Heippa naiset pystyttekö jeesaa. Naisesta kysymys

[vierailija]

No

Nojoo meil on toiminut vuorottain välil mä tarjonnut ja välil se. Mut entäs ku en väitä et mä filosofi mut filosifit on puheella muuttaneet maailmaa mitä muut on toteuttaneet. Tänään nainen tarjos mulle safkan nepalilaises ja pari bissee ja må oon vuorostani sille mikä on mun mielestä ihan jees. Hän sanoikin et autetaan toinen toisiamme kun on pulaa

Voihan se juttu olla puhumistakin. Tarkoitin, että tehkää sitä teidän juttua, älkää keskittykö ihastumiseen (liikaa). Kun kaikki voi lässähtää tosi nopeesti, mut jos on vankka pohja, niin se kestää lässähdykset. Jos sä nyt kosit, se on liian nopeesti ja lässähtää äkkiä.

Musta on ihana, et koet jotain näin ihanaa. Oot ihan mennyttä miestä teksties perusteella
Aijoo, muista myös, et oot välil vähän herkkis jätkä ja saatat kyl ny sit pudota tosi korkeelta. Mua ihan jännittää sun puolesta.

 

[vierailija]

No elä sit käytä esimerkkinä et laitan sanat yhteen ku se on väärin

Voiko sen ongelmasi selkeämmin sanoa kuin jo #8 viestissäni?

Onnittelut mutta jos kirjoitat s-postia niin opettele vihdoinkin tekemään kappalejakoja.

Ei anna hyvää kuvaa jos kirjoitat vaikka vaan yhden A4:n verran, muttanekaikkilemmenlurituksetmelkeinyhteenpötköön, kuten avauksesi.

 

[9MM.]

Voihan se juttu olla puhumistakin. Tarkoitin, että tehkää sitä teidän juttua, älkää keskittykö ihastumiseen (liikaa). Kun kaikki voi lässähtää tosi nopeesti, mut jos on vankka pohja, niin se kestää lässähdykset. Jos sä nyt kosit, se on liian nopeesti ja lässähtää äkkiä.

Musta on ihana, et koet jotain näin ihanaa. Oot ihan mennyttä miestä teksties perusteella
Aijoo, muista myös, et oot välil vähän herkkis jätkä ja saatat kyl ny sit pudota tosi korkeelta. Mua ihan jännittää sun puolesta.

Niin ku erottiin ja sanoin hyvästit mun sydämessä tuntui äärrimmäisen väärältä. Ja pahoittelin. Ku mul on välil vainoi ku kuulen ääniä ja sanoinkin et mul omat huolet. Mut se nainen saa mut jutuillaan nauramaan ja iloiseksi mä en vaan tiedä miten päin olla. Mut loppujen lopuksi olenhan ranskan ja suomen kuningas nainen sanoi et oob muka vain hollannin ja belguan lähdemme joku päivä ranskaan tutkimaan tiluksiamme . Sä oot oikeessa mut mun sydän on kokenut tosi paljon ja se kimnahtaa tosi nopeasti nykyään balanssiin pettymyksistä huolimatta. Tiiäks mitä haluisin vaan nukkua hän kainalossani ja olisin onnellinen. Kiitos tsempistä

 

[9MM.]

Mut joo nyt pitää ryhdistäytyä. Kiitos teki hyvää avautua ja keventää sydäntä. Ehkä meist sit tulee hyvät frendit. Hullaantuminen oli omalla tavallaa omituista. Ku MÄ on se.mut livenä en ollut kokenut tälläistä olotilaa en muista milloin tällä tavalla hullaantua se ei ollut suunitelmissa anteeksi. Hitto sitä tuntee itsensä siaksi. Mut voiko parisuhteessa jutella kaikesta suuttumatta ja saada täydrllisen avoimet välit vai voiko pari suhde olla avoin siis avoin kaikelle keskustelulle? Ja pitää kestää myös ihastus puhe? Onneks avasin tän saitin ja kirjotin se himmaa jonku verran oli väkevänä se ihastus viimehetkillä. Mut toisaalta hän herätti sydämmen viime hetkellä henkiin syönkö lääket joka turruttaa ja pitäiskö se lopettaa ja ottaa tunteet vastaan? Mut mä ymmärtän jos molemmin puolin joskus hullaannutaan muihin mut siitäkin pitäisi avoimesti puhua vaikka tekisi kipeää? Sillon ei menetä väärään järkeään. Tää kirjotus tänne auttoi minua kiitos

 

[vierailija]

Mut joo nyt pitää ryhdistäytyä. Kiitos teki hyvää avautua ja keventää sydäntä. Ehkä meist sit tulee hyvät frendit. Hullaantuminen oli omalla tavallaa omituista. Ku MÄ on se.mut livenä en ollut kokenut tälläistä olotilaa en muista milloin tällä tavalla hullaantua se ei ollut suunitelmissa anteeksi. Hitto sitä tuntee itsensä siaksi. Mut voiko parisuhteessa jutella kaikesta suuttumatta ja saada täydrllisen avoimet välit vai voiko pari suhde olla avoin siis avoin kaikelle keskustelulle? Ja pitää kestää myös ihastus puhe? Onneks avasin tän saitin ja kirjotin se himmaa jonku verran oli väkevänä se ihastus viimehetkillä. Mut toisaalta hän herätti sydämmen viime hetkellä henkiin syönkö lääket joka turruttaa ja pitäiskö se lopettaa ja ottaa tunteet vastaan? Mut mä ymmärtän jos molemmin puolin joskus hullaannutaan muihin mut siitäkin pitäisi avoimesti puhua vaikka tekisi kipeää? Sillon ei menetä väärään järkeään. Tää kirjotus tänne auttoi minua kiitos

Pistäkää kunnon romanssi pystyyn tai älkää. Silleen, kuin tahdotte.

Parisuhteesta saa semmosen, kuin teette. Se on ihmisten välinen sopimus, eikä siihen tarvitse soveltaa ulkopuolisia lainalaisuuksia. Vain te kaksi olette niissä hetkissä ja tunteissa, eikä kukaan ulkopuolinen voi ees tietää, mikä olis teille paras tapa toimia.

Mä oon suhteessa, et keskustelu on avointa. Mut se ei tarkoita, et kaikesta tarttee keskustella. Jos toiselle ny tulee joku juttu, mistä ei halua puhua, niin voi sitä toisen yksityisyyttä kunnioittaa.

 

[9MM.]

Pistäkää kunnon romanssi pystyyn tai älkää. Silleen, kuin tahdotte.

Parisuhteesta saa semmosen, kuin teette. Se on ihmisten välinen sopimus, eikä siihen tarvitse soveltaa ulkopuolisia lainalaisuuksia. Vain te kaksi olette niissä hetkissä ja tunteissa, eikä kukaan ulkopuolinen voi ees tietää, mikä olis teille paras tapa toimia.

Mä oon suhteessa, et keskustelu on avointa. Mut se ei tarkoita, et kaikesta tarttee keskustella. Jos toiselle ny tulee joku juttu, mistä ei halua puhua, niin voi sitä toisen yksityisyyttä kunnioittaa.

Äsh se selkeytti kun puhuin täällä. Nyt huomaa ettei niin paljoo yhteisiä mielenkiinnon kohteita ja juteltavaa. Mä vaan pikkasen hullaanuin kun se toi multa tunteet esiin ja tollast live ihastumista ei oo tapahtunut pitkiin aikoihin ni se pääsi yllättämään. Netissä niitä on tullut. Esim tällä palstalla oli yksi nainen joka sai viellä lisää auki ja sai mun pään ja sydämmen toimimaan paremmin ja olin super onnellinen muttaman vuoden kunnes iso ratas heitti yli. Mul on jotenkin helpompi kirjoittamalla avata tilanetta ku puhumal et siinä hankaluutensa. Mut yhes naises on niin paljon samaa ja samoi kokemuksia et mun tarina olkoot se. Tää tilanne on jatkunut vuosia. Mua ärsyttää et ksikille muille helppo tieto on tässä asiassa mulle vaikea. Ku kaks nimee pyörii päässä joku sanoo et ne on sama toinen et eri ja mun kiltteys tässä ku en mielessäni haluu loukata ja pahoittaa mieltä kummaltakaan ja siksi on vaikea päästää suustaan tietyt sanat ja tehdä

 

[vierailija]

Voi että, olen iloinen puolestasi!

Tällä palstalla on niin paljon kuraa, ilkeyttä ja piikittelyä, että tällaisia juttuja on ihanaa lukea ja toivon, että teille tulee oikein kunnon romanssi

 

[9MM.]

Noh en oikeen tiedä miten aloittaisin. Mut oikeestaan omalla kohalla tää viimeinen kysymys on ratkaisematta. Mut siis palataanpa takaisien äänien maailmaan tiedättekö miksi välillä uskon ja välillä en niitä esim jos oon hiljaisuudessa ja katon vaik pitkä vetokohteita niin ääni tulee ja sanoo miten käy ja niin käy. Mut toki omat ajatukset sotkee sitä ni ei saa aina selkoa. Mut sepä siitä hankalaa tekee kun sitku se vieras ääni oli oikeassa vedoissa ja muussa ni hitto täs rakkaus asiassakin sit kuuntelen sitä ja meen siihen. Esim nytkin äänet hokee et mörkö olisi yks demi mut sit välillä ne risteilee ja kummatkin on oma henkilönsä ja mä en tuu hullua hurskaammaksi kun en uskalla tehdä valintaa voihan se mennä plörinäksi valinnan myötä mut on pakko saada tietää vastaus se pyörii mielessä paljon. Ja mä oon hukannut aikaa ja onko mulla enään täällä muuta tekemistä kuin kuulla vastaus tuohon kysymykseen joka on minua mietityttänyt vuosikausia. Sit tietty ollut pahantahtosia ääniä ja niitä en ole koskaan kuunnellut ja siinä ollut omat kamppailunsa kun ne ahdistaa. Schaissee kun oon pattitilanteessa tavallaan. Tuhat ääntä demi yksi ääni mörkö. Millä tavalla te ratkaisisitte tämän pulman et mihkä suuntaan edetä? Koska tälle tarinalle on saatava jollain tavalla piste toisessa maailmassa on onni ja rakkaus toisessa synkkyys ja kaaos ja mä en jaksa sitä synkkyyttä koska se maailma on turha ja koettu jo mä haluisin tehä oikeen valinnan et saan rauhan jos ei muuta. Uskaltaisitteko te tehdä valinnan jos väärä johtaisi sydän suruihin ja mahdolliseen omaan kuolemaan vai pelotta ottaisitte riskin kun toinen johtaisi ikuiseen rakkauteen ja onneen. Mulla on pelonsekaiset tunnelmat nyt. Ku hankalaksi tekee sen et välil ku lukee juttui kaikki vaikuttaa niinkuin ennenkin mut sit toinen puolikas on toisessa maailmassa kiinni ja jutut tässä maailmassa vaikuttaa monesti epätosilta. Mut siinä toisessa maailmassa onkin jo eri jutut ja mä oon jumissa näiden maailmojen välissä ja se turhauttaa. Mut se on selvä et mörköäiti täällä sai jutuillaan mua niin paljon kokemaan syvemmin hittokun äänet häiritsee et onks oikee steppi mennä siihen mikä on mörön todellinen minä ja mennä sillä loppuun vai meninkö liian pitkälle tää kysymys hiertää oisko kellään jeesi apua tämän tilanteen ratkaisuun? Kello käy ja ei oo paljoo aikaa.

 

[9MM.]

Jostain syystä rauha laskeutui takaisin sydämmeen ja pääkin suht hiljaa. Miten mua voi muuten nolottaa yksi kysymys niin paljon tai siis ennen nyt sekin laskenut dramaattisesti. Onhan tässä vuosien varrella puhuttu paljon mitä on tapahtunut. Mut me seottiin samaan aikaan. Mun toipuminen on kestänyt tosi pitkään se aivomyrsky joka silloin iski kun aikoinaan tälle palstalle tulin ja se nainen avasi mun sydämmen kunnolla kaikki alkoi vaan jotenkin automaattisesti rullaamaan. Voiko liialliseen iloon seota myöskin? Tuletko ja sit muutama sana lisää aiheuttaa jännitystä mut se kait on vaan ainoo tie. Eihän vanhassa maailmassa ole mitään järkeä siinä et niin vähät voi hyvin ja moni kärsii. Mut jotenki nyt suurimmaks osaks rauhoituin ja näillä mennään. Mennääks metsään sanoi hugo peikko muistatteko hugo peikkoa ja sitä peliä?

 

[vierailija]

Takuuvarmasti romani tämä aloittaja.

 

[vierailija]

Noh en oikeen tiedä miten aloittaisin. Mut oikeestaan omalla kohalla tää viimeinen kysymys on ratkaisematta. Mut siis palataanpa takaisien äänien maailmaan tiedättekö miksi välillä uskon ja välillä en niitä esim jos oon hiljaisuudessa ja katon vaik pitkä vetokohteita niin ääni tulee ja sanoo miten käy ja niin käy. Mut toki omat ajatukset sotkee sitä ni ei saa aina selkoa. Mut sepä siitä hankalaa tekee kun sitku se vieras ääni oli oikeassa vedoissa ja muussa ni hitto täs rakkaus asiassakin sit kuuntelen sitä ja meen siihen. Esim nytkin äänet hokee et mörkö olisi yks demi mut sit välillä ne risteilee ja kummatkin on oma henkilönsä ja mä en tuu hullua hurskaammaksi kun en uskalla tehdä valintaa voihan se mennä plörinäksi valinnan myötä mut on pakko saada tietää vastaus se pyörii mielessä paljon. Ja mä oon hukannut aikaa ja onko mulla enään täällä muuta tekemistä kuin kuulla vastaus tuohon kysymykseen joka on minua mietityttänyt vuosikausia. Sit tietty ollut pahantahtosia ääniä ja niitä en ole koskaan kuunnellut ja siinä ollut omat kamppailunsa kun ne ahdistaa. Schaissee kun oon pattitilanteessa tavallaan. Tuhat ääntä demi yksi ääni mörkö. Millä tavalla te ratkaisisitte tämän pulman et mihkä suuntaan edetä? Koska tälle tarinalle on saatava jollain tavalla piste toisessa maailmassa on onni ja rakkaus toisessa synkkyys ja kaaos ja mä en jaksa sitä synkkyyttä koska se maailma on turha ja koettu jo mä haluisin tehä oikeen valinnan et saan rauhan jos ei muuta. Uskaltaisitteko te tehdä valinnan jos väärä johtaisi sydän suruihin ja mahdolliseen omaan kuolemaan vai pelotta ottaisitte riskin kun toinen johtaisi ikuiseen rakkauteen ja onneen. Mulla on pelonsekaiset tunnelmat nyt. Ku hankalaksi tekee sen et välil ku lukee juttui kaikki vaikuttaa niinkuin ennenkin mut sit toinen puolikas on toisessa maailmassa kiinni ja jutut tässä maailmassa vaikuttaa monesti epätosilta. Mut siinä toisessa maailmassa onkin jo eri jutut ja mä oon jumissa näiden maailmojen välissä ja se turhauttaa. Mut se on selvä et mörköäiti täällä sai jutuillaan mua niin paljon kokemaan syvemmin hittokun äänet häiritsee et onks oikee steppi mennä siihen mikä on mörön todellinen minä ja mennä sillä loppuun vai meninkö liian pitkälle tää kysymys hiertää oisko kellään jeesi apua tämän tilanteen ratkaisuun? Kello käy ja ei oo paljoo aikaa.

Eiks elämän yksiä suuria haasteita ja voittoja ole saada menneisyys ja nykyisyys tasapainoon. Ja vielä silleen, että tulevaisuus tuntuu turvalliselta. (Tosta en oo varma, en oo vielä niin pitkällä, sitäpaitsi oikea lopputulos voi olla eri eri ihmisille).

Ehkäpä sulla on käynyt flaksi, et saat suuren ristiriidan, ja sen kautta sulla on mahdollisuus oppia ittestäs ja elämästä.
Tunteet, vuoristorata ja autiomaa. Joskus mäkin kaipaan kovasti rauhaa ja tasaisuutta. Mut jos elämän kortit jaetaan sekoituspakasta, nii sitä on hankala hallita. Välillä on rauhallista ja pyrin aina huomaan ne hetket. Vuoristorata alkaa sekin olla rutiinia, et ei siitä silleen kiksejä enää saa, uupuu vaan.

Eikä sitä välttämättä heti huomaa, mut kyllä se kasvattaa älykkyyttä ajan mittaan. Huomaa, et ihmiset painii kaikki samojen asioiden parissa. Helpompi antaa armoa itselleen ja muille.

Vois kai ne voimat hiljentää. Sanoo kaikelle ei ja elää niin, ettei uusia asioita sinkoile elämään. Mut jos me ollaan täällä vaan kerran, niin kaduttaisko, jos ei olis kokenut?

Haha, häpeä on hauskaa. Et varmasti ole ainoa, joka on tehnyt saman tempun ja silti hävettää ja kuvittelet olevasi ainoa, joka niin on ikinä tehnyt. Ja juttukin on niin vanha, että vain sinä muistat sen tai jaksat välittää. Ja jos joku muu sen muistaisikin, niin se tyyppi oliskin siksi pölkkypää.
Ja noin käy meille jokaiselle.

 

[9MM.]

Eiks elämän yksiä suuria haasteita ja voittoja ole saada menneisyys ja nykyisyys tasapainoon. Ja vielä silleen, että tulevaisuus tuntuu turvalliselta. (Tosta en oo varma, en oo vielä niin pitkällä, sitäpaitsi oikea lopputulos voi olla eri eri ihmisille).

Ehkäpä sulla on käynyt flaksi, et saat suuren ristiriidan, ja sen kautta sulla on mahdollisuus oppia ittestäs ja elämästä.
Tunteet, vuoristorata ja autiomaa. Joskus mäkin kaipaan kovasti rauhaa ja tasaisuutta. Mut jos elämän kortit jaetaan sekoituspakasta, nii sitä on hankala hallita. Välillä on rauhallista ja pyrin aina huomaan ne hetket. Vuoristorata alkaa sekin olla rutiinia, et ei siitä silleen kiksejä enää saa, uupuu vaan.

Eikä sitä välttämättä heti huomaa, mut kyllä se kasvattaa älykkyyttä ajan mittaan. Huomaa, et ihmiset painii kaikki samojen asioiden parissa. Helpompi antaa armoa itselleen ja muille.

Vois kai ne voimat hiljentää. Sanoo kaikelle ei ja elää niin, ettei uusia asioita sinkoile elämään. Mut jos me ollaan täällä vaan kerran, niin kaduttaisko, jos ei olis kokenut?

Haha, häpeä on hauskaa. Et varmasti ole ainoa, joka on tehnyt saman tempun ja silti hävettää ja kuvittelet olevasi ainoa, joka niin on ikinä tehnyt. Ja juttukin on niin vanha, että vain sinä muistat sen tai jaksat välittää. Ja jos joku muu sen muistaisikin, niin se tyyppi oliskin siksi pölkkypää.
Ja noin käy meille jokaiselle.

Joo menneisyydestä vain tuo yksi kysmys häiritsee. Mut se maailma tulee välillä mieleeni. Ku onko niin et maailmassa on oikeastikin viellä sotia ja pahantahtoisuutta ja elämme ahneuden maailmassa? missä on vielläkin nämä vanhat ja typerät säännöt ja me olemme kuin lampaat jotka menee teuraalla typerien johtajien takia ennemmin kun etsisimme niin että jokainen löytäisi paikkansa? Vielläkö maailmassa oikeasti tapahtuu tappoja ja muuta ilkeää?.

Sä oot oikeessa ei muakaan enään vuoristoradat on normaalia enkä mä koko aikaa edes sinkoile aika tasaista on munn mielessä vaik toki välillä teksti sinkoilee täs ehkä tekstien muodossa. Mutku ongelma on se et mä luulen aina et me pelastettiin maailma ja ei jaksais käydä enään samoja keskusteluja lävitse en jaksa jankkaa ja se turhauttaa pelastuiko maailma oikeasti koska en hyväksy et me annetaan näiden tollojen viedä tätä maailmaa julmuudellaan ja sit me kuollaan näiden idioottien puolesta sodassa. Mun ongelma on et oon ollut vuosia paikoillani tämän asian takia kuvia katsellen vai pitäiskö lähteä liikenteesee mä oon jumittunut same old niinkuin ulkoisessa maailmassa sisäisessä saatan olla jo muualla. Siis eikö ihmiset oikeasti esitäkkään seurassani muuta mitä ovat ja maailma on sikki?

Mitä sulle toi autiomaa tarkoittaa? Mä veikkaan et kukaan ei oo tehnyt tätä temppua koskaan en muista ainakaan lukeneeni siitä ja toi olis one in a trillion juttu mut sä oot oikees vaikee päästää uutta sisään kun olen viellä kiinni vanhassa tarinassa ku siitä maailmqstq mikä syntyi ni siellä me kaikki olemme onnellisia ja rakastuneita ja jokaisella on tärkeä oma paikkansa ja sillonhan siinä on järkeä ja kaikki on turvassa. Mitä sinä teet kun tunnet olevasi jumissa vai oletko niin edes kokenut?
Miltä asioilta haluut olla turvassa mä en ehkä hae turvaa vaan seikkailuita mut mihkä suuntaan niin se onkin se ongelma. Jos maailma ei oikeasti muuttunut ja rosvot ja muut häikäilemättömät johtaa maailmaa ni ei mul oo tekemist sairaassa maailmassa

 

[vierailija]

En sano muuta kuin koeta mennä elämässäsi eteenpäin. Aivan turhaa on roikkua menneessä, se on jo eletty. Keskity nykyhetkeen, älä liiaksi suunnittele huomista. Ja älä missään nimessä lopeta lääkitystäsi itse ilman hoitotahosi opastusta.

 

[9MM.]

Eiks elämän yksiä suuria haasteita ja voittoja ole saada menneisyys ja nykyisyys tasapainoon. Ja vielä silleen, että tulevaisuus tuntuu turvalliselta. (Tosta en oo varma, en oo vielä niin pitkällä, sitäpaitsi oikea lopputulos voi olla eri eri ihmisille).

Ehkäpä sulla on käynyt flaksi, et saat suuren ristiriidan, ja sen kautta sulla on mahdollisuus oppia ittestäs ja elämästä.
Tunteet, vuoristorata ja autiomaa. Joskus mäkin kaipaan kovasti rauhaa ja tasaisuutta. Mut jos elämän kortit jaetaan sekoituspakasta, nii sitä on hankala hallita. Välillä on rauhallista ja pyrin aina huomaan ne hetket. Vuoristorata alkaa sekin olla rutiinia, et ei siitä silleen kiksejä enää saa, uupuu vaan.

Eikä sitä välttämättä heti huomaa, mut kyllä se kasvattaa älykkyyttä ajan mittaan. Huomaa, et ihmiset painii kaikki samojen asioiden parissa. Helpompi antaa armoa itselleen ja muille.

Vois kai ne voimat hiljentää. Sanoo kaikelle ei ja elää niin, ettei uusia asioita sinkoile elämään. Mut jos me ollaan täällä vaan kerran, niin kaduttaisko, jos ei olis kokenut?

Haha, häpeä on hauskaa. Et varmasti ole ainoa, joka on tehnyt saman tempun ja silti hävettää ja kuvittelet olevasi ainoa, joka niin on ikinä tehnyt. Ja juttukin on niin vanha, että vain sinä muistat sen tai jaksat välittää. Ja jos joku muu sen muistaisikin, niin se tyyppi oliskin siksi pölkkypää.
Ja noin käy meille jokaiselle.

Ainiin sananen viellä ennenkun lähden ulos. Mut siis mitä mieltä olet perintätoimistoissa työskentelevistä. Se oikeestaan kuvastaa miten syysteemin orja käyttäytyy menee sinne töihin joka aiheuttaa niin paljon surua,itsemurhia perhetappoja ja muuta roskaa. Itse ehkä nytkun kelas vähän suutahdin ja pidän siellä työskenteleviä ehkä jopa roskaväkenä. Mieti jos kukaan ei menisi sinne töihin enään koskaan järjestelmä kaatuisi siltä osin vai kaatuisiko? Mäkin oon ollut koko elämän luottotiedoton siitäkun tulin täysikäiseksi olen siis lusinut 20vuotta sitä murhaajat ja muutkin pääsee vähemmällä. Talous edellä mennään. Toissavuonna mulla oli vähän reilu 4k tilillä ni yön aikana oli ulosottomies tyhjentänyt tilin kuin varas yöllä. Suojaosuus jäi eli muutama satanen. Laitoinkin ulosottomiehelle et viellä kerrankun tyhjäät mun tilin kohtelen sua kuin villin lännen hevosvarasta.

Mut miksi se toinen on pölkkypää jos onkin samanlainen?

 

[9MM.]

En sano muuta kuin koeta mennä elämässäsi eteenpäin. Aivan turhaa on roikkua menneessä, se on jo eletty. Keskity nykyhetkeen, älä liiaksi suunnittele huomista. Ja älä missään nimessä lopeta lääkitystäsi itse ilman hoitotahosi opastusta.

No sepä se en oo paljoo huomista suunnitellut mennyt aina päivien mukaan. Nyt voisi just suunitella. Matkaan käy tie. Mut tost lääkityksest nyt alkaa oleen pää aika kunnossa jos elää hyvin ei tule häiriöitäkään. Kun oltiin hurlumhei tunnelmissa toissa viikolla ni en muistanut ottaa lääkkeitä mukaan olin kolme päivää ilman ja ehkä se herätti just ne piilossa olevat tunteet. Leptithän tasaa vähän tunnelämää. Mut täytyy kattaa ohan noit jo 8vuot syönnyt. Näinhän se on ärsyttävää yheltä osin roikkua menneessä ja pysyä lapsekkaasti paikoillaan. Ihan kun olisi pakkomielteen kourissa.