Henkilökohtainen kriisi

["onneton"]

En voi edes ymmärtää että avaudun tästä asiasta tänne palstalle, mutta:

Olen 26-vuotias (nuori?) nainen. Elän parisuhteessa nyt vuotta vanhemman miehen kanssa viidettä vuotta. Meillä on mennyt oikeastaan tosi kivasti, ilman suurempia ongelmia. Olleen eletty ensin opiskelujen takia kaukosuhteessa, ja nyt mies aloitti muutamaksi vuodeksi taas opiskelut ja syksyt ja talvet on pääsääntöisesti kolme yötä viikossa poissa.

Olen ammatiltani neuvolaterkkari, ja pyörittelen päivät pitkät töissäni raskaana olevia äitejä ja eri-ikäisiä lapsia. Olen potenut vauvakuumetta jo puoliksi tosissaan ja ehkä hieman tosissaankin jo muutaman vuoden. Ammatinvalintani ei ainakaan asiaani helpota. Miesystäväni on tässä suhteessa eri maata; ei ole kiire naimisiin, ei kiire yhteiden asunnon ostoon puhumattakaan lapsista. Hän haluisi matkustaa ja nähdä maailmaa, perheen perustaminen tapahtuu hänen mukaan joskus sitten myöhemmin määrittömättömän ajan päästä.. sitten kun on hyvä rahatilanne ja koulut käyty, nähty maailmaa ja asetuttu aloilleen.

Eilen sain kuulla että hyvä ystäväni on raskaana. Viime viikolla sain kuulla että muutama muutakin tuttua ovat raskaana. Yksi kavereistani on menossa naimisiin kesällä. Tunnen oikeastaan pelkkää katkeruutta, vaikka minullahan on kaikki perusasiat elämässä kunnossa. Olen jo jonkin aikaa pähkäillyt onko puolisoni sittenkään oikea minulle, vaikkakin arkemme on mutkatonta ja parisuhde on voinut hyvin. En haluaisi painostaa miestäni mihinkään sellaiseen mitä hän ei halua, koska siitä nyt ei varmastikaan mitään hyvää seuraa, mutta tuntuu että riudun itse suhteessa, jossa omat haaveeni pitäisi jättää toisarvoiseen asemaan.

Ei sa vaihtamalla varmaan parana? Ja jos tässä lähtisi vielä kumppania vaihtamaan, niin saisi taas lykätä tulavaisuuden haaveita eteenpäin, haluan kuitenkin että lapsia hankitaan vakaaseen ja pitkäaikaiseen parisuhteeseen.

Onko muut olleet samanlaisissa tilanteissa? Mitenkä olette tilanteet ratkaisseet? Ja jos jollain ei ole muuta tekemistä kun tulla vttuilemaan tähän ketjuun, niin on kyllä köyhää elämää hänellä sitten.

 

[Cgcc]

Oon ollu samassa tilassa. Ikävä tunne, kun itse haluaisi lapsen ja toinen ei. Keskustelkaa aiheesta paljon, sun tunteista, siitä että mitä myöhemmäksi lykkää riskit kasvaa ettei lasta tule tai tulee jotain ongelmia. Keskustelkaa, että matkustaa voi vaikka oliskin lapsi. Ja anna miehellesi aikaa. Vaihtamista en suosittele. Meillä meni noin pari vuotta, kunnes mies ihan oma-alotteisesti ehdotti, että josko jätettäs ehkäsy.

 

["onneton"]

Kiitos asiallisesta vastauksesta. Tuuntuu että no kaikki nuo argumentit olen jo käyny aika viimesen päälle läpi. Tuntuu etten jaksa erityisemmin asiasta enää keskustella ja tunteitani perustella, koska olen ehkä ottanut asiaan hyökkäyskannan, ja tuntuu että asian vuodattaminen vie vaan miestä kauemmas tilanteesta. Ehkä pitää vain antaa aikaa. Ja yrittää ymmärtää. En vain tiedä kuinka kauan sitäkään jaksaa, ja vain odottaa.

 

["Vieras"]

Keskustele , keskustele , kerro tunteista ja kysy myös häneltä.
Viettäkää aikaa yhdessä , haaveilkaa. Unelmoikaa ääneen yhdessä.
Kerro sisimpäsi kaipauksesta. Säästä tulevia häitä varten.

 

["Xxxx"]

Sen verran asiasta kannattaa keskustella että tulee kuitenkin tulevaisuuden suunnitelmat selville. Eli a) sinä hauat joskus lapsen/lapsia ja b) sinä hauaisit sen tämän miehen kanssa, ja c) se on sinun seuraava elämän tavoitteesi. Sitten selväksi se että mitä mies haluaa, haluaako lapsia ylipäänsä.

 

["vieras"]

Samaa mieltä kuin edelliset, että keskustelkaa.Onko mies oikeasti valmis isäksi ja koska. Sinulla on oikeus saada kunnon vastaus eikä vain jotain muminaa. Tämän perusteella sitten mietit, oletko itse valmis odottamaan vai lähdetkö etsimään uutta isäehdokasta muualta (ja sen löytyminen ei ole mitenkään varmaa). Koska jos venyttelette asiaa vielä joitakin vuosia ja sitten mies ilmoittaa, ettei koskaan haluakaan isäksi, olet helposti katkera pitkään.

Mulla oli vähän samanlainen tilanne kuin sulle vähän vajaa kolmekymppisenä. Olisin itse halunnut lapsen, mies ei vielä silloin. Päätin jäädä suhteeseen, koska tuo oli kuitenkin ainoa hiertävä asia. Parin vuoden päästä mies oli valmis isäksi ja itse ehdotti ehkäisyn pois jättämistä. Kokemukseni mukaan miehet yleisesti ovat valmiita vanhempina kuin naiset.

 

[Isbla]

Mie olen jotakuinkin samassa tilanteessa, olen vuoden vain sua vanhempi.

 

[leijonanmorsian]

Kaksvitosena muutamaa kuukautta ennen häitä lähdin elämään omaa elämää, kun tuntui että tämä ei ole se mies, jonka kanssa haluan loppuelämäni elää. Olimme yrittäneet lasta noin vuoden päivät. Kesän kartoitin tarjontaa ja nautin vapaudestani, alkutalvesta löysin uuden miehen. Seuraavana kesänä odotettiin esikoista molempien toiveesta ja yhdessä ollaan yhä. Löysin sielunkumppanin.

 

["vieras"]

Mä olin aikoinaan samassa tilanteessa. Tosin ikää oli vielä muutama vuosi enemmän. Mun miehellä oli tosin syynä se, että takana oli jo yksi vaikea avioero ja liitosta oli kaksi lasta. Sitä pelotti ryhtyä taas uudelleen kaikkeen. Mäkin aikani jaksoin puhua, sitten päätin, että en vähään aikaan mainitsekaan mitään. Ja niinpä mies sitten eräänä päivänä yllätti ottamalla itse asian puheeksi.

Sun miehen syyt on tietysti erilaiset. Mutta olisihan se sun kannalta reilua, että mies voisi konkreettisemmin ilmaista milloin mahdollisesti olisi se myöhemmin, ettet turhaan odottele, jos se onkin vasta epämääräisenä jossain tosi kaukaisessa tulevaisuudessa.