E
epätoivoinen
Vieras
Mies on jäänyt muutaman kerran kiinni valehtelusta liittyen toiseen naiseen. Vakuuttaa, ettei ole pettänyt eikä pettämässä minua ja minä uskon kyllä tuon, osittain. Mutta mutta.. Mies myöntää, että on imarreltu kollegan kehuista ja muusta. Mutta itse luulen, että on enemmänkin, ehkä ihastunut. Ja pelkään kovasti, että mitä ajan kanssa tuosta seuraa 
Olen itse toiminut miehen valehtelun ja epärehellisyyden takia väärin. Olen ratsannut miehen kännykän. Ja kyseessä on tosiaankin enemmän kuin mies väittää. Vai onko asiallista toivoa pikkutuhmia viestejä ja puheluista toiselta naiselta? Onko oikein kertoa toiselle naiselle toistuvasti viesteissä miten kaunis, ihana ja kaikkiaan upea hän on? yms.
Meillä on kuitenkin parisuhteessamme muuten kaikki hyvin. Puhumme asioista, paitsi tästä asiasta enää millään tasolla, harrastamme yhdessä, seksi on kivaa ja sitä on paljon, teemme perheenä yhdessä kaikenlaista.
Mutta tämä asia painaa mieltäni koko ajan. Tajusin, että olen jo pitemmän aikaa herännyt keskellä yötä ja mietin tätä asiaa. Itken monta kertaa viikossa. Aina mieheltä salaa. Jopa öisin. Joskus minulla on ihan fyysisiä oireita esim. pahoinvointia ja mahakipua. Enkä usko että voi johtua mistään muusta. En pysty millään antamaan asian vain olla. Miehelle en voi puhua sillä hän hermostuu eikä halua jauhaa samaa asiaa enää.
Annanko asian vain olla ja yritän päästä elämässä eteenpäin? Vai mitä ihmettä teen? Terapiaa itselleni? Vai vaadinko miestä lopettamaan yhteydenpidon naiseen kokonaan? Siitähän ei kyllä hyvää seuraa, enkä tiedä edes miten sitäkään ikinä uskoisin
Olen itse toiminut miehen valehtelun ja epärehellisyyden takia väärin. Olen ratsannut miehen kännykän. Ja kyseessä on tosiaankin enemmän kuin mies väittää. Vai onko asiallista toivoa pikkutuhmia viestejä ja puheluista toiselta naiselta? Onko oikein kertoa toiselle naiselle toistuvasti viesteissä miten kaunis, ihana ja kaikkiaan upea hän on? yms.
Meillä on kuitenkin parisuhteessamme muuten kaikki hyvin. Puhumme asioista, paitsi tästä asiasta enää millään tasolla, harrastamme yhdessä, seksi on kivaa ja sitä on paljon, teemme perheenä yhdessä kaikenlaista.
Mutta tämä asia painaa mieltäni koko ajan. Tajusin, että olen jo pitemmän aikaa herännyt keskellä yötä ja mietin tätä asiaa. Itken monta kertaa viikossa. Aina mieheltä salaa. Jopa öisin. Joskus minulla on ihan fyysisiä oireita esim. pahoinvointia ja mahakipua. Enkä usko että voi johtua mistään muusta. En pysty millään antamaan asian vain olla. Miehelle en voi puhua sillä hän hermostuu eikä halua jauhaa samaa asiaa enää.
Annanko asian vain olla ja yritän päästä elämässä eteenpäin? Vai mitä ihmettä teen? Terapiaa itselleni? Vai vaadinko miestä lopettamaan yhteydenpidon naiseen kokonaan? Siitähän ei kyllä hyvää seuraa, enkä tiedä edes miten sitäkään ikinä uskoisin