joka hymyilee ulospäin ja itkee sisäänpäin.
mutta.........molemmat "ulvoivat" taukamatta aamuun asti muutaman kuukauden ja ekan kanssa nukahtaminen oli vaikeaa myöhemmässä vaiheessa ja toinen taas oli herkkäuninen ja heräili vielä7kk iässäkin 2-6kertaa/yössä.
imetys ei onnistunut lainkaan ekan kanssa,toisen kanssa onnistui mutta jouduin lopettamaan vaikean valinnan edessä..mielialalääkkeet vai imetys.
eli kärsin molemmilla kerroilla synnyt.jälk. masennuksesta.
nyt kun ovat 2,5v ja 4,5v niin olen saanut masennuksen kuriin,poistumaan.siihen tarvittiin paljon.
töitä olen etsinyt mutta en ole saanut muutenkuin nyt siivousfirmasta,vakituisista kokopäiväisistä ei tietoakaan.
pääpointti on se että tekisi niin mieli "ottaa riski" ja saada vielä lapsi,lapsi josta voisin nauttia täysin rinnoin toisin kuin edelisistä.
mutta pelkään että kun kaikki on vihdoin tasapainossa ja hyvin,uupuisin heistä täysin,masentuisin taas,olisi taas huutovaiheet jne..
eli toisin sanoen pelkään että kaikki kova työ menisi ns hukkaan.
altistaisin itse tällaisella valinnalla itseni enkä voisi syyttää ketään muuta kuin itseäni siitä jos saataisiin lapsi ja uupuisin taas.
ja varsinkin kun olen sitä tyyppiä joka hymyilee ulospäin ja itkee sisäänpäin.
