No ni, josko tuo nyt alkais unille sitte...
Ni me on
Hissukka toteutettu unikoulu esikoisen kohdalla niin, että kun heräs yöllä itkemään, ni kuulosteltiin kaikessa rauhassa sitä itkun sävyä, että tarviiko apua vai vaimeneeko itku itekseen. Jos kuulosti että tarvii, ni isi meni sinne tyynnyttelemään, tassuttelemalla. Eli ei mitään muuta kontaktia tai ääntä tai muuta, kuin tassu (eli käsi, rennosti ja rauhoittavasti, mutta kuitenkin jämäkästi) siihen selän/kyljen päälle, ja jos itku ei vielä siitä vaimene / vauva rauhoitu, niin sitten silitystä painavalla kädellä. Ja jos tämäkään ei riitä ja vauva meinaa hätääntyä vallan, niin otetaan syliin pystyasentoon, silitetään selästä, ja kun itku vaimenee, lasketaan takaisin sänkyyn.
Meillä esikonen itki ekana yönä pisimmillään 40min, ja koko sen ajan vain tassutin (niin minä siis hoidin ekan yön, iskä sit ne muut) ja kevyesti selkää silittelin, annoin käden kertoa että mitään hätää ei ole, kaikki on hyvin, vaikkei tissiä/tuttia tulekaan. Pojan kädet aina kiedoin unilelun ympärille, ja siinä muodostuikin sitten hyvin tiivis ja rakas suhde unilelu-norsuun, jatkuu tänäkin päivänä tuo rakkaus vielä :heart: A:lle on kummisedän ostama possu, jolla on huppari päällä
Ja tosiaan omaan huoneeseen muutettiin unikoulun yhteydessä esikoinen, ja nyt samoin A muutti sinne isoveikan kanssa samaan huoneeseen.
Esikoisella tämä homma kesti 4 yötä, viides oli jo kokonainen yö, ja vain ekana yönä oli tuo yksi pidempi itkupätkä, sit ehkä pari semmosta 20min juttua. Toisena yönä jotain 10min juttuja, ja silloin sai neljän aikaan tutin suuhun, koska siihen aikaan oli aina syönyt kunnolla, niin aateltiin että jotain saa sentään suuhunsa, kun tutin lupsittavakseen. En muista annettiinko tuttia enää muina öinä. Ekana yönä vaan ei saanu sitäkään. Ja sama tulee A:n kans. Tutti on hihnassa rinnuksessa kiinni, siitä jos saa itse suuhun laitettua ni ok, mutta isin toimesta se ei sinne tule menemään.
Saa vaan nähdä miten homma skulaa, temperamenttia kun on vähän enemmän kuin isoveikalla... toivottavasti isi ja tyttö pärjää hienosti. Melkein hävettää että itse tulee tänne anoppilaan nauttimaan pitkistä yöunista ja isi ja tyttö siellä viettävät kenties vähän unetonta yötä, ja neiti jopa vähän lohdutontakin, kun ei tissiä yöllä enää tulekaan... apua meinaa vallan itku tulla.. :'( Koitin minä päivän mittaan paljon hellyyttä ja läheisyyttä ja kosketuksia antaa, kun en yöllä ole niitä toiselle antamassa.. :heart:
En oikein tiedä, onko se menestys vai floppi, ei poika siitä mitään ole varsinaisesti juonut mutta on se eka pullo/nokkis/muki minkä hyväksyy suuhunsa ilman huutoa ja vähän sitä näljää ja imeskeleekin. Mutta sitä irvistystä jos sieltä vahingossa tulee maitoa suuhun. :x Meillä on varmaan suurin ongelma se että poju inhoaa korviketta. :/
Pää lyö välillä ihan tyhjää, puhun ja teen mitä sattuu, enkä välttämättä huomaa edes puhuvani/toimivani typerästi :ashamed:
Sanoitte mitä sanoitte 
