Hei! Kuinka pian olette ottaneet uuden lemmikin...
- Viestiketjun aloittaja mirri
- Ensimmäinen viesti
Kun meidän rakas vanha koiramme lähti sateenkaarisilloille niin meille tuli parin viikon päästä toisen rotuinen koira. Auttoi mua kovassa surutyössä. Mutta nyt kun on kulunut 2 vuotta niin nyt vasta olen valmis ottamaan sen rotuisen koiran.. Toiset varmasti ajattelevat ettei välittänyt vanhasta tippaakaan kun heti otti uuden, mikä ei pidä paikkaansa!!
Mutta mun itse oli helpompi niin, toisille se ei kyllä käy. Mutta itsestähän se on kiinni koska on valmis..
Mutta mun itse oli helpompi niin, toisille se ei kyllä käy. Mutta itsestähän se on kiinni koska on valmis..
T
tiputintti
Vieras
No meillä on aina oikeastaan ollut useampia koiria, eikä ne ole ikinä yhtäaikaa kaikki kuolleet. Eikä se sitä tarkoita ettei välitä lemmikistä jos uuden ottaa, onhan se selvä että lemmikin elinaika on kuitenkin oletettavasti lyhyempi kuin ihmisen. Eli uusi otetaan tarpeen vaatiessa. Nyt on tullu kahtena kesänä peräkkäin pentu, edellinen koira annettiin pois toissakesänä vähän sen jälkeen kun pentu tuli. Eikä sitä annettu sillä, ettei siitä tykätty, vaan pääsi kotiin missä harrastetaan aktiivisesti luola-touhua (saksanmetsästysterrieri oli). Ja toisekseen ei sietänyt muita eläimiä, joten ei soveltunut siltä osinkaan meille, kun kuitenkin haluan useamman koiran eri käyttötarkoituksiin (nyt seropipystykorva, 2 seisojaa, ½ajokoira, ja norjan harmaa varauksessa kevääksi suunnitellusta pentueesta). Ja kaikki koirat ovat myös perheenjäseniä. 
Kun tuli vaan jotenkin huono omatunto asiasta , että otetaanko liian pian uusi kisu! Tottakai surraan kovasti menetettyä perheemme jäsentä, mutta poika ainakin kaipaa kovasti kisua ja koira myös! Meidän kisu kuoli la 5.11 ja nyt ensi viikon alussa meille olisi tulossa kissanpentu! :'( Mutta mietityttää vaan, että pitääkö ihmiset meitä oikeasti julmina kun otetaan uusi näinkin pian!
C
Champion harmaana
Vieras
Uusi lemmikki ei korvaa koskaan entistä vaan siitä tulee uusi erilainen perheenjäsen! Mun mielestä sillä ei ole mitään merkitystä koska uuden lemmikin ottaa! Silti entistä suree vaikka olisi kymmen uutta lemmikkiä! Meilläkin ollut puhe vanhempien koirista et kun vanhemmasta aika jättää niin otetaan heti uusi tilalle - ei korvikkeeksi, mutta seuraksi toiselle koiralle joka on tottunut että on aina seurana toinen koira! Kuten sanottu niin kaikki eläimet on yksilöitä...
Meidän vanhus jouduttiin saattamaan viimeselle matkalle 5/05 eikä ole uutta koiraa otettu. Eikä meinata ottaakkaan kun pojalla todettiin äskettäin allergia, ei kyllä muutenkaan otettais mä en kestäis enään sitä menetyksen/luopumisen tuskaa :'(
C
Catnip
Vieras
Meille on aina "ilmaantunut" uusi parin viikon sisalla, ihan etsimatta. Lahinna siis niin etta tuttavat tietavat etten osaa sanoa ei, ja kun yksi on poistunut, niin tuttavat kantavat kissanpentujaan/loytokattejaan meille "ettei vaan vanha kissa jaa yksinaiseksi kun kaveri lahti". Ihan yhta rakkaita ovat uudet kuin vanhatkin, enka ole koskaan jaanyt suremaan. Siina saa muuta ajattelemista kun tulee uusi pentu taloon.
B
blue-J
Vieras
Mie jouduin lopettamaan kaksi koiraani (pyreneittenpaimenkoira ja seropi) 30.1.04. Ne olivat elämäni tukipilarit ja vieläkin tulee tippa silmään niitä muistellessani tai kuvia katsellessani. Niin kova paikka se oli... :'(
Uusi koira tuli samana vuonna juhannuksen jälkeen ja aikuisena. Aikaisemmin en vain pystynyt ottamaan uutta koiraa. Vasta silloin kesällä alkoi tuntumaan orvolta, kun ei ollut yhtään koiraa jaloissa pyörimässä. Toinen koira tuli muutama kuukautta myöhemmin, myös aikuisena. Ja nyt vasta tänä syksynä pystyin ottamaan pyreneittenpaimenkoiran. Ja siltikin välin saatan verrata tuota siihen edesmenneeseen... Kaksi muuta koiraa ovat noutajia.
En tiedä, toivunko koskaan täysin niiden kahden koiran menetyksestä...
Ne todellakin olivat elämäni tukipilarit ja silloin tuntui, että koko maailmani romahti. Ja lopetus oli vielä päivää ennen syntymäpäivääni... Ja myöhemmin myös seurusteluni meni poikki. Elin todella kovaa aikaa silloin. Ja pahinta siinä oli katumus... Se iski lähes samantien ja kesti kauan. Vaivaa välilläkin, vaikka tiedän ett niin oli parasta. Ei tarvinut niiden enempää kärsiä... Mutta silti. :'(
Kyllähän kaikki sanoo, että uusi lemmikki paikaa sen edellisen aiheuttaman aukon. Ja tottahan se osittain onkin. En mie osaisi ilman koiria elää. Mutta ei uusi koskaan korvaa täysin sitä vanhaa. Kaikki ovat omia persoonijaan. Mutta tuo se uus elukka vain iloakin ja paljon. =)
Uusi koira tuli samana vuonna juhannuksen jälkeen ja aikuisena. Aikaisemmin en vain pystynyt ottamaan uutta koiraa. Vasta silloin kesällä alkoi tuntumaan orvolta, kun ei ollut yhtään koiraa jaloissa pyörimässä. Toinen koira tuli muutama kuukautta myöhemmin, myös aikuisena. Ja nyt vasta tänä syksynä pystyin ottamaan pyreneittenpaimenkoiran. Ja siltikin välin saatan verrata tuota siihen edesmenneeseen... Kaksi muuta koiraa ovat noutajia.
En tiedä, toivunko koskaan täysin niiden kahden koiran menetyksestä...
Ne todellakin olivat elämäni tukipilarit ja silloin tuntui, että koko maailmani romahti. Ja lopetus oli vielä päivää ennen syntymäpäivääni... Ja myöhemmin myös seurusteluni meni poikki. Elin todella kovaa aikaa silloin. Ja pahinta siinä oli katumus... Se iski lähes samantien ja kesti kauan. Vaivaa välilläkin, vaikka tiedän ett niin oli parasta. Ei tarvinut niiden enempää kärsiä... Mutta silti. :'( Kyllähän kaikki sanoo, että uusi lemmikki paikaa sen edellisen aiheuttaman aukon. Ja tottahan se osittain onkin. En mie osaisi ilman koiria elää. Mutta ei uusi koskaan korvaa täysin sitä vanhaa. Kaikki ovat omia persoonijaan. Mutta tuo se uus elukka vain iloakin ja paljon. =)
