Mä olen joskus -yhden tuttavapiirissä olevan esimerkin innoittamana- miettiny, miten aina puhutaan hedelmöityshoitojen yhteydessä vanhempien oikeudesta lapseen, mutta ei koskaan lapsen oikeudesta normaaliin elämään.
Ei kaikilla tietenkään pitkän ja hartaankaan vauvanteon jälkeen täysin seota, mutta jotkut kyllä vaativat ja odottavat siltä vauvalta 10 vuoden henkiselle, fyysiselle ja taloudelliselle panostukselleen aivan uskomattomia suorituksia vastinneksi!
Vauvan pitää harrastaa kaikkia mahdollisia vauvaharrastuksia, mitkä 100 km:n säteiltä löytyy, äiti ja isi molemmat soittavat heti ilmoittautumisajankohdan alkaessa, että varmasti jompikumpi pääsee läpi ja lapsi ryhmään saadaan. Lapsen on oltava mallikelpoinen näyttelykappale, saatuja vaatteita ei käytetä, jos ne on väärän värisiä, heti pitää näkyä että tämä on nyt meidän prinssi/psinsessa, mikään odotusaikana saatu neutrraali vaate ei käy, vaan annetaan heti pois. (Ja oletetaan, että se jollekin kuitenkin kelpaa
, no parempi sekin kun heittää uusia vaatteita pois)
Vaikka isovanhemmat asuvat lähellä, on isovanhempien luona kyläily aina suuri The Tapahtuma, vauvan kanssa lähtö vaatii mukaan vaunut, sitterin ja matkasängyn ja tietysti turvakaukalon, jossa matkustetaan. Kertakaikkiaan joka hilavitkutin, mikä jostain vauvalehdestä on löytyny, on ostettu ja sitä myös käytetää, vaikka se sitten hankaloittais elämää, mutta kun on luettu, että semmoinen kuuluu olle *tähän tulis silmiä hämillään pyörittelevä hymiö*
Mä todella uskon, että ei ne odotukset lopu vauva-ajan jälkeen, vaan kun lapsi kasvaa, sen pitää harrastaa jotain erikoista, viulunsoittoa, balettitanssia ja ratsastusta, ja tietysti olla _paras_!! Ja tottakai sen on pysyttävä kokoajan puhtaana, jos joku vaikka haluaa valokuvata tätä maailman suurinta ihmettä...Siis en usko, että lapsen elämä, vaikka kaiken mahdollisen saakin, välltämättä on kovin helppoa. Vaan kun aineellisesti lapselle annetaan kaikki, mitä kuvitella saattaa, ja rakkauttakin varmasti on, niin eipä siihen ketään voi puuttua, että odotukset on ihan mahdottomat!
Miksi oikeudet on aina vanhemmilla ja lapsi sitten vaan kantaa osansa :headwall: :headwall:
Ei kaikilla tietenkään pitkän ja hartaankaan vauvanteon jälkeen täysin seota, mutta jotkut kyllä vaativat ja odottavat siltä vauvalta 10 vuoden henkiselle, fyysiselle ja taloudelliselle panostukselleen aivan uskomattomia suorituksia vastinneksi!
Vauvan pitää harrastaa kaikkia mahdollisia vauvaharrastuksia, mitkä 100 km:n säteiltä löytyy, äiti ja isi molemmat soittavat heti ilmoittautumisajankohdan alkaessa, että varmasti jompikumpi pääsee läpi ja lapsi ryhmään saadaan. Lapsen on oltava mallikelpoinen näyttelykappale, saatuja vaatteita ei käytetä, jos ne on väärän värisiä, heti pitää näkyä että tämä on nyt meidän prinssi/psinsessa, mikään odotusaikana saatu neutrraali vaate ei käy, vaan annetaan heti pois. (Ja oletetaan, että se jollekin kuitenkin kelpaa
Vaikka isovanhemmat asuvat lähellä, on isovanhempien luona kyläily aina suuri The Tapahtuma, vauvan kanssa lähtö vaatii mukaan vaunut, sitterin ja matkasängyn ja tietysti turvakaukalon, jossa matkustetaan. Kertakaikkiaan joka hilavitkutin, mikä jostain vauvalehdestä on löytyny, on ostettu ja sitä myös käytetää, vaikka se sitten hankaloittais elämää, mutta kun on luettu, että semmoinen kuuluu olle *tähän tulis silmiä hämillään pyörittelevä hymiö*
Mä todella uskon, että ei ne odotukset lopu vauva-ajan jälkeen, vaan kun lapsi kasvaa, sen pitää harrastaa jotain erikoista, viulunsoittoa, balettitanssia ja ratsastusta, ja tietysti olla _paras_!! Ja tottakai sen on pysyttävä kokoajan puhtaana, jos joku vaikka haluaa valokuvata tätä maailman suurinta ihmettä...Siis en usko, että lapsen elämä, vaikka kaiken mahdollisen saakin, välltämättä on kovin helppoa. Vaan kun aineellisesti lapselle annetaan kaikki, mitä kuvitella saattaa, ja rakkauttakin varmasti on, niin eipä siihen ketään voi puuttua, että odotukset on ihan mahdottomat!
Miksi oikeudet on aina vanhemmilla ja lapsi sitten vaan kantaa osansa :headwall: :headwall: