H
hottentott
Vieras
Kyllä minäkin myönnän olevani kateellinen helppojen vauvojen vanhemmille. Kaikki kolme lastani ovat temperamenttisia ja jokaisella on ollut syntyessään unirytmi päälaellaan eli yöllä valvotaan ja päivällä nukutaan. Rytmin kääntäminen on vienyt aikaa n. 3 kk vähitellen.
Toisaalta vaikka olen töissä rauhallinen, asiallinen enkä ikinä raivoa, niin olen kuitenkin temperamenttinen ja kiihdyn helposti. Sama ominaisuus on lapsissani. Toisaalta taas olen itsekin energinen ja virtaa riittää, joten saan paljon aikaiseksi niin töissä kuin kotonakin. Koska sama ominaisuus on lapsissanikin, niin heissä riittää virtaa niin paljon, etteivät malta yölläkään rauhoittua. Esikoisessa näkee kuitenkin sen, että energisyys on myös hyvä asia, koska jaksaa harrastaa, rakastaa urheilua ja kunnon fyysistä rääkkiä eli vuorokauden tunnit riittävät koulunkäyntiin, harrastuksiin ja kavereiden tapaamiseen. Itsekin olen opiskellut töiden ohessa pienten lasten kanssa jne.
Kannattaa huomata, että lapsen perustemperamentti on synnynnäistä ja se usein periytyy isältä tai äidiltä eli kahden temperamenttisen vanhemman lapsikin on sitä mitä todennäköisimmin. Sama päinvastoin. Siksi sitä vastaan on turha taistella, vaan lapsi pitää hyväksyä sellaisena kuin on. Silti huomaan joskus toivovani, että olisin mielelläni ottanut yhden helpon vauvan sen sijaan, että kaikkien kolmen kanssa pitää pistää itsensä likoon 100 %:sesti. Siitä kuitenkin olen kiitollinen, että koska minä ja mieheni olemme kumpikin hyviä nukahtamaan, niin lapset ovat perineet saman ominaisuuden eli vaikka yöheräilyjä on ollut paljon, niin kun unikoulujen kautta lapsi on saatu nukkumaan koko yön läpeensä niin sen jälkeen unien kanssa ei ole ollut ongelmia. Ehkä se on niin, että jokaisella on omat murheensa. Jos minun murheeni on tosi rankat ekat 3 vuotta, niin sen jälkeen on ollut tosi ihanaa. On se sen arvoista.
Toisaalta vaikka olen töissä rauhallinen, asiallinen enkä ikinä raivoa, niin olen kuitenkin temperamenttinen ja kiihdyn helposti. Sama ominaisuus on lapsissani. Toisaalta taas olen itsekin energinen ja virtaa riittää, joten saan paljon aikaiseksi niin töissä kuin kotonakin. Koska sama ominaisuus on lapsissanikin, niin heissä riittää virtaa niin paljon, etteivät malta yölläkään rauhoittua. Esikoisessa näkee kuitenkin sen, että energisyys on myös hyvä asia, koska jaksaa harrastaa, rakastaa urheilua ja kunnon fyysistä rääkkiä eli vuorokauden tunnit riittävät koulunkäyntiin, harrastuksiin ja kavereiden tapaamiseen. Itsekin olen opiskellut töiden ohessa pienten lasten kanssa jne.
Kannattaa huomata, että lapsen perustemperamentti on synnynnäistä ja se usein periytyy isältä tai äidiltä eli kahden temperamenttisen vanhemman lapsikin on sitä mitä todennäköisimmin. Sama päinvastoin. Siksi sitä vastaan on turha taistella, vaan lapsi pitää hyväksyä sellaisena kuin on. Silti huomaan joskus toivovani, että olisin mielelläni ottanut yhden helpon vauvan sen sijaan, että kaikkien kolmen kanssa pitää pistää itsensä likoon 100 %:sesti. Siitä kuitenkin olen kiitollinen, että koska minä ja mieheni olemme kumpikin hyviä nukahtamaan, niin lapset ovat perineet saman ominaisuuden eli vaikka yöheräilyjä on ollut paljon, niin kun unikoulujen kautta lapsi on saatu nukkumaan koko yön läpeensä niin sen jälkeen unien kanssa ei ole ollut ongelmia. Ehkä se on niin, että jokaisella on omat murheensa. Jos minun murheeni on tosi rankat ekat 3 vuotta, niin sen jälkeen on ollut tosi ihanaa. On se sen arvoista.
