0
0Awareness
Vieras
Oi! Pahoittelen, mun ei todellakaan ollu tarkotus aiheuttaa surua viestilläni. Mä törmäsin tähän threadiin vahingossa etsiessäni vinkkejä makuuhuoneen puolelle, ja mulle tuli vaan halu kirjottaa jotain vastaukseksi. Ja sitten sitä tarinaa rupesikin tulemaan.
Ilmesesti kuitenkin jokin osui kohdalleen, jos sellaisen reaktion aiheutin.
Mun paras veikkaus tilanteeseen kuitenkin on, että te molemmat tunnette itsenne riittämättömiksi. Sellaset asiat ei selviä odottelemalla, vaan niiden eteen täytyy kärsiä. Se tuntuu pahalta, ja oon varma että viimesiä kyyneleitä ei todellakaan ole vielä vuodatettu, vaan teille tulee riitaa ja huutoa vielä joka tapauksessa.
Mä en todellakaan suosittele minkäänlaisten muurien rakentamista, ellei sitten todellakin halua kärsiä vaan pidempään ja kitua, loppujen lopuksi avioeron jälkeen.
Teillä on vielä kaikki mahdollisuudet löytää se yhtenen sävel, mutta se tulee sattumaan.
Mä voisin verrata tätä tilannetta kiipeilyonnettomuuteen kaukana sivistyksestä - Olet kiipeilemässä vuorenrinteellä ja putoat, tömähdät maahan lähelle maasturiasi, jossa on puhelin. Kumpi on parempi;
"sulta murtuu käsi, jalka ja jokusia kylkiluita, ja sattuu niin perkeleesti, mutta pääset autollesi soittamaan apua."
vai
"Sekava tila, valoa. Mitä kävi? putosin. Onneksi ei sattunut, en tunne mitään... Hyvä luoja! En pysty liikkumaan! Auto olisi tuossa, mutta en pääse sinne... kuolenko tähän, ja jos, kuinka kauan se kestää?"
Ilmesesti kuitenkin jokin osui kohdalleen, jos sellaisen reaktion aiheutin.
Mun paras veikkaus tilanteeseen kuitenkin on, että te molemmat tunnette itsenne riittämättömiksi. Sellaset asiat ei selviä odottelemalla, vaan niiden eteen täytyy kärsiä. Se tuntuu pahalta, ja oon varma että viimesiä kyyneleitä ei todellakaan ole vielä vuodatettu, vaan teille tulee riitaa ja huutoa vielä joka tapauksessa.
Mä en todellakaan suosittele minkäänlaisten muurien rakentamista, ellei sitten todellakin halua kärsiä vaan pidempään ja kitua, loppujen lopuksi avioeron jälkeen.
Teillä on vielä kaikki mahdollisuudet löytää se yhtenen sävel, mutta se tulee sattumaan.
Mä voisin verrata tätä tilannetta kiipeilyonnettomuuteen kaukana sivistyksestä - Olet kiipeilemässä vuorenrinteellä ja putoat, tömähdät maahan lähelle maasturiasi, jossa on puhelin. Kumpi on parempi;
"sulta murtuu käsi, jalka ja jokusia kylkiluita, ja sattuu niin perkeleesti, mutta pääset autollesi soittamaan apua."
vai
"Sekava tila, valoa. Mitä kävi? putosin. Onneksi ei sattunut, en tunne mitään... Hyvä luoja! En pysty liikkumaan! Auto olisi tuossa, mutta en pääse sinne... kuolenko tähän, ja jos, kuinka kauan se kestää?"
