Heinäkuiset 2008, III

[Tomie]

Eilen kävin taasen neuvolassa ja kohtu ylettyy yhä todella ylös. Vauveli on tosissaan lyönyt liinat kiinni ja päättänyt olla vielä tulematta. Minullakaan ei ole vielä yhtään supistuksia ollut, ei limatulppaa, ei oikeastaan mitään paitsi alavatsan särkyä. Uskoisin sen olevan liitoskipuja. Käynnistystä en toivo minäkään, jotenkin jo ihan sen sairaalaympäristönkin takia. Tuntuu että sinne on helpompi mennä oikeasti tuskissaan tai synnyttämäisillään, kuin odottelemaan supistusten alkua steriiliin ympäristöön. Olisi mukavampi kotosalla odotella supistustenkin kanssa.
Paljon voimia Nonnalle loputtomalta tuntuvien viimeisten päivien kanssa Eivät kai ne vauvat loputtomiin voi masussa viipyä.

 

[Nonna32]

Tomie, kiitos samoin! Tosiaan tuntuu, ettei tää raskaus lopu ikinä (rv 41+1)... Kävin tänään neuvolassa ja sieltä varattiin aika äitipolille 2.8, jolloin tsekataan tilanne ja käynnistetään joko silloin tai sitten seuraavan viikon alussa.

 

[maru-maru,]

Synnytys käynnistettiin maanantaina 21.7. äitiyspoliklinikkakäynnillä, josta kirjoitin tänne viimeeksi. Minun piti heti jäädä sisälle lapsiveden vähyyden takia. Käynnistyspilleristä vartin päästä alkoi supistukset, jotka pian yltyiväat todella kivuliaiksi ja niitä tuli 10 - 7 minuutin välein sen maanantain, seuraavan yön, sitten koko tiistain. Tiistai-illalla vietiin jo synnytyssaliin että voisiko kipuja mitenkään lievittää, koska vuodeosaston keinot oli käytetty. Mitään ei kuitenkaan voitu antaa, koska en ollut kuin sormelle auki. Kätilö teki erittäin kovakouraisen sisätutkimuksen, ja jälkeenpäin kuultuna se on saattanut edistää avautumista. Sellaista kuulemmma tehdään ihan tahallisesti. Minut kuitenkin lähetettiin takaisin vuodeosastolle yöksi. Seuraavana päivänä jatkettaisi käynnistämistä ja otettaisi järeämmät mömmöt käyttöön. Silloin alkoi oll atappiomieliala koska en olisi enää jaksanut yhtään ainoaa supistusta. En myöskään ollut pystynyt nukkumaan kuin supistusten välillä torkahtelemaan. Keskiviikkona aamuyöllä sitten meni lapsivesi ja minut vietiin synnytyssaliin. Terve ihana tyttövauva syntyi lopultakeskiviikkona 23.7.puoli kahdeksalta aamulla. Kotiuduimme sunnuntai-iltana. Koko viime viikko meni sairaalassa,m nyt harjoitellaan kolmatta päivää kotona! Äiti (siis minä)ja isä ovat aivan ihastuneita esikoiseensa! Ajatuksenani on nyt tämän kokemuksen jälkeen ollut, että ei ikinä enää synnyttämään, mutta nyt kun tyttö on tänään tasan viikon vanha, huomaan ajattelevani että ehkä kestäisin vielä toisenkin kerran, kun tästäkin hengissä selvittiin ja lapsi on niin suloinen.

Synnytys tapahtui 13 päivää yli lasketun ajan.

Onnea kaikille vauvan saaneille, luen kertomuksenne kunhan ehdin.

 

[Lellu-79]

Onnea Maru-maru, ihanaa että pitkä odotus lopulta palkitiin ihanimmalla tavalla.
Jospa itse vähän kirjoittelisin synnytys kertomusta...

To-pe yönä alkoi supistella kivuliaasti mutta tosi epäsäännöllisesti, kuitenkin niin ettei uni silmään paljon tullut. Aamulla sitten jo oksensin kivusta mutta supparit tuli edellen kovin epäsännöllisesti. Siinä sitten käytiin vielä lenkillä mutta kotiin tullessa oli teho supistuksilla jo kova ja klo 10 alkoivatkin tulla 5-10 minuutin välein ja tosissani puhallella. Klo 12 sanoin että nyt sairaalaan ja klo 12.40 sisätutkimuksessa olin jo 8 cm auki ja eikun kiireellä saliin. Just ehdittin antaa antibiootti suoneen (agalactiae positiivisuuden takia) ja muutaman kerran ehdin ottaa ilokaasua kunnes alkoi ponnistuttaa. Ponnistaminen oli kamalaa, en saanut hyvää asentoa ja vauva oli todella tiukassa mutta 15 minuutin tuskan jälkeen tuli ihana yli neljäkiloinen tyttö maailmaan klo 14. Synnytyksen jälkeen oli ongelmia hyytymien kanssa ja luulin jo että joudun kaavintaa mutta onneks vuoto lopulta tasoittui. 2 päivää oltiin sairaalassa ja nyt harjoitellaan kotona oloa 2 lapsen kanssa. Maito on noussut ja imetys lähtenyt kivasti käyntiin, rinnat on kyllä taas tosi kipeät...

Kaiken kaikkiaan jäi ihan hyvä fiilis vaikka tuo ponnistaminen sattui niin hel... mutta olihan kyseessä iso vauva ja loppu hyvin kaikki hyvin.

 

[Lellu-79]

Taina joulukuisista 2006, toki muistan sinut! Esikoinen on ottanut vauvan hyvin vastaan, ei kauheasti ole siitä edes kiinnostunut, välillä käy katsomassa ja silittämässä. Luulen että kunnona arki alkaa vasta sitten kun mies menee töihin, onneksi tässä on monta viikkoa aikaa ennen sitä. Tai sitten voi olla että ei vielä edes osaa olla mustasukkainen.
Onnea loppuodotukseen!

 

[Fantti*]

Onnea maru-marulle ja muille synnyttäneille!

Meillekin syntyi viimein tyttö 27.7. Viikkoja olikin kasassa jo 41+4. Pikkukakkonen olikin siskoonsa verrattuna varsinainen jyrä ja painoa oli 3750 g ja pituus 48 cm.

Fantti

 

[Tomie]

Vihdoin syntyi meidänkin poikasemme heinäkuun viimeisenä päivänä tuntia ennen puoltayötä. Aika hilkulle siis meni . Synnytys oli todella rankka ja tikit estävät istumisen pari viikkoa. Lopussa meinasi tulla vauvallekin hengenhätä, mutta onneksi sitten imukuppiavusteisena saatiin ajoissa ulos. Ukkeli oli syntyessään neljäkiloinen ja 52 cm pitkä, joten reilusti meni kokonsa puolesta yli lääkäreiden arvioiden. Aivan ihana pakkaus. En olisi voinut kuvitellakaan kuinka vahvasti sitä vastasyntyneeseen kiintyy

 

[Lellu-79]

Onnea Tomie ja Fantti! Meidän olisi varmaan aika siirtyä vauvanhoito puolelle jatkamaan kirjoittelua, nyt kun kaikilla on vauvat kotona. Voin itsekin aloittaa siellä ketjun lähiaikoina jos kukaan muu ei ehdi ensin.

Lellu ja typy huomenna 2 vk

 

[Nonna32]

Loppuihan se odottaminen viimeinkin! Meille syntyi 2.8. suloinen tyttövauva, pituus 51cm, paino 3735g. Mulla oli varattu aika yliaikaiskäynnille 2.8, jolloin lääkäri sitten päätti käynnistyksestä lapsiveden vähyyden ja verenvuodon vuoksi. Mulla oli jo yöllä muutamia vaisuja supistuksia ja sitten aamulla alkoi vuotamaan verta. Klo 11 sain oksitosiinitipan ja pari tuntia menikin leppoisasti makoillen ja telkkua katsoen, suupistukset eivät tuntuneet kovia menkkakipuja pahemmalta. Mutta sitten alkoikin aivan helv...set kivut lähes tauotta. Ihan kuin olisi leikattu ilman puudutusta. Kyllä miehellä oli korvissa pitelemistä, kun huusin kivusta. Tätä kesti pari tuntia, sain kyllä tramalia, mutta se ei auttanut yhtään. Auki olin vain pari senttiä, mutta lääkäri lupasi saliin, jotta sain epiduraalin ja sen jälkeen olo oli kuin taivaassa muutaman tunnin ja mieskin huokasi helpotuksesta. Kohdunsuu aukeni tällä ajalla jo 8cm ja loput supistelukivut hoituivatkin ilokaasulla, joka toimi mun kohdalla aivan loistavasti. Ponnistusvaihe kesti 25 min ja se tuntui ikuisuudelta. Vaikka kuinka teki töitä, niin tuntui, ettei vauva liiku mihinkään. Meinattiin jo avustaa imukupilla mutta sitten sain viimeisillä voimillani vauvan ulos. Oli se helpotus! Vauva syntyi vkolla 41+5. Nyt sitten ollaan kotona,ihmetellään tulokasta ja opetellaan hoitamista.
Nonna+ neiti 5vrk

 

[Pistiina]

Onnea kaikille jakautuneille! Taitaa nyt olla viimeisetkin heinäkuiset synnärireissun tehneet? Miten teillä on mennyt vauvan kanssa? Meillä isot on edelleen tosi innoissaan pikkusiskosta! Ja pieni valvottaa yöt...

Pistiina ja pikkuneiti 17 vrk