N
neuvoja vailla
Vieras
Olen koittanut googlella etsiä vastaavia tilanteita, mutta lähinnä tuntuu olevan uusperheiden ongelmia.
Meillä on kaksi ihanaa lasta. Isolla ikäerolla. Vanhempi pojista on melkoisen saman luonteinen kuin isänsä ja nuorempi taas minun tapaiseni luonteeltaan.
Eli vanhempi on aikalailla ujo, hyvin fiksu, laiska ja alisuorittaja. Hän on rauhallinen, eikä kovin avoimesti innostu, riemastu ja silloin kun suuttuu, niin lähinnä heittää nasevaa kommenttia.
Nuorempi on eloisa, sosiaalinen, puhelias, hirmuisen touhukas ja energinen ja antaa aina kaikkensa suorittamisessa. Hän on voimakas temperamentiltaan, eli innostuu valtavasti, suuttuu tulisesti, rakastaa ja lepertelee.
Molemmat aivan mahtavia omalla tavallaan ja molemmilla hyvä sydän.
Itse tulen toimeen molempien kanssa, mutta isänsä ei tuon vanhemman kanssa vaan ollenkaan. Se on raastavaa. Isä valittaa koko ajan kaikesta mitä poika tekee tai jättää tekemättä. Pojan ei tarvitse kuin tulla samaan huoneeseen, niin alkaa saman tien valittaminen ja suoranainen veetuilu. Mies ei osoita välittämistään vanhemmalle pojalleen millään tavalla. Mutta antaa totisesti kuulua kaikista huonoista puolista.
Yritän parhaani mukaan puolustella poikaa ja tasaisin väliajoin otan miehen puhutteluun asiasta. Hän ei myönnä ongelmaa. Hän kyllä tietää itsekin, että hänellä on aivan erilainen suhde nuoremman kanssa, mutta ei silti itsekään aina huomaa miten piinaavan rasittava hän on vanhempaa poikaa kohtaan.
Tätä on jatkunut jo kauan. Itse asiassa ihan aikojen alusta. Pojassa on aina ollut vaikka mitä vikaa miehen silmissä. Nuorempi taas on niin ihana ja heillä todella synkkaa. Eriarvoinen kohtelu on aivan järkyttävää katsottavaa.
Vanhempi on nyt teini-ikäinen. Olen miettinyt paljonko isän käytös jättää jälkiään ja ennen kaikkea murehtinut onko poika joskus minulle katkera, kun en ole jättänyt miestäni jotta poika saisi kasvaa ja olla rauhassa.
Minulla on, kuten sanottu, hyvät välit molempiin poikiini. Mutta kuinka paljon isä saa hallaa käytöksellään aikaiseksi? Ja mitä minun pitäisi tehdä? Aiheutanko enemmän hallaa rikkomalla ydinperheen rauhan vuoksi, vai sillä, että jatketaan perheenä ja mies käyttäytyy kuin vanhempi pojistamme olisi kuin piikki hänen lihassaan.
Mielipiteitä otetaan vastaan. Kiitos.
Meillä on kaksi ihanaa lasta. Isolla ikäerolla. Vanhempi pojista on melkoisen saman luonteinen kuin isänsä ja nuorempi taas minun tapaiseni luonteeltaan.
Eli vanhempi on aikalailla ujo, hyvin fiksu, laiska ja alisuorittaja. Hän on rauhallinen, eikä kovin avoimesti innostu, riemastu ja silloin kun suuttuu, niin lähinnä heittää nasevaa kommenttia.
Nuorempi on eloisa, sosiaalinen, puhelias, hirmuisen touhukas ja energinen ja antaa aina kaikkensa suorittamisessa. Hän on voimakas temperamentiltaan, eli innostuu valtavasti, suuttuu tulisesti, rakastaa ja lepertelee.
Molemmat aivan mahtavia omalla tavallaan ja molemmilla hyvä sydän.
Itse tulen toimeen molempien kanssa, mutta isänsä ei tuon vanhemman kanssa vaan ollenkaan. Se on raastavaa. Isä valittaa koko ajan kaikesta mitä poika tekee tai jättää tekemättä. Pojan ei tarvitse kuin tulla samaan huoneeseen, niin alkaa saman tien valittaminen ja suoranainen veetuilu. Mies ei osoita välittämistään vanhemmalle pojalleen millään tavalla. Mutta antaa totisesti kuulua kaikista huonoista puolista.
Yritän parhaani mukaan puolustella poikaa ja tasaisin väliajoin otan miehen puhutteluun asiasta. Hän ei myönnä ongelmaa. Hän kyllä tietää itsekin, että hänellä on aivan erilainen suhde nuoremman kanssa, mutta ei silti itsekään aina huomaa miten piinaavan rasittava hän on vanhempaa poikaa kohtaan.
Tätä on jatkunut jo kauan. Itse asiassa ihan aikojen alusta. Pojassa on aina ollut vaikka mitä vikaa miehen silmissä. Nuorempi taas on niin ihana ja heillä todella synkkaa. Eriarvoinen kohtelu on aivan järkyttävää katsottavaa.
Vanhempi on nyt teini-ikäinen. Olen miettinyt paljonko isän käytös jättää jälkiään ja ennen kaikkea murehtinut onko poika joskus minulle katkera, kun en ole jättänyt miestäni jotta poika saisi kasvaa ja olla rauhassa.
Minulla on, kuten sanottu, hyvät välit molempiin poikiini. Mutta kuinka paljon isä saa hallaa käytöksellään aikaiseksi? Ja mitä minun pitäisi tehdä? Aiheutanko enemmän hallaa rikkomalla ydinperheen rauhan vuoksi, vai sillä, että jatketaan perheenä ja mies käyttäytyy kuin vanhempi pojistamme olisi kuin piikki hänen lihassaan.
Mielipiteitä otetaan vastaan. Kiitos.