Pitkästä aikaa minäkin täällä! Hurjasti onnea ja suojelusenkeleitä kaikille kastetuille ja tietysti kastamattomillekin! Todella hienoja ja ainutlaatuisia nimiä vauvoilla täällä. Hauskaa nähdä miten nimikulttuuri muuttuu aikojen kuluessa. Edellis-sunnuntaina meidän tyttömme sai nimen Mimosa Isabella. Ristiäisissä itkivät liikutuksesta varmaan kaikki muut paitsi pappi ja juhlakalu, joka käyttäytyi elegantisti kuin filmitähti. Isä lauloi tyttärelleen itse säveltämänsä ja sanoittamansa laulun joka oli kyllä niin kaunis että sai jäykemmätkin leuat väpättämään, saatikka sitten allekirjoittaneen. Olin hermoillut ristiäisiä viikkotolkulla ja olin flunssassa, joten olin kaikin puolin yliherkällä. Onneksi en parkunut ääneen sentään! Vieraita oli paljon, vajaa kolmekymmentä. Kaunis ja rento tilaisuus oli, tuntui tärkeältä käydä tuo rituaali läpi, jotenkin tuntuu kuin ne suojelusenkelit olisivat ottaneet nyt sen pysyvän pestin lapseni viereltä. Hassua kyllä, nyt tuntuu että neito on vahvemmin OLEMASSA kun sai virallisesti nimen!
Niinkuin Sussulla, (terveisiä Ossille Mimosalta
) meilläkin oli eilen 2kk lääkärintarkastus, mitat 60cm/5,4kg, eli oli pituuskäyrässä aika korkealla. Tulee isäänsä siis, minä kun en mikään hongankolistaja ole. Jänteväksi kehuttiin tyttöä ja päätä kannattelee jo tavalla ettei vielä olisi tarpeenkaan ihan noin paljon
. Siten on tyttö kyllä alusta asti käyttäytynyt, kuin olisi kova kiire kokemaan elämää. Olen kovasti lueskellut teidän muiden kirjoituksia ja kaikilla tuntuu olevan omat murheensa vauva-arjessa. Toivon kovasti meille kaikille voimia, sydämeni pohjasta. Minä olen saanut nukkua jo mukavasti viime aikoina, joskin Mimosa kyllä syö 2-3 kertaa yössä edelleenkin, mutta hän käy nukkumaan jo viimeistään 21, ja herää sitten 07-08 aikoihin, tänään vasta yhdeksältä. Syöttöjen välit hän nukkuu yöllä hyvin, mutta viimeisen syötön jälkeen aamun sarasteessa alkaa ähisemään ja puhkumaan niin että pitää alkaa jo itsekin heräilemään. Johtuu varmaan siitä etten yöllä häntä röyhtäytä, ettei menisi yöunet molemmilta. Meillä sujuu nyt kaikki muuten mukavasti, paitsi että minun selkäni ja niskani oireilevat pahemman kerran nyt kun tyttö alkaa painamaan ja viihtyy kovasti sylissä. Mulla on ongelmaselkä ja -hartiat/niska, parin niskanikaman välissä rappeuma, yli-liikkuvat nivelet ja ns. ""ryhtivirhe"" jos sitä siksi voi sanoa kun selkärankani on liian suora. Olen hoidattanut itseäni vuosia jumpalla ja silloin tällöin kiropraktikolla ja hierojalla. Jumppaaminen on ollut nyt ajanpuutteen vuoksi vähemmällä, mutta nyt se on PAKKO saada järjestymään, niin kipeä olen välillä ja eihän tuo rinsessa tuosta enää kevene!
Massukuumetta podette jotkut, minäkin muistelen lämmöllä varsinkin loppuraskautta. Se olotila todellakin sopi minulle, olin hehkeä, energinen ja optimistinen! Sen hormonihoidon kun voisi saada vieläkin ilman sitä massua, minä kun en ainakaan nyt vielä halua uusia projektia
. Olin paljon kauniimpikin raskauden aikana kuin muulloin, iho ja hiukset kukoistivat ja silmät loistivat, huuletkin näyttivät ihan silikonimuiskuilta, heh. Nyt olen välillä niiiiiin väsyneen näköinen. Mutta toivoa on, yksi kummeista, ystävättäreni ja ikätoverini on kolmen lapsen äiti, ja hän näytti ristiäisissä niin järisyttävän hyvältä että olin aivan kade ;D. Mutta kyllä kummasti on turhamaisuuskin rehellisesti sanottuna hiipunut entisestä, nyt tuo pikkuinen on numero yksi. Kun saa itsensä terveenä ja iloisena pidettyä ja jotakuinkin siedettävänä muutoin, se riittää. Siinäkin on tekemistä. Mä kävin ihan oikean babybluesin läpi, nyt se on historiaa, mutta se oli oikeastaan aika pelottavat pari viikkoa. Osui vielä niille main kuin isi lähti taas töihin. Aikaisemmin pidin koko juttua suurinpiirtein urbaanina legendana, vaan en enää. Siksi olenkin huolissani kaikista pienten vauvojen äideistä. Voikaa nyt heinämammat hyvin. Muistakaa avata suunne jos voimat loppuvat.
ps.Kata, kun puhuit hiuksistasi, tajusin että olen tosiaan aina visioinut sinut tummaksi tuuheatukkaiseksi
mutta meille tosin toivottavasti vielä suodaan joskus lisää lapsia ainakin yksi, joten saan vielä kokea sen kaiken hormoonimyllerryksistä vessassa juoksuun asti
Ja mulla tuskin enää vauvakuumetta iskee päälle, kun kaksi itkuista koliikkivauvaa oon saanut, onneksi muuten terveitä kuitenkin. Esikoinen on ihana, mutta ei mulla hirveästi ole muistikuvia hänenkään ensikuukausista kun niin sumussa väsymyksestä häntä hoidin. Laitatankin kuparikierukan kun seuraavat menkat tulee,nyt en ehtinyt aikaa saada. T.Rusina ja Maisa.