hei!

[jonttu79]

Rv 9+1 ja aamulla tuli verta paperiin päivällä tuli lisää.
Nyt illalla tuli jo veriklöntti pönttöön n.20cm pituinen.Mitään kipuja ei ole.
Nyt normaalistikin on menkkapäivä. neuvolassa sanoivat että johtuu varmaan siitä (kun mulla pitäisi juuri nyt olla menkat). Kävin aamulla neuvolassa ja neuvolatäti sai sykkeen,mutta ei korvilla kuultavaa, näin sanoi ja että ei olisi syytä huoleen.mutta kyllä se kesken taisi juuri mennä kun tuo klönttikin tuli.. :'( soitin lääkäriin ja sanoivat,että voi olla kaksonenkin ja että toinen on mennyt kesken,että seuraa vuotoa..onko kivuttomia keskenmenoja? entä kuinka kauan raskaustestissä näkyy tuo raskaushormooni? tein äsken testin vielä siinä toivossa että olisi kaksonen testi näytti tummaa punaista,mut kait se hormoni siinä vielä näkyy,mutta kuinka kauan....

 

[Kvart över]

Kyllä mun mielestä sinun kannattaisi mennä käymään naistentautien päivystyksessä. Sieltä aina sanotaan puhelimessa, että älkää tulko, kaikki on hyvin ja odotelkaa vaan rauhassa, mutta pakkohan se on mennä jos asia kovasti vaivaa. Mä en ainakaan pystynyt vaan odottelemaan kun vuodin ja meille sanottiin että olkaa vaan rauhassa. Siellä ainakin saa tarkan tiedon, mitä on meneillään, vaikka siis jos on kesken mennäkseen niin eihän ne mitään sille voi. Mutta ainakin itse tietäisit missä mennään.

Toivon kovasti että teillä olisi vuodosta huolimatta kaikki hyvin! Tuu sit kertomaan mitä sanottiin. :hug:

 

[jonttu79]

Kävin eilen siellä päivystyksessä ja ultrasivat.Tyhjä kohtu oli.
Tuntui kamalalta kun ajatteli että hetki sitten oli sielä vielä köllötellyt ja nytten se oli pois.Antoivat kohtua supistavaa lääkettä mukaan mikä tyhjentää loputkin rippeet.Ajattelen nytten vaan että siinä oli joku vika ja se ei selvinnyt siitä...parempi niin...aletaan yrittämään sitten uudestaa.Meillä on 2 lasta ja tämä oli ensimmäinen keskenmeno.Lohduttaa se että tulen todella helposti raskaaksi...mutta pelko uudesta keskenmenosta tulee varmasti...

 

[Rouva Pikkumyy]

Tulin esittämään tänne puolelle pahoittelut tapahtuneesta! :hug:
Kiitos myötäelämisestä meidän surussa. Ehkä ja melko varmasti liityn tänne pinoon lähipvnä, -viikkoina!
Terv Pikkumyy ja Tiuhti-Viuhti rv12+1 :heart:
Voimia teille kaikille keskenmenon tavalla tai toisella kohdanneet! :hug: :flower:

 

[Kvart över]

Voi ei, tosi ikäviä uutisia täällä!! :'(

Oikein paljon jaksamista Jonttu sulle! Ihan kamalaa, kun tuntuu että näin käy tosi monelle nykyään. Tai ehkä en ennen vaan ole samalla tavalla kiinnittänyt huomiota asiaan, nyt tämä on niin lähellä itseä, että tuntuu näitä uutisia tulevan joka suunnalta.
Ja Myy, toivon kovasti, että saisitte kuitenkin huomenna hyviä uutisia. Älä vielä menetä toivoasi! (Kävin lukemassa teidän tilanteen tuolta elokuisista) :hug:

 

[Taryna]

Hei,

osanottoni kaikille KAIKILLE keskenmenon tavalla tai toisella kokeneille! Itselläni on monen monituista eri vaiheissa tapahtunutta km:a takana (alussa kuitenkin, ennen rv 10 kaikki) ja epäilevällä kannalla olen tässäkin raskaudessa elellyt. Varovasti ja iloitsematta, pahinta peläten ja pientä toivoa sydämeni sopukoissa kuitenkin itsekseni kantaen. Öisin vatsaani sivellen ja yksikseni hymyillen, pientä nukkuvaa lapsukaistani katsellen.
Tänään tuntui alavatsassa hienoista puristusta ja iloitsin jo hetken raskausoireiden palaamisesta (hävisivät tyystin n. rv 5, nyt ehkä rv 7 menossa) mutta wc:ssä käydessäni ilmestyi paperiin häivähdys ruskeaa; tuskin silmillä erottuva aavistus punaisen ruskeasta mutta jokainen tässä tilassa sen kyllä huomaa heti! Ensi maanantaille on yksityisultra varattuna mutta näkee nyt minkä syyn vuoksi; km:n vai raskauden.

Onneksi on yksi lapsi olemassa kainalossa rutistettavaksi ja suukoteltavaksi! Ennen häntäkin ehti muutama km tulla mutta hänen jälkeensä jo useita... ikäni vuoksi meidän maalaispaikkakunnalla ei edes tutkita.

Voimia kaikille,

surullinen Taryna

 

[Kvart över]

Ikävä kuulla, Taryna!! :'(

Toivotaan kovasti, että kyseessä olis nyt vaan tavallinen alkuraskauden vuoto ja vauva olis kodikkaasti paikoillaan!

Jaksamista kuitenkin sinulle, tiedän hyvin tuon olotilan kun pelottaa ihan kamalasti!

 

[jonttu79]

koita jaksaa ja toivotaan että kaikki hyvin.Pidän peukkuja pystyssä,että olisi vaan sitä alkuraskauden vuotoa. :hug:

 

[Taryna]

Mieli on nyt totaalisen maassa! Taas oli alkion kehitys pysähtynyt jonnekin rv 5 paikkeille, ultrassa näkyi n. 3 mm:n kaiku. Ei sykettä. Ja olisin nyt oikeasti n. rv8:lla. Kaikesta kauheudestaan huolimatta gynen sanavalinta nauratti; tyttöni (kohta 4 v.) lempiohjelma on Kieku ja Kaiku ja hän on itse kova kiekumaan. Itketti ja nauratti. Sanoin (hirnuin itkun ja naurun sekaisella äänellä gynelle, että ''ei tullut meille sitten vieläkään Kiekulle kaveria, Kaiku antaa vaan odottaa itseään''. Katsoi minua hyvin pitkään... mitä lie miettinyt.

Taas meni siis saman kaavan mukaan kuin niin niin monesti ennenkin, rv 5-6 loppuvat oireet ja siihen on loppunut myös kehitys. Odotellaan nyt tuleeko taas (toivottavasti) itsekseen ulos vai joudunko toimenpiteisiin. En tiedä mitä tehdä. Olen jo vanha, kohta 45 v. mutta silti haluaisin niin kovasti vielä toisen lapsen. Mutta en tiedä jaksanko tätä samaa turhaa, lohdutonta rumbaa enää toistaa. Kun olisi edes jotain mitä tähän voisi kokeilla avuksi... tietäisi mikä aiheuttaa tuon kehityksen pysähtymisen. Mitään vastausta en saanut kun kysyin. Mutta ikä ei hänen mielestään siihen vaikuta, ainakaan pelkästään. En sitten tiedä. Näitä näin pitkälle jatkuneita raskauksia minulla on jo muistaakseni 6 takana (rv 9 viimeistään menneet kesken), ihan alkuvaiheen km:ja vielä useampia!

tällä hetkellä tuntuu että se ''ihminen on 44-vuotiaana masentunein!'' -tutkimustulos pitää paikkaansa vaikken normaalisti sitä mieltä olekaan.

nyt hymyilemään asiakkaille ja odottelemaan josko km käynnistyisi.

Keskenmenoa ei totisesti toivo pahimmalla vihamiehelleenkään!

 

[taasen]

:hug: :hug: Pahoittelen suuresti,toivottavasti lähtee tulo itellään käyntiin.Ymmärrän täysin että kyllä varmaan masentuu ,haluaisi vaan niin vielä lapsen tiedän tunteen,ite olen kans 44v nytten täytän tänä vuonna 45 ja mulla tuli keskenmeno tammikuussa vkolla 11 sikiö oli 7vko paikkeilla lakannut elämästä.Se oli todella karmiva ja paha tunne,itkusta ei meinannut tulla loppua.
jotenkin sitä vain ei tahtonut ees uskoa eikä edes halunnut uskoa,mutta niin se vain oli,mulla aloitettiin lääkkeellisesti ja sitten kyllä lopuksi kaavinta.
Minä ajattelen ihan samoin kuin sinäkin,jaksaako tuota enään yrittää tuntuu vaan niin lohduttomalta.
Voimia sinulle kovasti tulevaan,jotenkin sitä vaan pitää jaksaa eteenpäin,sitä tässä itekin koitan tehdä.Vaikka sisäisesti rikki ja pahasti.
Koiotan vain jotenkin pötkitellä etiäpäin.

 

[Taryna]

kiitos sinulle sanoistasi, ymmärtämisestäsi!

Itse itkin koko viime yön (ensimmäistä kertaa näitten kaikkien km:jen jälkeen ITKIN kunnolla... ) ja oksensin. Niin paha olo minulla on - henkisesti. Fyysisesti ei vielä mitään.

Toivon sinulle (ja itsellenikin) ja kaikille muillekin näitä kokeneille voimia eteenpäin! Mitä sitten itse kukin päättää tehdäkään. Itse haluaisin lähinnä selvyyttä siihen onko mitään mahdollisuuksia oikeasti olemassa ja mikä voi olla syynä tällaisen alkion kehityksen pysähtymiseen. Keltarauhashormooni? Vai joku muu?

-Voimia!

 

[Kvart över]

Voimahali sinulle Taryna!! Kumpa saisit nyt itkettyä kaiken pahan olon pois ja olo helpottuisi! En pysty kyllä mitään lohdutuksen sanoja keksimään, pahoillani olen sun puolesta!

Sitten kun pahin suru on ohi, kannattaisi varmaan vaatia tutkimuksia. Meille ainakin sanottiin, että kolmen peräkkäisän keskenmenon jälkeen pääsee tutkimuksiin jos välissä ei ole synnytyksiä. Sullahan tuo ehto ainakin täyttyy. Oon tosi pahoillani! :'(

 

[taasen]

:hug: Joo itkeä saa ja se tulee aivan varmaan ja kannattaa tosiaan itkeä että saisi tuota pahaa oloa pois.
Jotenkin aina vain päivä kerrallaan pääsee etiäpäin vaikeaa se on,minulla kesti tuo kauan ja jatkuu vain,päivä kerrallaan.
Suru on lohduton siihen ei oikein osaa sanoa mitään,vaikeaa vaan.
Mutta toivon kipinä on vain jostain löydettävä, että jaksaa, vaikka mistä senkin löytäminen vain osaa olla vaikeaa.
Toivon sulle kovasti voimia jotta jaksat edetä.
Käy jollakin lääkärillä kun tuo sinun tilanteesi helpottuu,he alkavat tutkia tai jotain että sulle selviäisi tuo syy,miksi.
Joskus vaan kaikkeen ei löydy silti vastausta,olen sitä itsekkin hakenut ja kysellyt ja monet muut että MIKSI,en vain vieläkään tiedä.
Kait elämällä on joku tarkoitus,eräs ihminen sanoi minulle noin kun kuuli keskenmenostani.Niin en tiedä.Pahalta se tuntuu kumminkin ja paljon.
Koita jaksella

:hug: :hug: :hug: