heinkuu 2006

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kirsi.73
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Minä-83:lle: Mul on tullu tän loppuraskauden aikana useempi pitempi kestoinen supistus.Eli kesto vähintään 10 min.Enimmillään jopa tunnin! Eli ei yhtään taukoa,vaan alavatsaan koski yhtenäisesti tunnin ja vatsa oli kovana.Soitin sillon synnnärille ja käskivät ottaa särkylääkettä ja levätä.Meni sit ohi.Noita pitkiä supistuksia on sit tullu mulle useempana päivänä.Mut kotona ollaan edelleen,vaik 12 pv yli lasketun ajan menny...

Voi,että Saimi, ku sulla on kurja tilanne.Juuri tuossa loppuraskaudessa,ku tarvis mieheltä tukea ja saat vain loukkauksia.Todella raskasta,voimia sinne!
 
Tulin tänään laitokselta, ihanan terveen tytön kanssa! Eli Supistukset alkoivat lauantaina illalla, mutta jatkuivat aamuun epoässäännöllisinä. Kuudelta olivat tunteroisen säännölliset ja lähdin näyttämään itseäni Kätilöopistolle. Arvasin kyllä, ettei synnytys ole käynnissä ja voi tulla käsky kotia takaisin. No, olin käyrällä tunnin ja supistuksia harvakseltaan, ei edes järin kipeitä Paikat 2 cm auki. Sain luvan lähteä ulos kävelemään, josko supitukset yltyisi. Olimme pari tuntia kävelyllä. Kun liikuin supisteli koko ajan ja kun pysähdyin, pysähtyi supistelukin. Olin todella kypsä ja pettynyt. No, pääsin uudestaan tutkimukseen ja kohdunsuu oli nyt neljä senttiä auki. Supisteli harvakseltaan, mutta pääsin synnytyssaliin. Tuntui todella hassulta olla siellä, kun synnytys ei ollut käynnistynyt kunnolla. No, kätilö puhkaisi päivällä kahdeltatoista kalvot ja puolen tunnin päästä supistukset olivat säännöliset. Imppasin ilokaasua ja sain agvarakkuloita, jotka helpottivat hyvin. Viimeiset kymmenen minuuttia oli yhtä supistusta ja todella tuskanen olo. Synnytys eteni nopeasti ja vauva syntyi kahden jälkeen. Tuloksena terve ihanan suloinen tyttö, 3285 g ja 45 cm!

Itse olin aivan typertynyt ja onnellinen, että rääkki oli ohi. Mies oli aivan onnensa kukkuloilla. Oli mahtava uutinen, että lapsi oli täysin terve, kun oli seulan mukaan kohonnut riski kromosomipoikkeavuuteen.

Nyt olemme kotona ja siskot on innoissaan ja äiti väsynyt (ja onnellinen...). Sain kammottavat turvotukset synnytyksen jälkeen ja tekee ihan kipeää. Eli paino on vain kaksi kiloa kevyempi kuin ennen synnytystä turvotuksen takia. Nyt jätän vauvan isälleen ja vien isommat lapset pihalle.

Kirsi, tyttö 23.7, 3285 g, 45 cm
 
Onnea kaikille vauvan saaneille!

Meillä elämä pyörii pojan ympärillä, syödään, nukutaan ja vaihdetaan vaippaa...

Voimia teille, jotka vielä odotatte tositoimiin pääsyä!
 
Sydänlämpöiset onnittelut kaikille heinävauvan saaneille! Me täällä Justiinan kanssa opetellaan yhteistä elämää ja hyvin on menny. Kyllä voi rakastua lyhyessä ajassa kamalasti : )

Voimia niille jotka vielä odottelevat. Kyllä kaikki vaiva palkitaan!!
 
Näinköhän minä-75 on jäänyt synnärille kun ei ole yliaikaiskontrollista mitään kuulunut. Toivottavasti saa nyytin kohta kainaloon. Itselläni ei taas ole mitään muuta kuin hassuja supisteluja silloin tällöin ja kellertävää vuotoa. Aamulla ehkä oli vähän veriviirua, mutta voipi olla että rupean jo kuvittelemaan kaikenlaista... =) Eilen oli tosiaan laskettuaika. Huomenna aamulla olisi neuvola. Toivottavasti syntyy kohta. Liitoskivut alkavat olla jo aika hirveitä sekä vauvan liikkuminen sattuu kyllä jo pirusti!?! Rupeaa olemaan hermo kireällä vähän kaikelle. Esikoinen saa eniten kärsiä äidin tunteista vaikkei mitään ehkä vielä ymmärräkkään. Sääliksi käy. Onneksi isukki tulee huomenna työmatkalta kotiin.
Aurinkoista loppupäivää kaikille!
 
Moikka! Meille syntyi tyttövaavi 24.7 maanantaina. Eilen tultiin kotiin ja on aikamoista totuttelua esikoisen kanssa. Kuitenkin kaikki hyvin. Voi olla etten ihan heti ehdi koneelle uudestaan mutta laittelen synnytyksestä jotain jos vaan ehdin.
Strategiset mitat: 3922g, 51 cm ja py 36cm

Eewi ja tyttö
 
hei. En ole aikoihin kirjoitellut mutta seuraillut keskustelua päivittäin. Meille syntyi poikavauva su aamuna 23.7. painoa syntymähetkellä oli 3740g ja pituutta 52cm. Eilen päästiin kotiin.
 
onnea vaavin saaneille. meillä täällä myös elämä yhtä syömistä ja hellimistä. kaikki sujunut hyvin. ainoa hieman hankala asia on tytöllä todettu lonkkaluksaatio johon nyt hoitona kuuden viikon lastahoito. ekan yön itki vauva ja minä, mutta nyt pikkuhiljaa ollaan totuttu niihin...
 
Onnea kaikille uusille poksahtaneille ja tietysti myös vauvoille!! Täällä aika mennyt hurjan nopeasti ja isän isyyslomakin alkaa vedellä viimeisiä. Hiukan jo jännittää kuinka me pojan kanssa kahdestaan pärjäämme kun on tuo isukki hoitanut tähän asti suurimman osan kotitöistä ja kakkavaipanvaihdot..Synnytyksestä jäi mietityttämään että onko muilla epiduraali mennyt poskelleen? Itselläni se ei jostainsyystä vaikuttanutkaan. Olisi kiva kuulla muiden kokemuksia. Nyt on itselläkin jo alkanut todella helpottamaan synnytyksen jälkeiset kivut ja haavaa ei juurikaan enään tunne. Mahaa on aikaajoin kovasti ikävä ja eilen jo haaveilin uudesta raskaudesta. Taisivat suositella puolenvuoden väliä vähintään raskauksien väliin, onko täällä ketään kenellä olisi uusi raskaus alkanut alle vuoden sisään? Jahas poika taisi herätä, eli tissiä peliin..
 
Jospas nyt ehtisin kirjoittaa hieman synnytyksestä:

Eli viime sunnuntaina alkoi illalla supistella hieman ja limatulppa irtosi.
Aamuyöstä puoli neljästä eteenpäin supistukset tulivat säännöllisinä n. 5-10 min välein. Soitin ennen viittä äitille ja hän tuli sitten meille poikaa vahtimaan.
Sairaalassa kohdunsuu oli auki n. 4 cm ja päästiin siltä seisomalta synnytyssaliin odottelemaan voimakkaampia suppareita.
Syötiin aamiainen ja käveltiin pitkin käytäviä. Pärjäsin ihan hyvin ilman kipulääkkeitä. No... jostain syystä mun supistukset eivät olleet kauhean tehokkaita ja puoli 11 olin auennut vain sentin lisää. Ajattelin että täällä sitä ollaan vielä huomennakin. Otin aquarakkuloita selkään ja ne auttoi ihan vain hetkeksi. N. Tunnin päästä sanoin kätilölle että voisin otta epiduraalin niin sitten saisi oksitosiinitipan ja kalvot puhki ja homma etenisi vähän nopeammin.
Puudutus auttoi mutta sen laittaminen kesti ja anestesialääkäri joutui kaksi kertaa puuduttamaan selän ihoa ja rutina vaan tuntui kun etsi oikeaa paikkaa. Silloin ajattelin että kuolen tähän paikkaan ja taisin sanoakkin että kaikkea hullua sitä pitää ihmisen kokea ;)
Puudute auttoi kuitenkin heti ja sain inhotukseksi sivuvaikutukset eli kutinan ja tärinän:( Tälläisia en saanut silloin esikoisen kanssa.
No siinä sitten makoilin ja torkuin kunnes tunsi että vauva ikäänkuin valahti alas ja yht´äkkiä piti saada ponnistaa.

Ponnistusvaihe kesti 8 minuuttia ja sain vain muutaman repeämän ja pari tikkiä niihin. Tälläkertaa ponnistin kyljellään ja kirosin kun hullu. ;) Päätin vaan että tätä vauvaa en tuntia ponnista niinkuin edellistä. Yllättävän paljon sitä löytyy sisua kun vaan päästää kaikki peliin. Vauva syntyi klo 14.53.

Kaikki siis meni hyvin. Vauvaa tarkkailtiin koska ähki hieman ja hengitteli tiheästi. Käväisi lastenosastolla otattamassa kaikki mahdolliset kokeet joista ei kuitenkaan löytynyt mitään.

Vauva on rauhallinen ja nukkuu hyvin. Viime yönäkin nukkui klo 22-9 ja söi välissä kaksi kertaa. Voi kun pysyisi unenlahjat yhtä hyvinä.

Mutta siirryn tuonne vauvanhoitopalstalle jos vaan ikinä koskaan ehdin kirjottaa.
 
Paljon onnea Kirsille ja perheelle!!!!!

Assari niin se vain on kyllä sitä rakastuu nopeasti ja lapsesta tulee jotenkin niin tuttu ihan salaman nopeasti ihan kun ois aina tuntenut.Meillä vauvfa-arki mennyt juuri syöttäessä vaipanvaihdossa ja sillai.Paino nousuut nyt hyvin ei enää tarvi yöl herätellä 2,5h välein:)kivaa saa nukuttua pidemmän pätkän kerrallaan niin on kyl pirteämpi aamullakin ja jaksaa paremmin päivällä kyl päikkärit tulee nukuttua.
siinä pika kuulumisia kohtahan me kaikki ollaan tuolla hoito puolella niin ei sit tarvi hypellä täällä lukemas ja kirjoittelemassa voi suoraan kirjoitella tonne!!!
hyvät yöt kaikille ja zemppiä kaikille odottaville vielä!!!!

tyttö82 ja pikku "rose"

 
Pinjalle jaksamista!!!!!
Epiduraalista itsellä se onnistui todella hyvin ei kipuja lainkaan,mutta huoneessani oli nainen jolla edellisessä synnytyksessä meni poskelleen epiduraali ja he valittivatkin kai lääkäristä joka sen laittoi ja kuulema se anestesialääkäri saanut siellä paljon haukkuja epäonnistuneista epiduraaleista...

Onnea uusille vauvoille ja perheille sylin täydeltä:)

 
Hello! Aina välillä oon käynyt lueskelemassa uusia vauvauutisia, mutta mun istuminen on edelleen aikalailla tuskaista joten en ole saanut aikaiseksi vielä synnytysstoorinkaan kirjoittamista. Vauva jakselee meillä oikein hyvin, mitä nyt on vähän huono vielä nukkumaan, mutta muuten pärjäillään mainiosti. Vielä kun saisi itsensä kuntoon niin fiilikset paranisi entisestään.

Mun episiotomiahaava alkoi hyvin paranemaan ja vielä alkuviikosta ajattelin, et täähän etenee hienosti.. Mut sitten haavaa alkoi särkeä aina vain enemmän ja muutenkin alapää tuntui tosi ikävältä. Perjantaina kävin lääkärissä näytillä ja tulehtunuthan haava oli. Nyt oon kolmatta päivää antibioottikuurilla ja vihdoin alkaa vähän jo helpottamaan. Kaks edellistä päivää vaan makasin ja porasin kun hetkeäkään ei pystynyt edes seisomaan ilman, että särky vaan paheni. Mies on hoitanut kiitettävästi pojan ja koko kodin tällä välin sillä en olis kyllä yksin pärjännyt alkuunkaan. Odotan ihan hirveästi jo ulospääsemistä, vaunulenkkejä ja yksinkertaisesti vauvan pitämistä sylissä -makuullaan kun se on ollut aika hankalaa. Toivottavasti tämä tästä alkaa jo helpottamaan, mieli on jo sentään vähän toiveikkaampi kuin vielä pari päivää sitten.. Jaksamista kaikille muillekin jollain tavalla vaivaisille ;)
 
Hannelle; voimia kipujen keskelle! Itsellänikin oli tuon haavan paranemisen kanssa ongelmia ja kivut menivät mullakin niin pahaksi että piti sairaalaan mennä takaisin käymään. Sain kovat lääkkeet ja ilmeisesti oli sisemmät tikit revenneet. Kyllä se lopulta helpottaa vaikka kivun keskellä sitä ei tahtonut itsekkään uskoa. Mutta positiivista jälkikäteen ajateltuna oli se että mies oppi hoitamaan vauvaa ja tekemään samalla toisella kädellä kotitöitä..sanoikin itse yllättyneensä sen homman raskautta.
 
Kiitos Ponnarille tsemppauksesta! Huomenna loppuu antibioottikuuri ja on myös kontrolli lekurille. Kyllä haava on vieläkin arka, mutta enää silleen "normaalilla" tavalla.. Pari kertaa oon jo kävelylenkillekin uskaltautunut eikä ole ollenkaan mahdottomalta tuntunut :)
 
Olenkohan viimeinen vatsakas...?
Viikkoja nyt 40+6. Olo hyvä ja kaikki ok, ei vaan tunnu kauheasti siltä että mitään tapahtuisi. Ja sekös sitten harmittaa.
Tänään oltiin äitipolilla kun neuvolan sijaistyttö tunsi lapsiveden vähenneen.. eikä ne siitä sitten olleet äipällä ollenkaan huolissaan. Onhan noita viikkojakin jo, joten ihan luonnollista.
Oli sentään kohdunkaula vähän lyhentynyt ja löystynyt, eli on asia neljässä viikossa edennyt (mikä suuri yllätys!)
Maanantaina on sitten yliaikaiskontrolli.
On tää odottavan aika niin tosi pitkä.

Parhaimmat onnitteluni niille joilla odotus on takana. Jaksamista pienten kääröjen ja omien vointejen kanssa :)

Satu
 

Similar threads

S
Viestiä
94
Luettu
2K
K
M
Viestiä
72
Luettu
2K
M
Ä
Viestiä
1
Luettu
400
Ä

Yhteistyössä