Niin, meidän neiti täytti viime viikonloppuna vuoden ja lahjoja tytölle tuli ovista ja ikkunoista. Niitä oli oikeasti aivan älytön kasa ja hirveän moni läheinen ja sukulainen halusi muistaa tyttöä vaikkeivat juhliin päässetkään. Siis onhan se ihanaa kun pientä muistetaan ja olihan vauva iloinen uusista leluista ja muista mutta äidille iski ahdistus. Ja ahdistus johtuu siitä että meillä on noita leluja ja vaatteitakin aivan mahdottomasti entuudestaan ja mä tarkoitan kanssa että mahdottomasti. Meillä ei siis ole kuin tämä yksi lapsi mutta mun omat vermeet ja lelut ovat olleet säästettyinä jälkikasvua varten. Sukulaiset puolestaan toivat aikoinaan kassikaupalla lasten vaatteita ja sanoivat että valitse mitä haluat ja heitä loput menemään.
Mua harmittaa jo nyt kun muutamat tytön lahjaksi saamat vaatteet jäi käymättämättä kokonaan kun pääsivät täysin unohtumaan ja tyttö ehti kasvaa niiden yli. Leluista taas mietityttää se, että ehtiikö toinen edes leikkiä niillä kaikilla. No nyt on sitten joulukin tuloillaan ja tietysti taas samanmoinen lahjavyöry, kun kaikki haluavat toista muistaa. Tuo erilaisten lahjojen käyttämättä jääminen lähinnä harmittaa niiden lahjojen antajien kannalta kun he varmasti ovat halunneet että vauva nauttii niistä ja siksi toisekseen tuntuuhan se tuhlaukselta jos asiat vaan pölyttyy kaapeissa.
Tämä nyt jotenkin outo asia mistä mainita, kun harvemmin kait ihmiset kokevat tuollaisen anteliaisuuden ongelmana ja on monia lapsia, jotka voivat jäädä täysin lahjoitta jouluisin tai synttäreinä.. Itseasiassa ei mulle ole ongelma se, että lapsi saa lahjoja vaan se että mihin helkuttiin mä ne kaikki laitan ja että ehtiikö ne kaikki käyttämään. Kiitollinen olen kyllä kaikista työn saamista lahjoista ja ne oli kaikki tosi hyviä lahjoja mutta tavallaan tarpeettomia. Olen muutenkin tämmöinen "muistojen säästelijä" etten sitten raaski heittää mitään pois. Mutta kyllä noita vaatteita ja leluja joutuu karsimaan rankalla kädellä työtn kasvaessa, jos ei lähipiirissä ole silloin pikkulapsia niin sitten täytyy antaa hyväntekeväisyyteen.
Nämä on näitä materialismin haittapuolia, liika on vähän liikaa..
:/
Mua harmittaa jo nyt kun muutamat tytön lahjaksi saamat vaatteet jäi käymättämättä kokonaan kun pääsivät täysin unohtumaan ja tyttö ehti kasvaa niiden yli. Leluista taas mietityttää se, että ehtiikö toinen edes leikkiä niillä kaikilla. No nyt on sitten joulukin tuloillaan ja tietysti taas samanmoinen lahjavyöry, kun kaikki haluavat toista muistaa. Tuo erilaisten lahjojen käyttämättä jääminen lähinnä harmittaa niiden lahjojen antajien kannalta kun he varmasti ovat halunneet että vauva nauttii niistä ja siksi toisekseen tuntuuhan se tuhlaukselta jos asiat vaan pölyttyy kaapeissa.
Tämä nyt jotenkin outo asia mistä mainita, kun harvemmin kait ihmiset kokevat tuollaisen anteliaisuuden ongelmana ja on monia lapsia, jotka voivat jäädä täysin lahjoitta jouluisin tai synttäreinä.. Itseasiassa ei mulle ole ongelma se, että lapsi saa lahjoja vaan se että mihin helkuttiin mä ne kaikki laitan ja että ehtiikö ne kaikki käyttämään. Kiitollinen olen kyllä kaikista työn saamista lahjoista ja ne oli kaikki tosi hyviä lahjoja mutta tavallaan tarpeettomia. Olen muutenkin tämmöinen "muistojen säästelijä" etten sitten raaski heittää mitään pois. Mutta kyllä noita vaatteita ja leluja joutuu karsimaan rankalla kädellä työtn kasvaessa, jos ei lähipiirissä ole silloin pikkulapsia niin sitten täytyy antaa hyväntekeväisyyteen.
Nämä on näitä materialismin haittapuolia, liika on vähän liikaa..
:/
