Hei virtahepo

[virtahepo]

En ole lukenut koko ketjua mutta sen perusteella mitä olen lukenut laitan oman mielipiteeni..

Esikoisen kanssa on helppoa elää vauvan tarpeiden mukaan 24/7. Itsekin tein niin. todellisuus iskee viimeistään kun toinen syntyy...

Eli tästä vedämme johtopäätöksen, yhdenlapsen äitinä ei tiedä todellisuudesta mitään.Selvä.

 

[nöppönen]

En ole lukenut koko ketjua mutta sen perusteella mitä olen lukenut laitan oman mielipiteeni..

Esikoisen kanssa on helppoa elää vauvan tarpeiden mukaan 24/7. Itsekin tein niin. todellisuus iskee viimeistään kun toinen syntyy...

Eli tästä vedämme johtopäätöksen, yhdenlapsen äitinä ei tiedä todellisuudesta mitään.Selvä.

ei se niin mene, mut kyllähän sä sen nyt itsekin tiedät ettei yhden lapsen äitinä oleminen ole samaa kuin kahden lapsen äitinä oleminen jne. mä en voi puhua mitään esim aurinkokunnan äitiydestä.. mulla ei ole nääs hölkäsen pöläysta käsitystä elää sellaisen lapsimäärän kanssa kun mulla on lapsia vain kaksi. kyllähän se vaatii jo erilaisia toimia olla ja toimia äitinä yhdelle tai yhdeksälle lapselle.

 

[virtahepo]

Oikeasti taitaa olla kuitenkin niin, että aika moni esikoistaan odottava äiti ei osaa edes kuvitella, KUINKA paljon vauva lopulta sitoo ja vaatii. Toisilta oman elämän sovittaminen vauvan rytmiin ja tarpeisiin käy helpommin, toisille se on vaikeampaa. Sillä ei ole mitään tekemistä lapsen rakastamisen tai hoidon laadun kanssa.

Minusta keneltäkään ei voi vaatia kokopäivätoimista onnellisuutta vauvan syntymän jälkeen. Kaikenlaiset tunteet väesymystä ja turhautumista myöten ovat sallittuja. Itse näen ainakin niin, että vauvan hyvinvoinnille ja kehitykselle on tärkeää oppia tunnistamaan monenlaisia mielialoja ja tunteita. Ei äidin tarvitse olla teflonia - aito ja tunteva ihmisyys ja läsnäolo riittävät.

Minulla ainenkin oli tämä asia ihan päinvastaisesti. Olin kuvitellut, että kun vauva syntyy, että mitään ei voida enää tehdä ja missään ei voida käydä. Olikin oikein ihanaa tajuta, että juuri mikään ei muuttunut, vaikka toisaalta jotain muuttukin, meistä tuli perhe. Mutta aivan samoin vietimme iltoja/viikonloppuja rauhallisesti kotona ollen ennen vauvan syntymää ja sen jälkeen. Kaupoilla/shoppaamassa käyntikin sujuu aivan samoin vauvan kanssa. Myös kyläilemään pystyi menemään vauva mukana. Helpolta minusta on tuntunut vauvan kanssa oleminen ja hän on tuonut elämäämme vain entistä enemmän poitiivisia asioita, elämänilo lisääntyi.
Ei tietenkään kukaan voi olla aina onnellinen ja totisesti tunteensa on hyvä näyttää. Jos ei niitä pahoja mielialoja koskaan olisi, niin ei toki nauttisi niistä hyvistä hetkistäkään niin aidosti. Eli pitää olla hiukan huonoa, että osaa arvostaa hyvää. Vaikka tunteensa on hyvä näyttää, niin tietysti voi pyrkiä positiiviseen ajatteluun ja nähdä niitä hyviä asioita siellä huonojen joukossa.

Entä pystytkö asettumaan muiden asemaan, ymmärtämään toisenlaisia mielialoja, vaikka SINULLE kaikki onkin sattunut olemaan helppoa ja ihanaa?

Kyllä, yleensä ymmärrän muitakin ja pystyn asettumaan heidän asemaansa, tosin en aina. Ja ei minulle nyt ihan kaikki ole niin tosi helppoa ollut, mut en vaan jaksa sellaista vatvoa. Keskityn siihen kaikkeen hyvään, oleelliseen ja näin ollen koen äitiyden helpoksi ja luontevaksi asiaksi. Tosin sitä en mistään tiedä, että mitä se tulee olemaan tulevaisuudessa.

 

[Hei]

Yksi vieras sanoi hyvin, että toinen väsyy siitä mistä toinen nauttii
Toiset väsyy helpommin kuin toiset ja luonnekin vaikuttaa kaikkeen ihan hirveästi. Se on kyllä täysin totta, että ei se vaikuta millään lailla äitiyteen vaikka yöllä valvoisi!

 

[Rieputarallaa]

En ole lukenut koko ketjua mutta sen perusteella mitä olen lukenut laitan oman mielipiteeni..

Esikoisen kanssa on helppoa elää vauvan tarpeiden mukaan 24/7. Itsekin tein niin. todellisuus iskee viimeistään kun toinen syntyy...

Eli tästä vedämme johtopäätöksen, yhdenlapsen äitinä ei tiedä todellisuudesta mitään.Selvä.

Älä vedä mutkia suoraksi. Tottahan Schmettis puhui.

 

[Rieputarallaa]

Mitä mieltä virtahepo muuten olet tuosta MLL:n sivuilta lainaamastani artikkelista? Ymmärsitkö nyt, mitä on riittävän hyvä äitiys?

 

[virtahepo]

Mitä mieltä virtahepo muuten olet tuosta MLL:n sivuilta lainaamastani artikkelista? Ymmärsitkö nyt, mitä on riittävän hyvä äitiys?

Luen sen myöhemmin ajatuksella ja kommentoin sitten...

 

[virtahepo]

En ole lukenut koko ketjua mutta sen perusteella mitä olen lukenut laitan oman mielipiteeni..

Esikoisen kanssa on helppoa elää vauvan tarpeiden mukaan 24/7. Itsekin tein niin. todellisuus iskee viimeistään kun toinen syntyy...

Eli tästä vedämme johtopäätöksen, yhdenlapsen äitinä ei tiedä todellisuudesta mitään.Selvä.

ei se niin mene, mut kyllähän sä sen nyt itsekin tiedät ettei yhden lapsen äitinä oleminen ole samaa kuin kahden lapsen äitinä oleminen jne. mä en voi puhua mitään esim aurinkokunnan äitiydestä.. mulla ei ole nääs hölkäsen pöläysta käsitystä elää sellaisen lapsimäärän kanssa kun mulla on lapsia vain kaksi. kyllähän se vaatii jo erilaisia toimia olla ja toimia äitinä yhdelle tai yhdeksälle lapselle.

No tottakai on erinlaista olla äti yhdelle kuin kahdelle taikka vielä useammalle lapselle. sehän on itseestäänselvyys ja moneen kertaan tullut varmasti ilmi tässäkin keskustelussa. Mutta yhden lapsen äitikin tietää äitiyteen liittyvistä asioista ja minä olenkin sanonut olevani yhden lapsen äiti, joka ajattelee asiat siltä kantilta. Ja kyllä koen eläväni ihan todellisuudessa.

 

[virtahepo]

Yksi vieras sanoi hyvin, että toinen väsyy siitä mistä toinen nauttii
Toiset väsyy helpommin kuin toiset ja luonnekin vaikuttaa kaikkeen ihan hirveästi. Se on kyllä täysin totta, että ei se vaikuta millään lailla äitiyteen vaikka yöllä valvoisi!

Niin, en olekkaan missään vaiheessa sanonut, että se äitiyteen vaikuttaisi millään tapaa vaikka yöllä valvoisi. Kyllähän minäkin mielelläni yöt nukkuisin heräilemättä.

 

[Hei]

Yksi vieras sanoi hyvin, että toinen väsyy siitä mistä toinen nauttii
Toiset väsyy helpommin kuin toiset ja luonnekin vaikuttaa kaikkeen ihan hirveästi. Se on kyllä täysin totta, että ei se vaikuta millään lailla äitiyteen vaikka yöllä valvoisi!

Niin, en olekkaan missään vaiheessa sanonut, että se äitiyteen vaikuttaisi millään tapaa vaikka yöllä valvoisi. Kyllähän minäkin mielelläni yöt nukkuisin heräilemättä.

Tää valvomiskommentti olikin tarkoitettu sille joka ihmetteli minkälainen äiti valvoo yöllä

 

[virtahepo]

Ootko sä virtahepo koskaan kuullut riittävästä äitiydestä?
Minä voin myöntää puutteeni ja tähän todeta etten ole superäiti. Imetin vain pari kuukautta ja pulliakin leivon hyvin harvoin. Ihminen ei vaan voi toimia yli omien voimavarojen. Jos ihminen ei koskaan ole ollut pullan leipuri ja pölyrätti, siitä tuskin tulee sellaista vauvan synnyttyä. Se riittää että vauvan perustarpeet on tyydytetty ja vauva/lapsi saa rakkautta ja hellyyttä osakseen. Kaikkeen ei tarvitse äidinkään revetä, äidinkin hyvinvointi merkitsee ja jos joku äiti ei sovi äidin perinteisimpään rooliin, ei ihminen pysty hetkessä siihen mukautua eikä tarvitse. Meitä on moneksi. Maailmassa on paljon pahempiakin asioita kuin imettämättä jättäminen, tuhlaisit virtahepo energias niiden hoitamiseen.

En ole kuullut riittävästä äitiydestä, mutta sinä varmaan mielelläsi valaiset minua ja kerrot, että mitä tämä riittävä äitiys mahtaa tarkoittaa..?
On minullakin puutteita, enkä muuta ole väittänytkään. Mutta hyvä äiti olen, ainenkin omien kriteerien mukaan, olenhan asettanut itselleni ne sellaisiksi että pystyn niihin. Eikä äidistä tarvise tulla mitään pullantuoksuista leipurimammaa tai alati kotiaan siistinä pitävää äitiä. Ei siis ainenkaa minun mielestä tarvitse tuollaiseen kyetä. Itse vain satun pitämään leipomisesta, joten leivon usein herkkuja, mutta sotkut jätän mielelläni muille siivottavaksi. Siivous ei todellakaan ole intohimoni ja sotkuisuus ei minua haittaa, eikä se oikeastaan liity juurikaan äitinä olemiseen mielestäni.
Tottakai lähtökohtana on, että lasta/vauvaa rakastetaan, annetaan hellyyttä sekä tyydytään kaikki perustarpeet, mutta miksi tyytyä siihen..? Miksi ei saisi nostaa tavoitteita korkeammalla, miettiä yksityiskohtaisemmin hyvää äitiyttä ja miksi ei voisi pyrkiä tiedostaen olemaan äitinä vieläkin parempi?
Juu, tottakai äidin hyvinvointi on tärkeää, mutta minua ihmetyttää, että kovin helposti monen äidin hyvinvointi järkkyy, kun hoitaa lapsensa perustarpeita, kuten yösyötöt. Ja kyllä minä voin hyvin silloin, kun tiedän vauvani olevan onnellinen. Tässä lieneekin se ero, sillä jotkut ajattelee tämän päinvastaisesti, että kun äiti voi hyvin, niin voi vauvakin. Itse siis ensin ajattelen vauvan etua, jos vauva voi hyvin, niin saan itselleni siitä hyvän olon, kuinka olenkaan onnistunut tähän astisessa äitiydessäni.
Maailmassa on paljon pahoja asioita ja aina löytyy jotain pahempaa kuin se mihin energiaansa sillä hetkellä tuhlaa. Missä menee sitten se raja, että mitä saisi näin kirjoituksellaan pohtia? Mikä olisikaan se maailman pahin asia, jota vatvoisimme..? Mielestäni imetys on erittäin tärkeä asia, aivan varmasti keskustelun ja energian tuhlaamisen arvoinen. Ja minkä pahan asian hoitamiseen minun sitten pitäisi energiaani käyttää? Mielummin kyllä tuhlaan aikaani kaiken ihanan parissa, kuten vaikkapa keskustelemalla niinkin tärkeästä aiheesta kuin hyvä äitiys.

Yösyötöistä. En tiedä yhtään äitiä, joka ei olisi hoitanut oikeasti pienen lapsensa yösyöttöjä, ihan mielellään siis. Se kuuluu asiaan. Mutta yli puolivuotias, kiinteitä aterioita syövä lapsi, ei tutkimusten mukaan TARVITSE enää yöllä ruokaa, vaan hänet on aika opettaa nukkumaan kokonaisia öitä. Riittävä uni taas on lapsen kehityksen kannalta aivan oleellinen asia.

Sinä, virtahepo, kerroit, että vuoden ikäinen lapsesi syö edelleen yöllä rintaa. Kerroit myös jotenkin tähän tapaan, että hän ei ole kovin suurella ruokahalulla varustettu päivisin, ja kasvaa hitaanlaisesti. OK, kaikki lapset kasvavat eri tahtiin, ja jokaisella on omanlaisensa ruokahalu - mutta oletko tullut ajatelleeksi, että antamalla lapsellesi vieläkin öisin rintaa, teet hänelle eräänlaisen karhunpalveluksen? Jos lapsi ei söisi yöllä (ja täyttäisi vatsaansa silloin), hänelle maistuisi ruoka paremmin päivällä. Tämä taas edesauttaisi kasvua, sillä äidinmaitohan ei riitä täyttämään tuonikäisen lapsen energiantarvetta.

Mielelläni kuulisin kommenttisi tähän ajatukseen.

Muuten, miksi ihmeessä valvot kolmen - neljän välillä yöllä ja surffailet netissä? Nimimerkillä utelias .

Näistä yösyötöistä ja uniasioista ole keronut jo aiemminkin tässä ketjussa.. No mutta kerrataanpa..
Itse en ole kokenut yösyöttöjä kovinkaan rankaksi ja alussa jopa heräilin mielelläni öisin imettämään vastasyntynyttä vauvaani. Oikeastaan voin sanoa nauttineeni yösyöttämisestä ensimmäisten kuukausien ajan. Niin toki se siitä kävi muuttumaan rankemmaksi, kun univelkaa kertyi ja mielelläni olisin nukkunut pidempiä pätkiä välillä. Vauvani kuitenkin tarvitsi yöllä maitonsa, joten tietysti olin hänen vuokseen valmis imettäämään.
Minun lapseni ei todellakaan olisi pärjännyt puolivuotiaana ilman yösyöttöä. Hän oli niin kovin pieni puolivuotiaana, jotta yöllä imettäminen oli tärkeää hänen kasvun kannalta. Ruokamäärät olivat joitain teelusikallisia, joten niiden avulla lapseni ei tosiaan olisi pärjännyt öitään syömättä. Tästä asiasta minulla oli myös lääkärin kanssa puhetta ja hän oli ehdottaman samaa mieltä kanssani, lapseni tarvitsee maitoa öisinkin, jotta hän kasvaisi riittävästi.
Tottakai riittävä uni on tärkeää ja mielelämme koko perhe nukkuisimmekin yöt heräämättä, mutta se ei vielä onnistu. Olen kertonut, että nukumme perhepedissä, joten yölliset valveillaoloajat ovat lyhyitä ja unta päästään jatkamaan nopeasti. Tällä hetkellä lapseni yöheräilyt ovat pikemmin tapa kuin, että hän olisi nälkäinen. Tosin aamuyöstä hän syö kauemmin, jolloin saattaa olla jo hieman nälkä. Senkin olen kertonut jo tässä ketjussa aiemmin, että minusta ei ole huudattamaan lastani ja uskon siihen, että lapseni kyllä jättää yöheräilyt pois, kun vaan hän on siihen valmis. Lapseni on myös täysin normaali 1-vuotias kehitykseltään, sanoo sanoja, on kävellyt pitkään ym. joten en usko noiden yöheräilyjen aiheuttaneen hänelle mitään ongelmia. Hän on myös hyväntuulinen, iloinen pikku vesseli, joten ei nämä katkonaiset yöunet ole vaikuttaneet hänen perusolemukseesnsakkaan. Kertoisitko minulle, että missä näiden katkonaisien yöunien pitäisi näkyä siis mitä ongelmaa niistä olisi lapselle pitänyt tulla?
Lapseni on ruvennut lähiaiakoina syömään paremmin, mutta esim. hampaan puhjetessa ruokahalut vähenee huomattavasti. Öisin syöty maidonmäärä tuskin vaikuttaa millään tavalla poikani syömiseen päivällä. Aamuisin puuro maistuu hyvin, eikä merkkiäkään siitä, että olisi yöllä saanut liikaa maitoa. Ja tiedän, että äidinmaito ei enää ole riittävää ravintoa lapselleni, joten hän saa rintamaitoa vain muun ruuan ohella. Pääasiassa hän täyttää vatsansa kiinteällä ruualla ja kasvaa siltikin hitaasti, vaikka kiinteänruuan seassa saa rypsiöljyä lisänä.
Ja tuohon, että miksi valvoin edellisenä yönä, niin olen jo vastannut aikaisemmin tässä ketjussa.

 

[virtahepo]

Yksi vieras sanoi hyvin, että toinen väsyy siitä mistä toinen nauttii
Toiset väsyy helpommin kuin toiset ja luonnekin vaikuttaa kaikkeen ihan hirveästi. Se on kyllä täysin totta, että ei se vaikuta millään lailla äitiyteen vaikka yöllä valvoisi!

Niin, en olekkaan missään vaiheessa sanonut, että se äitiyteen vaikuttaisi millään tapaa vaikka yöllä valvoisi. Kyllähän minäkin mielelläni yöt nukkuisin heräilemättä.

Tää valvomiskommentti olikin tarkoitettu sille joka ihmetteli minkälainen äiti valvoo yöllä

Ok. Ymmärsin väärin.

 

[virtahepo]

Ja jonain päivänä elämä vetäsee maton jalkojen alta niin, ettei millään aikasemmalla postiivisella kokemuksella tai hyvillä päätösillä/mietteillä ole paskankaan merkitystä.

No sitä odotellessa. Juu, ehkäpä hylkäänkin jo tähän positiivisen elämänasenteeni ja rupean aina odottamaan ja pelkäämään pahinta. Mistää ei pidä tuntea onnellisuuden tunnetta, eipähän tipu sit korkealta, kun matto vetäistään alta, kun ei ole siellä korkella pilvilinnoissaan pyörinyt :xmas:

 

[virtahepo]

Olenko riittävä vanhempana?

Kun jokin asia on oikein tärkeä ja sen tahtoo tehdä parhaalla mahdollisella tavalla, saattaa käydä niin, että rimakauhu yllättää. Huolestuu siitä, että ei osaa eikä selviä koitoksesta. Monenlaisiin asioihin voi valmentautua ja harjaannuttaa itseään. Lopputulos on sitten hyvin harjoitelluista osasuorituksista muodostuva täydellinen kokonaisuus. Vanhemmuus on erilainen asia, siinä ei voi onnistua täydellisesti.

Vanhemmuus pitää kyllä sisällään osa-alueita, joissa voi ja kannattaa kehittää itseään, koko perheen edun nimissä. On esim. hyvä tietää lapsen kehitysvaiheista, jotta voi paremmin ymmärtää pikku tuittuilijaa uhmaiässä ja isompaa lasta teinimyrskyssä tai ettei aseta lapselleen liian varhain liian isoja vaatimuksia. Ja on hyvä ymmärtää, mitä lapsi tarvitsee vanhemmaltaan. Että vanhemmuus on sillä tavalla vastuullinen asia, että lapsen hyvinvointi on pitkälti äidin ja isän hoivan varassa.

Sekin on tärkeää sisäistää, että vanhemman on pidettävä myös puolensa, huolehdittava itsestään ja jaksamisestaan. Mutta vanhemmuudessa liika tieto ja liika yrittäminen voivat tehdä siitä suorittavaa ja rasittavaa.

Vanhempi voi suhtautua vanhemmuuteen hyvin vakavasti ja kokea vastuun painavan harteillaan. Sellaiset kysymykset voivat risteillä mielessä, kuten "Vietänkö riittävästi aikaa lapseni kanssa ja teenkö hänen kanssaan tarpeeksi asioita? Olenko riittävän hyvä äiti tai isä? Aiheutanko ongelmia lapselleni jaksamattomuudellani ja kiukkuisuudellani?"

Kysymykset ovat tärkeitä. Niiden olemassaolo kertoo siitä, lapsi on vanhemmalle tärkeä, todellinen toinen ihminen omine tarpeineen. Vanhempi ei pidä lastaan itsestäänselvyytenä, oman minänsä osana tai jatkeena. Vanhemman mieli on silloin jo ottanut pitkän askeleen lapsesta huolehtimiseen, lapsuuden suojeluun.

Jos nämä kysymykset kokonaan puuttuvat tai eivät kiinnosta vanhempaa ollenkaan, kannattaa ehkä vähän huolestua. Mutta toisaalta, jos omaa riittävyyttä mittaavat kysymykset ahdistavat ja valtaavat mielen jatkuvasti, kannattaa tilannetta tarkastella lisää.

Mikä on riittävää? Ihmisten elämäntilanteet vaihtelevat paljon. Harva aikuinen voi viettää niin paljon aikaa lapsensa kanssa kuin haluaisi. Yleisin syy ajan riittämättömyyteen on perheen välttämättömän toimeentulon hankkiminen. Työtä on tehtävä, ja kiire voi olla läsnä myös kotona.

Toinen syy, joka vie lapselta vanhemman sivuun, on jokin ongelma tai suuri asia, jonka kanssa vanhemman mieli työskentelee. Ihmissuhderistiriidat vievät paljon energiaa. Samoin huoli omasta tai läheisen terveydestä, toimeentulosta, jaksamisesta. Silloin ei meinaa jaksaa tai muistaa olla aina riittävästi läsnä.

Haastavissa elämäntilanteissa lapsen kanssa yhdessä jaettu aika saa tavallistakin suuremman merkityksen. Kun ollaan yhdessä, kannattaa olla saman asian, yhteisten kokemusten ja tunteiden äärellä. Aikuinen pystyy, kun vaan päättää ja tahtoo, komentamaan häiritsevät muut ajatukset hetkellisesti pois ja keskittymään lapsen kanssa jakamiseen. Kun tähän pyrkii mahdollisimman usein, se on riittävää.

Vanhemman voi olla vaikeaa luottaa omiin ratkaisuihinsa ja tapaansa hoivata lastaan. Vanhemmuus kaipaa rohkeutta ja pientä kapinamieltä, vähintäänkin ajoittaista tottelemattomuutta.

Lastenkasvatusoppaat ja aikakausilehdet ovat täynnä hyvää tarkoittavia kasvatusvinkkejä ja määritelmiä siitä, mikä on lapselle eduksi, mikä taas haittaa hänen kehitystään. Ohjeet lisäävät riittämättömyyden tunnetta. Ihan kaikkia neuvoja ja asiantuntijaviisauksia ei kannata suodattamatta imeä itseensä ja noudattaa. Niitä kun ei ole räätälöity juuri oman perheen tilanteeseen. Äiti ja isä tuntevat itsensä ja lapsensa parhaiten ja voivat valita ohjeista ne, jotka luontevimmin heille sopivat.


Lähde: http://vanhemmat.mll.fi/mina_vanhempana/vanhemmuuteen_kasvu.php

En oikein tiedä, että miten tätä nyt kommentoisi. No olilhan siinä paljon hyvää asiaa. Ja juu, nyt tuli selväksi mitä tarkoitetaan riittävällä äitiydellä. Olen tyytyväinen, että itselläni on elämäntilanne, jossa voin antaa lapselleni niin paljon aikaa kuin haluan. Olen läsnä lapselleni. Olen miettinyt, ettei minulla ole raha mitenkään ratkaisevaa, pääsasia että toimeentullaan ja saan olla lapseni kanssa kotona.
Jotkut tyytyvät siihen mikä riittää, toiset taas haluavat tehdä enemmän, kuitenkaan asettamatta ylisuuria paineita tai kuitenkaan tekemättä äitiydestä suorittamista. Minulla ei ainekaan ole mitään paineita, toimin niinkuin parhaalta tuntuu, eikä minulle nuo kasvatusohjeet, joita lehdissä on, aiheuta mitään riittämättömyyden tunnetta. Outoa, että kaikki neuvot, joita jaellaan ja joista saa oppaista lukea, ni koetaan jotenkin negatiivisina. Nehän on kuitenkin vain neuvoja, eikä kukaan sitä pahalla tarkoita, jos toiselle haluaaa omia neuvojaan antaa.

 

[vieras]

Virtahepo, sun kannattais miettiä millä asenteella niitä neuvojas jakelet. Jos jakelet kärkkäästi, muiden mielipiteet jyräten, ei sun neuvoja varmaan avosylin vastaanoteta.

 

[virtahepo]

Virtahepo, sun kannattais miettiä millä asenteella niitä neuvojas jakelet. Jos jakelet kärkkäästi, muiden mielipiteet jyräten, ei sun neuvoja varmaan avosylin vastaanoteta.

Huh, huh taas. En ole täällä edelleenkään neuvoja jakamassa yhdellekkään ihmiselle vaan käyn keskustelua aiheesta hyvä äitiys. Kärkkäät kommentit olen myös jättänyt tästä ketjusta pois, kuten varmaan olisi sinunkin luullut huomaavan, jos luit koko ketjun. No jos koet sen kärkkääksi ja muiden mielipiteiden jyräämiseksi, kun täällä kerron omia näkemyksiä asioihin ja omia mielipiteitä, niin et todellakaan taida tietää mitä tarkoittaa kärkäs. Tai ehkäpä minä en sittenkään tiedä oikeaa merkitystä sanalle kärkäs. Voisitko antaa selityksen kärkäs sanalle, niin katsotaan, olenko ymmärtänyt sen sanan sitten jotenkin väärin. Kerrotkos vielä minulle, kun tunnut minua itseäni paremmin tietävän, että mikä on minun asenne? Sinuna yrittäisin ymmärtää sen, että jos toinen kertoo kokemuksistaan/näkemyksistään/periaatteistaan, niin se ei ole kenekään neuvomista vaan lähinnä ajatusten vaihtoa erilaisten mielipiteiden omaavien ihimisten kesken.

 

[vieras]

Virtahepo, sun kannattais miettiä millä asenteella niitä neuvojas jakelet. Jos jakelet kärkkäästi, muiden mielipiteet jyräten, ei sun neuvoja varmaan avosylin vastaanoteta.

Huh, huh taas. En ole täällä edelleenkään neuvoja jakamassa yhdellekkään ihmiselle vaan käyn keskustelua aiheesta hyvä äitiys. Kärkkäät kommentit olen myös jättänyt tästä ketjusta pois, kuten varmaan olisi sinunkin luullut huomaavan, jos luit koko ketjun. No jos koet sen kärkkääksi ja muiden mielipiteiden jyräämiseksi, kun täällä kerron omia näkemyksiä asioihin ja omia mielipiteitä, niin et todellakaan taida tietää mitä tarkoittaa kärkäs. Tai ehkäpä minä en sittenkään tiedä oikeaa merkitystä sanalle kärkäs. Voisitko antaa selityksen kärkäs sanalle, niin katsotaan, olenko ymmärtänyt sen sanan sitten jotenkin väärin. Kerrotkos vielä minulle, kun tunnut minua itseäni paremmin tietävän, että mikä on minun asenne? Sinuna yrittäisin ymmärtää sen, että jos toinen kertoo kokemuksistaan/näkemyksistään/periaatteistaan, niin se ei ole kenekään neuvomista vaan lähinnä ajatusten vaihtoa erilaisten mielipiteiden omaavien ihimisten kesken.

En tod. ole lukenut tätä koko ketjua. Kärkkäillä kommenteilla ja nauvoilla viittaan aiempiin ketjuihin, joihin olet osallistunut.

 

[virtahepo]

Virtahepo, sun kannattais miettiä millä asenteella niitä neuvojas jakelet. Jos jakelet kärkkäästi, muiden mielipiteet jyräten, ei sun neuvoja varmaan avosylin vastaanoteta.

Huh, huh taas. En ole täällä edelleenkään neuvoja jakamassa yhdellekkään ihmiselle vaan käyn keskustelua aiheesta hyvä äitiys. Kärkkäät kommentit olen myös jättänyt tästä ketjusta pois, kuten varmaan olisi sinunkin luullut huomaavan, jos luit koko ketjun. No jos koet sen kärkkääksi ja muiden mielipiteiden jyräämiseksi, kun täällä kerron omia näkemyksiä asioihin ja omia mielipiteitä, niin et todellakaan taida tietää mitä tarkoittaa kärkäs. Tai ehkäpä minä en sittenkään tiedä oikeaa merkitystä sanalle kärkäs. Voisitko antaa selityksen kärkäs sanalle, niin katsotaan, olenko ymmärtänyt sen sanan sitten jotenkin väärin. Kerrotkos vielä minulle, kun tunnut minua itseäni paremmin tietävän, että mikä on minun asenne? Sinuna yrittäisin ymmärtää sen, että jos toinen kertoo kokemuksistaan/näkemyksistään/periaatteistaan, niin se ei ole kenekään neuvomista vaan lähinnä ajatusten vaihtoa erilaisten mielipiteiden omaavien ihimisten kesken.

En tod. ole lukenut tätä koko ketjua. Kärkkäillä kommenteilla ja nauvoilla viittaan aiempiin ketjuihin, joihin olet osallistunut.

No ei sitten liittynyt tähän. Tässä olen käynyt asiallista keskustelua. En ymmärrä, että miksi jotkin toisessa keskusteluissa käydyt kommentit on liitettävä tähän ketjuun, kun ne asiat vois sitten puhua niissä muissa ketjuissa. Enhän minäkään tähän ketjuun ole vetänyt muiden esittämiä kommentteja mukaan, vaikka onhan nuo jotkut muutkin päästänyt suustaan sammakoita. Mielestäni osoittaa syvää lapsellisuutta, jos ei pysty jättämään taka-alalle vanhoja eimielisyyksiä vaan vetää ne joka keskustelussa esille.