Hautajaiset, otatteko 2,5-veen mukaan?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Eppie
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

Eppie

Vieras
Neuvokaas mua:

On lasten mummon hautajaiset edessä, lapset on 2,5 vee ja 1 vee. Ottaisitteko mukaan hautajaisiin?

Nuorempi ei tajua tilaisuudesta mitään, hänen kohdallaan ongelma on, että on tosi kärsimätön lapsi, eikä ole karjumatta kirkkomenojen ajan - eli minun tarvinnee olla lapsen kanssa ainakin osan aikaa jossain ulkona odottelemassa. Sylissä ei jaksa olla, kiemurtelee pois ja haluaa kävellä - ja eihän siellä kirkossa/kappelissa voi taapero toilaille minne vain.

Tosiaalta jos minulla on kädet kiinni yksivuotiaan kanssa, en ennätä keskittyä isomman olemiseen. Hänkin on supervilkas ja uhmaikäinen, eikä välttämättä jaksa istua paikallaan. Lisäksi lapsi on herkkä, ja voi järkyttyä, jos isänsä tai vaarinsa itkee. Ei järkytys sinänsä varmaan vaarallista ole, mutta sitten ehkä olisi hyvä, että minä äitinä ennättäisin pitää vaikka sylissä - vaan jos on jo se yksivuotias siinä...

Muut sukulaiset ei oikein voi auttaa. Pieni suku, ja niistäkin olen tavannut vain kolme henkilöä (!!!) aiemmin. Eivät siis juuri tapaa toisiaan, enkä oikein osaa lykätä kiemurtelevaa yksivuotiasta jonkun vieraan syliin. Jos vaikka haluaa surra rauhassa eikä mun lapsi sylissä... ;-)

Toisaalta muistotilaisuudessa lapset olisi onnen ja ilon ja sukupolvien ketjun jatkumisen merkki, voisivat lohduttaa olemassaolollaan ainakin leskeksi jäänyttä isoisäänsä.

Hoitajia ei ole siihenkään, että menisimme ilman lapsia kirkkoon ja lapset tulisivat sitten muistotilaisuuteen vasta mukaan.

Mitäs te tekisitte? Kumpi on tärkeämpää, rauhallisuus vai lasten mukanaolo?
 
3v:lle just syöttelin karkkia ja rusinoita ja suputtelin korvaan salaisuuksia koko kappelissaoloajan, lisäksi hän kävi kanssamme laskemassa kukat arkulle ja oli tosi ylpeä apuri. Samaan aikaan isänsä oli 1,5v:n kanssa pihalla kun tämä ei ollut nukkunut päikkäreitä ja kirkui suoraa huutoa kun ei saanut juosta ympyrää kappelissa..

Että hieman paremmalla aikatauluttamisella tämä olisi kyllä yksinkin onnistunut mutta tiesin että toinen voi lähteä pihalle jos toinen lapsi flippaa. Eväitä, tekemistä, molemmat syliin tai kainaloon ja kerrot koko ajan lapsentahtisesti mitä tapahtuu jne, vastailet kysymyksiin.. Kyllä se sujuu jos haluaa, ei se niin tarkkaa ole ovatko ihan hipihiljaa. Jos joku ärsyyntyy, se on hänen ongelmansa.
 
Hmm - karkki voisi saada tuon isomman naulattua aloilleen :-)

Lähinnä mietin, miten mulla riittää kädet yksin - isänsä ei välttämättä pysty auttamaan, jos menee ihan pipareiksi. Lisäksi lasten isä varmaan kantaa arkkua jne., eli ei voi pitää toista sylissä jne. Ja lasten isä ei voi häippästä kesken ulos, kun on kuitenkin äitinsä hautajaiset... Ehkä jos asennoidun niin, että lähden molempien lasten kanssa ulos, jos tulee tarve, ja otan mukaan reilusti karkkia ja muistotilaisuuteen jonkun uuden tarrakirjan tmv. rauhallisen lelun.

Onko vielä lisää vinkkejä/kokemuksia?
 
Ottaisin.

Käytännön neuvona annan, että älkää menkö istumaan ennenkuin varsinainen tilaisuus alkaa. Käykää vain varaamassa paikat silloin kun toiset menevät hiljentymään alussa ennen itse virallisen osuuden alkua. Laitapaikka on hyvä, mistä pääsee helposti pois, jos meno menee aivan kiljunnaksi asti. Kaikkea pientä tekemistä ja syömistä voi ottaa matkaan, uusi juttu aina siinä vaiheessa esiin, kun pinna alkaa katoamaan. Mies voi varmaan aina jossain vaiheessa pitää toista lasta, esim. sitä yksivuotiasta, jos helpommin sujuu niin päin. Ei se haittaa, jos lapsi vähän pitää ääntä, mutta jos volyymi rupeaa papin (tai kuka sitten seremoniaa vetääkin) äänen peittämään, niin silloin voi sitä poistumista harkita.

Itse olen poistunut 2 v:n kanssa perheemme kukkien laskemisen jälkeen siunauksen loppupuolella, siinä vaiheessa ei enää oikein jaksanut keskittyä. Vuotta aikaisemmin meni paremmin ja olimme loppuun saakka.
 
Lähinnä mietin, miten mulla riittää kädet yksin - isänsä ei välttämättä pysty auttamaan, jos menee ihan pipareiksi. Lisäksi lasten isä varmaan kantaa arkkua jne., eli ei voi pitää toista sylissä jne. Ja lasten isä ei voi häippästä kesken ulos, kun on kuitenkin äitinsä hautajaiset... Ehkä jos asennoidun niin, että lähden molempien lasten kanssa ulos, jos tulee tarve, ja otan mukaan reilusti karkkia ja muistotilaisuuteen jonkun uuden tarrakirjan tmv. rauhallisen lelun.

Onko vielä lisää vinkkejä/kokemuksia?

Arkkuahan kannetaan vasta lopussa (tai joskus alussa), ne eivät yleensä ole ne kriittiset vaiheet lapsen kanssa, kun silloin pääsee liikkumaan. Vaikein vaihe on siunaustilaisuuden kestäessä, kun pitää jaksaa istua paikoillaan ja kuunnella puhetta ja muistosanojen lukemista (kaikissa hautajaisissa missä olen ollut mukana, ne on luettu sisällä siunaustilaisuudessa, yksissä jopa vielä uudelleen perään haudalla). Ota rattaat mukaan, jos kyseessä on arkkuhautaus ja joudutte ulkona kävelemään. Yleensä löytyy joku eteinen, mihin ne voi jättää, ettei tarvitse sisään ottaa. On helpompi kulkea haudalle, kun saa edes jommankumman istumaan kyytiin, kävelyä voi tulla yllättävän pitkäkin matka.
 
Hyvä, hyvä, kiitoksia vikeistä! Ja lisääkin otetaan vielä vastaan :-)

Varustaudun siis ainakin karkilla, tekemisellä tai uudella pikkulelulla, tutilla ja tuplarattailla! Ja tuo oli hyvä vinkki, että ei pidä mennä liian aikaisin. En olisi tullut ajatelleeksi, kiitos!
 
...ja me istuttiin lasten kanssa ihan takapenkissä josta ois päässyt livahtamaan huomaamatta ulos jos kriisi yllätti. Äitini hautajaisiin sovin jo etukäteen, että siskonpojan tyttöystävä ottaa 2v:n huomaansa tarpeen tullen. Voisitko ottaa mukaan jonkun nuoren lasten kaitsijaksi?
 
Meillä poika oli ekoissa hautajaisissa 1,5vuotiaana ja siella oli ihan kunnolla kun suoraan ruokapöydästä lähdettiin..ainoastaa urut pelotti.Ja se muistotilaisuus missä tarjottiin ruokaa niin oli sielläkin kltisti kun oli niin paljon sylejä minne pääs.
Toiset hautajaiset oli kun poika 2v2kk ja sielläkin kappelissa oli kunnolla,alkoi vaan jossain välissä höpöttää mutta ketään se ei tuntunut haittaavan.
 
[QUOTE="vieras";24891790]Itse en veisi tuon ikäisiä lapsia hautajaisiin, varsinkin jos tietäisin heidän olevan levottomia. Antaa aikuisten surra surunsa rauhassa.[/QUOTE]


peesi
 
Niin suru kuin ilokin kuuluvat elämään, niin vanhat kuin nuoretkin, lapset ja vanhukset. Minun mielestäni lapsenlapsella on oikeus olla läsnä isovanhempansa hautajaisissa. Kaukaisemman sukulaisen hautajaisiin en lapsia mukaan ottaisi, mutta oman isovanhemman kyllä. Tosin meidän tasan 2v ei kyllä osalistunut isopappansa hautajaisiin, halusin antaa itselleni tilan surra ja itkeä rauhassa.
Varustautuminen on toki kaiken A ja O, ulkovaatteet mukaan, jotta voi tarvittaessa muistotilaisuuden ajaksi mennä vaikka ulos leikkimään. Kannattaa myös keskustella asia lasten isän kanssa, haluaako hän lapset äitinsä hautajaisiin, se on kai se tärkein mielipide jota kuunnella.
 
Kovaäänisemmät musiikkiosuudet kannattaa muuten hyödyntää niin ettei silloin yritä erityisesti hiljentää lasta/lapsia jos on paljon ihmeteltävää ja kysymyksiä, silloin kun se kirkas pienokaisen ääni ei kaiu ihan samalla tavoin koko kirkon/kappelin läpi ;)

Me ollaan kahdet hautajaiset tosiaan tässä kesän ja syksyn mittaan lasten kanssa läpikäyty ja molemmilla kerroilla isomman kanssa on ollut lähestulkoon hauska leikki hänelle että saa puhua vähän kovempaan ääneen kun musiikki soi ja sitten kun on hiljaista tai kun pappi puhuu, kokeillaan miten hienosti hän osaa kuiskata jos on jotain höpötettävää.
 

Yhteistyössä