Hemmetin omat rahat systeemi...

[Työäiti]

Kun on omat rahat voi päättää oman rytmin maksaa lainansa pois, päättää itse mitä pankkia tukee, päättää itse miten rahansa sijoittaa. Ja silloin tietää tarkoin tilin saldon... Musta olisi paljon vaikeampaa pitää lukua menoista, jos tilit olisivat yhdessä. On helpompi budjetoida omat menot ja suunnitella oma kulutus. Mies tekee samoin, mutta omien periaatteidensa mukaan.

Meillä ei oo noin vakavaa tuo taloudenpito =)

Minä ainakin haluan maksaa oman lainani omalla tahdilla, mies maksaa omalla tahdillaan. Mies ottaa enemmän riskiä säästämisessä (esim osakkeet) ja minä suosin enemmän rahastoja. Mies säästää minua enemmän vapaaehtoista eläkevakuutusta. Tämä musta on ihan tavallista taloudenpitoa, mutta kumpikin tekee omalla tavallaan. Vähän niinkuin tällä palstalla ihmiset ottavat erilaisia lainoja ja kuluttavat eri tavoin. Meillä minulla ja miehellä on erilaiset kulutustavat.

Tietysti meillä on myös se omaisuus erillinen (vaikkakin toki vielä pieni, vain velkaa , kumpikin kartuttaa omaa omaisuuttaan omalla haluamalla tavalla.

Mä toki shoppailen vaatteita ja tekniikkaa enemmän, yhteisistä asioista mies tilittää toki mulle oman osuutensa.

 

[Maria79]

Minä elin exän kanssa juuri noin. Oli omat tilit. Minä maksoin meidän elämisen.. eli ruuat yms. Laskut maksettiin puoliksi ja mies osti sitten ITSELLEEN, rahoillaan vaatteita (ei halvimmasta päästä) ja kaikkee "kivaa" leikkikalua. :headwall:
Siihen hommaan en enään edes suostuisi. Minun mielestä, jos kaksi ihmistä aikoo vakavasti elää yhdessä, niin silloin yhteinen tili ja yhteiset rahat. :wave:

 

[tt]

Kyllä se on molempien etu, että on omat tilit ja omat rahat. En kestäis sellaista elämää, että pitäis kaikki kysyä toiselta, varsinkin kun itse ostelen viikoittain vaatteita, kosmetiikkaa ym. Miehelläni menisi sitä paitsi hermot shoppailuuni, sillä villiintyisin varmaan ihan täysin, jos vielä miehenkin tili olisi käytettävissä . Miehellä taas on tapana ostaa harvemmin, mutta silloin useammalla tuhannella eurolla esim. urheilukamoja, tekniikkaa ym. leluja. En minäkään sulattaisi sitä, jos nämä menisi "minun rahoistani" ja minulla ei siinä kuussa olisi enää yhtään rahaa ostella omia juttujani.

Maksamme puoliksi asuntolainaa ja muut laskut + mies hoitaa maksut autosta. Minusta se on näin ihan reilua, sillä hänellä on isommat tulot. Tämä tasaa tuloeroja. Jokainen tehköön tyylillään, kunhan sovitaan reilut pelisäännöt ja taataan molemmille samanlainen elintaso. Tietty, jos toinen on vain kotona toisen ollessa töissä on mielestäni oikeudenmukaista, että työssäkäyvä saa ostaa itselleen jotain kivaa, eikä kaikkia rahoja tarvitse toiselle antaa.

 

[Työäiti]

Minä elin exän kanssa juuri noin. Oli omat tilit. Minä maksoin meidän elämisen.. eli ruuat yms. Laskut maksettiin puoliksi ja mies osti sitten ITSELLEEN, rahoillaan vaatteita (ei halvimmasta päästä) ja kaikkee "kivaa" leikkikalua. :headwall:
Siihen hommaan en enään edes suostuisi. Minun mielestä, jos kaksi ihmistä aikoo vakavasti elää yhdessä, niin silloin yhteinen tili ja yhteiset rahat. :wave:

Siis yhteiset tilit tarvitaan, koska ihmiset eivät luota toisiinsa ja kykene pitämään raha-asioita kondiksessa? Näin musta alkaa tuntua, kun lukee näitä vastauksia. Ellei kaikki rahat ole yhdessä kakussa, niin toinen osapuoli maksaa ja toinen vaan hurvittelee. Toi on todella sääli. Ehkä meillä on asiat paremmin kun pystymme pitämään raha-asiat erillisinä ja talous toimii...

 

[hannamaria]

Mä en tajua että tehdään yhteiset lapset ja elämä muka ois muuten yhteistä mutta semmoinen vähäisempi juttu kuin raha; se ei ole yhteistä.

Etenkin jos eri tulotasoissa ollaan, niin jos nyt "omaa" rahaa on pakko saada, reilumpaa olisi mielestäni että se mitä jää ruuan, asumismenojen ja laskujen jälkeen, pistetään puoliksi.

 

[Gekkolisko]

Meillä ainakin on sovittu, et niin kauan kuin mä hoidan lapsia kotona, ja tulot on olemattomat, miehen palkasta maksetaan kaikki peruslaskut. Siis vuokra, sähkö, vakuutukset jne. Se vaan on helpompi niin, kuin että makselis satasen sieltä, toisen täältä, ja siitä sun tästä rahasta.... Sen sijaan mun rahat ja miehen loput rahat käytetään tasasesti, ei ole ns. "omia rahoja", vaan se maksaa, kellä rahaa on, niin ruoka- kuin muissakin kaupoissa. Lasten isommat hankinnat, polkupyörät, vaatteet jne pyritään ajoittamaan lapsilisiin.

 

[hannamaria]

Meillä on kaikki rahat yhteisiä.Mä maksan kaikki laskut meidän tilintä .meillä mies ei aina tiedä paljon tilillä on rahaa .aina välillä kysyy paljon on saldo.

Heh. Meilläkin on noin

 

[Mimosan äippä]

Meillä eri tilit mutta yhteiset rahat, koskaan en ole kotona ollessani joutunut mieheltä mitään ruinaamaan, olen yksinkertaisesti siirtänyt hänen tililtään itse rahaa tililleni kun tarvitsen. Hoidan meillä raha-asiat ja mieheni sitten kysyy että mikä on saldo tilillään. Isot hankinnat suunnitellaan aina yhdessä ja koskaan ei ole mitään riitaa rahasta. Tämä systeemi ei toimisi jos meistä toinen olisi holtiton rahankäyttäjä.

 

[Maria79]

Minä elin exän kanssa juuri noin. Oli omat tilit. Minä maksoin meidän elämisen.. eli ruuat yms. Laskut maksettiin puoliksi ja mies osti sitten ITSELLEEN, rahoillaan vaatteita (ei halvimmasta päästä) ja kaikkee "kivaa" leikkikalua. :headwall:
Siihen hommaan en enään edes suostuisi. Minun mielestä, jos kaksi ihmistä aikoo vakavasti elää yhdessä, niin silloin yhteinen tili ja yhteiset rahat. :wave:

Siis yhteiset tilit tarvitaan, koska ihmiset eivät luota toisiinsa ja kykene pitämään raha-asioita kondiksessa? Näin musta alkaa tuntua, kun lukee näitä vastauksia. Ellei kaikki rahat ole yhdessä kakussa, niin toinen osapuoli maksaa ja toinen vaan hurvittelee. Toi on todella sääli. Ehkä meillä on asiat paremmin kun pystymme pitämään raha-asiat erillisinä ja talous toimii...

Se on hyvä, jos teillä tuo asia toimii noin. Meillä se exän kanssa ei toiminut tolla tavalla. Ja nykyisen miehen kanssa heti alkuunsa päätettiin, että otetaan yhteinen tili. Huolehditaan yhdessä laskujen maksamisesta ja ei kuitenkaan tarvitse kysyä, saanko ostaa vai en. Jos tilillä on rahaa, niin silloin saa ostaa, jos on tarvetta. Toki isoissa ostoissa keskustellaan yhdessä, eikä kumpikaan mene monen sadan euron ostoksia ostamaan, etteikö oltaisi juteltu.

Jokainen menee tyylillään ja tyyli meillä on tämä ja tämä toimii meillä paremmin, kun erilliset tilit.

 

[Turkilmas]

No tuo kuulostaa kyllä hyvin epäreilulta jaolta . Meilläkin on kyllä omat tilit ja jaetut kulut, mutta eihän tuota voi noudattaa jos toinen on kotihoidontuella YHTEISESTÄ sopimuksesta .

Meillä oli silloinkin omat tilit ja laskut, mutta toki suhteutettuna tuloihin, eli mies maksoi selvästi enemmän kuin minä. Samoin oli silloin kun mies oli pelkällä opintotuella. Silloin maksoin minä selvästi enemmän.

Mun mielestä teidän pitäisi nyt ap istua pöydän ääreen ja sopia pelisäännöt. Teidän nykyiset kun on erittäin epäreilut sellaiset.

 

[Työäiti]

Mä en tajua että tehdään yhteiset lapset ja elämä muka ois muuten yhteistä mutta semmoinen vähäisempi juttu kuin raha; se ei ole yhteistä.

Etenkin jos eri tulotasoissa ollaan, niin jos nyt "omaa" rahaa on pakko saada, reilumpaa olisi mielestäni että se mitä jää ruuan, asumismenojen ja laskujen jälkeen, pistetään puoliksi.

Tilanteet muuttuvat, kaikki ei ole ikuista. Toki mulla ja miehellä on tarkoitus olla ikuisesti yhdessä, mutta eihän sitä tiedä koskaan. Jos toinen kuolee, niin kuitenkin hänen osuutensä menee meidän lapselle eikä aviopuolisolle. Eli miksi se pitäisi koskaan olla mulla käytössä? Mulla on lähipiirissä riittävästi esimerkkejä esimerkiksi avioeroista. Se on ikävää saada esim isovanhempien pikkuperintö ja menettää se sitten pettävälle aviopuolisolla avioeron sattuessa...

 

[Turkilmas]

Mä en tajua että tehdään yhteiset lapset ja elämä muka ois muuten yhteistä mutta semmoinen vähäisempi juttu kuin raha; se ei ole yhteistä.

Etenkin jos eri tulotasoissa ollaan, niin jos nyt "omaa" rahaa on pakko saada, reilumpaa olisi mielestäni että se mitä jää ruuan, asumismenojen ja laskujen jälkeen, pistetään puoliksi.

Mä taas en ymmärrä että miksei voi olla sellaista ratkaisua joka toimii kullakin pariskunnalla parhaiten.

Mekin koitettiin alkuun noita yhteisiä rahoja, mutta meillä se ei toiminut. Omat tilit taas toimii vallan hyvin ja meillä nuo maksuasiat on vielä suhteutettu tuloihin. Kummallakin siis lähtee suunnilleen sama prosentuaalinen osuus tuloista pakollisiin kuluihin ja loppu on omaa rahaa.

Ja tää toimii siis meillä erinomaisesti =)

 

[hannamaria]

Mä en tajua että tehdään yhteiset lapset ja elämä muka ois muuten yhteistä mutta semmoinen vähäisempi juttu kuin raha; se ei ole yhteistä.

Etenkin jos eri tulotasoissa ollaan, niin jos nyt "omaa" rahaa on pakko saada, reilumpaa olisi mielestäni että se mitä jää ruuan, asumismenojen ja laskujen jälkeen, pistetään puoliksi.

Tilanteet muuttuvat, kaikki ei ole ikuista. Toki mulla ja miehellä on tarkoitus olla ikuisesti yhdessä, mutta eihän sitä tiedä koskaan. Jos toinen kuolee, niin kuitenkin hänen osuutensä menee meidän lapselle eikä aviopuolisolle. Eli miksi se pitäisi koskaan olla mulla käytössä? Mulla on lähipiirissä riittävästi esimerkkejä esimerkiksi avioeroista. Se on ikävää saada esim isovanhempien pikkuperintö ja menettää se sitten pettävälle aviopuolisolla avioeron sattuessa...

Ei aina voi odottaa pahinta. Varautua voi ja kannattaa, esim henkivakuutuksilla joissa puoliso edunsaaja. Mutta avioeron sattuessa joku mummuvainaan perinnön menetys on murheista pienin. Kyllä kaikki talous- ja muutkin asiat jotenkin järjestyy tarvittaessa, ihminen on aika kekseliäs otus.

 

[hannamaria]

Mä en tajua että tehdään yhteiset lapset ja elämä muka ois muuten yhteistä mutta semmoinen vähäisempi juttu kuin raha; se ei ole yhteistä.

Etenkin jos eri tulotasoissa ollaan, niin jos nyt "omaa" rahaa on pakko saada, reilumpaa olisi mielestäni että se mitä jää ruuan, asumismenojen ja laskujen jälkeen, pistetään puoliksi.

Mä taas en ymmärrä että miksei voi olla sellaista ratkaisua joka toimii kullakin pariskunnalla parhaiten.

Mekin koitettiin alkuun noita yhteisiä rahoja, mutta meillä se ei toiminut. Omat tilit taas toimii vallan hyvin ja meillä nuo maksuasiat on vielä suhteutettu tuloihin. Kummallakin siis lähtee suunnilleen sama prosentuaalinen osuus tuloista pakollisiin kuluihin ja loppu on omaa rahaa.

Ja tää toimii siis meillä erinomaisesti =)

=)No tuokin on nimenomaan reilua, jos haluu omat rahat pitää, että se on suhteutettu tuloihin. Eikä niin että menot on 500 euroa per nokka vaikka toinen ei sais kuin sen 300.

 

[Talvis]

meillä miehen kanssa on lähes yhteiset rahat, vaikka mä tienaan harvoin edes puolta siitä mitä mies per kk... eri pankit meillä on siitä syystä että kumpikin kannattaa pankkia johon omat vanhemmat on tilit aikoinaan laittanu. miehellä asuntolaina -> siks ei vaihda mun pankkiin, mulla isoja pitkäaikaistalletuksia -> siks en vaihda miehen pankkiin. ukko hoitaa asuntolainan ja autolainansa, minä maksan laskuja niin paljon ku pystyn. kumpikin hoitaa oman autonsa vakuutusmaksut ja puhelinlaskunsa. eli sähkö, vesi, yhtiövastike ovat minun maksettavia. (juu tiedän, että jos erotaan, ni jään tyhjän päälle kun en maksa lainaa tästä kämpästä, mutta miksi takertuisin tommoseen, kun e kumminkaan ajatellu tässä eroavani.)

kun käydään ostoksilla yhdessä, mies yleensä maksaa. mutta, harvoin käymme yhdessä ruokakaupassa joten mä yleensä hoidan ruuan. monesti se viikko kaks ennen palkkaa multa loppuu ruokaan menevät rahat ja sitten pyydän että mies tulee mun kanssa kauppaan. kun hän harvoin jaksaa panostaa kaupassa käyntiin, niin yleensä antaa mulle sen kaupparahan mitä arvelen että menee listan mukaan. aluks teki pahaa pyytää rahaa, mut mitä väliä sillä, kun ruokaa kumminki menen ostamaan. vois mies tulla mukaan ja maksaa. mä menen mieluummin yksin ja mulla on enemmän aikaakin käydä kaupassa.

ei oo kyllä näin ongelmia ollu. rento asenne rahankäyttöön, mutta ei oo ikinä oltu nälässä tai laskut ulosotossa. siis että oltais tuhlailtu rahamme.

henk koht en haluais että palkat menee yhteisel tilil, koska sit mä ainakin erehtyisin et vau, onpa paljon rahaa, ja sitä alkais menee tyhmiin asioihin paljon helpommin. tai siis ymmärrätte varmaan? mä ripotan nyttekki palkan kahdel tilil et sit voin kattoo et hitto, noin vähän rahaa, ja mietin kaks kertaa ennekku ostan. ja toimii.

viime aikoina oon ehdotellu et otettais yhteinen tili, siis vaan semmonen tili, mihin voitais laittaa rahaa säästöön, ei käyttötili. meillä on nyttekki tommone purkki tossa mihin kumpikin viskaa kolikoita ja haluaisinkin, et olis paikka mihin niitä tallettaa.

 

[Kotiäiti-88]

Kurja tilanne... Meilläkin on omat tilit, mutta ihan yhteisiä rahoja.. Isännän tilistä maksetaan yleensä vuokra ja laskut ja minun tililta ruoat yms..

 

[Työäiti]

Mä en tajua että tehdään yhteiset lapset ja elämä muka ois muuten yhteistä mutta semmoinen vähäisempi juttu kuin raha; se ei ole yhteistä.

Etenkin jos eri tulotasoissa ollaan, niin jos nyt "omaa" rahaa on pakko saada, reilumpaa olisi mielestäni että se mitä jää ruuan, asumismenojen ja laskujen jälkeen, pistetään puoliksi.

Tilanteet muuttuvat, kaikki ei ole ikuista. Toki mulla ja miehellä on tarkoitus olla ikuisesti yhdessä, mutta eihän sitä tiedä koskaan. Jos toinen kuolee, niin kuitenkin hänen osuutensä menee meidän lapselle eikä aviopuolisolle. Eli miksi se pitäisi koskaan olla mulla käytössä? Mulla on lähipiirissä riittävästi esimerkkejä esimerkiksi avioeroista. Se on ikävää saada esim isovanhempien pikkuperintö ja menettää se sitten pettävälle aviopuolisolla avioeron sattuessa...

Ei aina voi odottaa pahinta. Varautua voi ja kannattaa, esim henkivakuutuksilla joissa puoliso edunsaaja. Mutta avioeron sattuessa joku mummuvainaan perinnön menetys on murheista pienin. Kyllä kaikki talous- ja muutkin asiat jotenkin järjestyy tarvittaessa, ihminen on aika kekseliäs otus.

Ei se isoin murhe ole, mutta kyllä se ihan kunnon vitutuksen aihe on kun elämän realiteetit surun jälkeen nostavat päätään. Olen ihan todistanut lähipiirissä moista. Asunnot maksaa paljon ja kaikki mahdollinen pesämuna on kiva olla. Mutta kyllä avioehto alkaa olla aika normaalikamaa: mahdolliset tulevat suvun kesämökit pidetään oman suvun puolella ja kyllä 3-kymppinen on ehtynyt kerätä asuntoa varten jo pienen pesämunan. Raha on sellaista, mitä tässä elämässä valitettavasti tarvitaan ja sen suhteen ei kannata olla sinisilmäinen... Hyvin pienellä vaivalla minä omasta taloudesta ja tulevaisuudesta pidän huolta.

 

[Olemisen riemu]

Mulla on lähipiirissä riittävästi esimerkkejä esimerkiksi avioeroista. Se on ikävää saada esim isovanhempien pikkuperintö ja menettää se sitten pettävälle aviopuolisolla avioeron sattuessa...

Jos ja kun menemme naimisiin niin haluan osittaisen avioehdon. Sillä suljetaan avio-oikeuden ulkopuolelle juuri perintönä ja lahjana saatu raha ja omaisuus. Ei olisi reilua että mahdollisen eron tullessa jos joutuisin esim. maksamaan miehen tai hän minut, ulos suvun kesämökeistä. Minusta perintö on aina henkilökohtainen ja ne rahat eivät kuulu muille kuin perijälle. Laki on tietenkin asiasta eri mieltä, mutta onneksi voi aina laatia paperit kaikein varalta.

 

[vieras]

Mulla on lähipiirissä riittävästi esimerkkejä esimerkiksi avioeroista. Se on ikävää saada esim isovanhempien pikkuperintö ja menettää se sitten pettävälle aviopuolisolla avioeron sattuessa...

Jos ja kun menemme naimisiin niin haluan osittaisen avioehdon. Sillä suljetaan avio-oikeuden ulkopuolelle juuri perintönä ja lahjana saatu raha ja omaisuus. Ei olisi reilua että mahdollisen eron tullessa jos joutuisin esim. maksamaan miehen tai hän minut, ulos suvun kesämökeistä. Minusta perintö on aina henkilökohtainen ja ne rahat eivät kuulu muille kuin perijälle. Laki on tietenkin asiasta eri mieltä, mutta onneksi voi aina laatia paperit kaikein varalta.

Tiesittekö, että avioehdon perintöasioissa pystyy kumoamaan? Se mikä parhaiten pätee, että perinnön jättävät kirjaavat testamenttiin kohdan, jossa lasten aviopuolisot suletaan perinnön ulkopuolelle...Se pätee 100 prosenttisesti...

 

[Täydellinen Nainen]

Meillä molemmilla on omat tilit. Kumpikin maksaa "omat" laskunsa ja yhteiset maksetaan joskus puoliksi tai joskus toinen maksaa ne. Kumpikin hoitaa kauppaostoksia ja pojan vaatehuoltoa ym. Mutta mies kyllä taitaa maksaa siltikin enemmän kuukaudessa tätä elämistä kuin minä, huomattavasti suurempien tulojen vuoksi =)

Ja antaa jopa joskus miulle vähän "omaa" rahaa, että saan itselleni jotain kivaa :xmas:

 

[chef]

Meillä se menee siten, että mies maksaa vuokran, sähkön, veden, huonekalujen osamaksun, autovakuutuksen ja autoverot sekä osittain bensan. Tämän lisäksi mies maksaa omat laskunsa, eli puhelinlaskun, aku ankan yms. Ruoasta mies maksaa yli puolet.

Minä maksan kotivakuutuksen, tv-luvan, osan bensoista ja omat laskuni. Ruoasta minulle jää maksettavaksi alle puolet. Loput omat rahani shoppaan leviäksi

Tosin minä ostan lapselle lähes kaiken mitä lapsi tarvitsee (lukuunottamatta ruokaa) ja miehellekin (ja toki itselleni) usen vaatteita yms. Minä vastaan kotimme ulkonäöstä ja joka kuukausi rahaa menee kodinsisustuksillisiin asioihin.

Toisaalta mikäli olemme porukalla kaupassa, mies kyllä yleensä maksaa. Viime ruokakauppareissun lisäksi mies osti lapselle kengät, mekon ja housut sekä minulle kesäkengät.

Mielestäni tämä on hyvä näin, sillä mieheni tienaa kaksinkertaisesti sen, mitä minä.

 

[Olemisen riemu]

Mulla on lähipiirissä riittävästi esimerkkejä esimerkiksi avioeroista. Se on ikävää saada esim isovanhempien pikkuperintö ja menettää se sitten pettävälle aviopuolisolla avioeron sattuessa...

Jos ja kun menemme naimisiin niin haluan osittaisen avioehdon. Sillä suljetaan avio-oikeuden ulkopuolelle juuri perintönä ja lahjana saatu raha ja omaisuus. Ei olisi reilua että mahdollisen eron tullessa jos joutuisin esim. maksamaan miehen tai hän minut, ulos suvun kesämökeistä. Minusta perintö on aina henkilökohtainen ja ne rahat eivät kuulu muille kuin perijälle. Laki on tietenkin asiasta eri mieltä, mutta onneksi voi aina laatia paperit kaikein varalta.

Tiesittekö, että avioehdon perintöasioissa pystyy kumoamaan? Se mikä parhaiten pätee, että perinnön jättävät kirjaavat testamenttiin kohdan, jossa lasten aviopuolisot suletaan perinnön ulkopuolelle...Se pätee 100 prosenttisesti...

No en usko että mies lähtisi vaatimaan kumoamista tai edes minä. Paperi on vain "kaiken varalta". Epäilen että erotilanteessa minä olisin se joka miettisi oman osuutensa pennilleen. Mies joskus sanoi että jos eroaisimme ennen naimisiin menoa ja asuisimme edelleen tässä asunnossa niin minä voisin jäädä asumaan tähän lasten kanssa. Mies omistaa asunnon ja yhtäkään lainanlyhennystä en ole ikinä maksanut.

 

[Kirppismyyjä]

Yhteiset rahat on helppo ratkaisu silloin, jos rahankäytöstä ollaan yksimielisiä jo valmiiksi.

 

[Marsku]

Mun mies sais "slaagin" jos ehdottaisin yhteistä tiliä. Ex:n kanssa oli yhteinen tili sekä omat tilit ja se toimi, mutta nykyisen miehen kanssa ei toimis. Me kuitenkin maksetaan autot, lainat, vuokrat, sähköt, vakuutukset jne. puoliks ja sit kumpikin maksaa omat puhelin ym. laskunsa itse. Kaupassa maksaa se jolle on rahaa ja lasten vaatteet kans niin. Omat vaatteet ja kengät molemmat ostaa omilla rahoillaan, jos sattuu semmoista ylimääräistä olemaan. Meillä toimii hyvin näin

 

[ei ymmärrä]

meillä toi homma ei toimis.mies jopa tyrkyttää mulle rahaa ettei vaan pääse
kesken loppumaan.oisit pyytänyt äitienpäivälahjaksi noi kengät.muutenkin kun yhdessä ollaan niin kaikkihan menee yhteiseen hyväksi.ei siis muille