Toggle sidebar

Henkinen siipeily parisuhteessa.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja eräsperäs
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
E

eräsperäs

Vieras
Huvittuneena olen seurannut näitä viimeaikaisia keskusteluja, mistäs muustakaan kuin rahasta ja sen merkityksestä parisuhteessa. Mitään kamalampaa ei tunnu olevankaan kuin OMIEN rahojensa sijoittaminen toisen hyvinvointiin ja näitä rahojen vastaanottajia kutsutaan kauniilla nimillä kuten siipeilijä, elätti, huora tai gigolo.

Itse ajattelen henkisen siipeilyn olevan parisuhteessa paljon pahempi asia kuin materiaalinen siipeily. Henkinen siipeilijä jättää kaikki perheen asiat toisen osapuolen hoidettavaksi, on passiivinen vastaanottaja joka odottaa kaiken yhteisen immateriaalisen hyvän lankeavan hänelle luonnostaan ilman minkäänlaista omaa panosta asiaan.

Henkinen siipeily voi olla myös opittu selviytymismekanismi, jos on joutunut jakamaan elämänsä hyvin dominoivan ihmisen kanssa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja eräsperäs:
Itse ajattelen henkisen siipeilyn olevan parisuhteessa paljon pahempi asia kuin materiaalinen siipeily.
Click to expand...

Näin on, joskin tarkentaisin sen verran, että jos ei halua satsata puolisonsa hyvinvointiin materiaalisesti, niin henkistä siipeilyä sekin on.
 
Olenkohan ihan väärässä.. Eihän parisuhteen pidä olla kilpakenttä?? Jos puoliso otetaan periaatteella kuinka satutan eniten ja teen toiselle kurjan olon, niin silloin kannattaisi asua itsekseen. Minä oon aina luullut, että parisuhteessa ollaan yhtäköyttä huonoina hetkinä.. Varsikin pahaa maailmaa vastaan koko oman kodin voimin.
 
Hyvä kysymys. Mutta paljon törmätään asiaan, jossa varaton seurustelukumppani kokee itsensä arvottomaksi, vaikka kukaan ei niin tarkoittaisikaan. Miksi saava puoliso tekee asiasta elämää isomman? Onko itsenäisyys vaarassa, suhde huonolla pohjalla ja rahasta tehdään syntipukki?
 
Alkuperäinen kirjoittaja no:
Hyvä kysymys. Mutta paljon törmätään asiaan, jossa varaton seurustelukumppani kokee itsensä arvottomaksi, vaikka kukaan ei niin tarkoittaisikaan. Miksi saava puoliso tekee asiasta elämää isomman? Onko itsenäisyys vaarassa, suhde huonolla pohjalla ja rahasta tehdään syntipukki?
Click to expand...

Sinänsä samaa mieltä.

Mutta oikeastaan haluaisin keskustella enemmän siitä, että onko se raha ainoa joka parisuhdetta pyörittää ja mikä on muiden näkemys voiko parisuhteessa "siipeillä" muuten kuin nauttimalla puolison tarjoamasta elintason noususta.
 
Jos ihan lonkalta heitän parisuhteen ongelmista, niin ykkönen on sivusuhteet, hyvänä kakkosena tulee raha. Jos taas ajatellaan mitä se on puolison kannalta, niin nykyparisuhteella ei olekaan mitään tekemistä rakkauden kanssa, vaan se on tapa elää ja selvitä. Ollaan tultu siihen takaisin, missä oltiin sata vuotta sitten.

Tietysti on romanttisia rakkaussuhteitakin, mutta se onkin ihannetila, jota vain tavoitellaan. Ihmisten riippumattomuus on lisännyt heidän itsenäisyyttään ja samalla myös itsekkyyttään. On todellinen helmi ihmisenä, jos pystyy elämään kunnioittaen puolisoaan.
 
Henkistä siipeilyä tai ei, mutta rasittava on elää suhteessa, jossa joutuu suunnittelemaan ja tekemään kaikki päätökset itse vaikkapa esim. perheen yhteisten kesälomien osalta. Kuin akateemista kivirekeä vetäisi vuosikaudet, koska kaikki aloitteet yhteiseen arkeen ja juhlaan ovat toisen puolison omalla vastuulla.

Ei siis ole kyse ollenkaan rahasta, joka on jakautunut molemmille tasan ja ollaan omavaraisia eikä ole minkään maailman tarvetta käyttää toista taloudellisesti hyväksi muutoin kuin perheen, siis lasten hyvinvoinnin osalta.

Ainoa vain että puolison tärkein osa elämää on hänen työnsä uransa ja työkaverinsa. Perhe tulee perässä omin avuin.
 
Omalle kohdalleni on sattunut niitä, jotka haluavat hyötyä avoliitosta kanssani taloudellisessa mielessä. Sen lisäksi JOKAINEN mies, jonka kanssa olen ollut, on ollut myöskin aika huono ottamaan vastuuta yhteisestä kodista. Ruokien tekeminen, siivoukset yms. ovat olleet minun vastuullani. Kaupassa mies osaa käydä, jos tekee valmiin ostoslistan. Sen sijaan on vaikuttanut ihan mahdottomalta ajatukselta, että mies tekisi esim. pari kertaa viikossa perheelle ruoan, siivoaisi edes omat jälkensä jne.

Pahinta taitaa olla se, että seksissäkin ajatellaan vain omaa nautintoa. MINÄ en pystyisi seksiin, jos mies jäisi joka kerta ilman orgasmia, mutta miehille se tuntuu olevan ihan helppoa ja yhdentekevää, että saako se nainen orgasmia vai ei. Ei puhettakaan vaihtelunhalusta, hellyydestä, iloisista yllätyksistä, rakkauden tunnustuksista yms.

Ehkä minä sitten olen lukenut liikaa rakkausromaaneja, mutta se ero tarjolla olevien miesten ja minun normaalina pitämien miesten välillä on ihan huikean iso. Nyt olenkin päättänyt, että kun nykyisestä suhteesta pääsen eroon, niin uutta miestä en ota ollenkaan, jos tarjonta on tällaista mitä on.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Lika som:
Henkistä siipeilyä tai ei, mutta rasittava on elää suhteessa, jossa joutuu suunnittelemaan ja tekemään kaikki päätökset itse vaikkapa esim. perheen yhteisten kesälomien osalta. Kuin akateemista kivirekeä vetäisi vuosikaudet, koska kaikki aloitteet yhteiseen arkeen ja juhlaan ovat toisen puolison omalla vastuulla.

Ei siis ole kyse ollenkaan rahasta, joka on jakautunut molemmille tasan ja ollaan omavaraisia eikä ole minkään maailman tarvetta käyttää toista taloudellisesti hyväksi muutoin kuin perheen, siis lasten hyvinvoinnin osalta.

Ainoa vain että puolison tärkein osa elämää on hänen työnsä uransa ja työkaverinsa. Perhe tulee perässä omin avuin.
Click to expand...

Ihan kuin minun entisesta elamasta. 7 vuoden jalkeen kyllastyin totaalisesti olemaan parisuhteessa se, jonka kontolle jai kaikki paatokset ja suunnitelmat. Hyvana esimerkkina kesaloma. Molemmat halusimme aina viettaa osan lomasta ulkomailla, osan kesamokilla ja viettaa aikaa myos kavereiden ja sukulaisten kanssa. No kaytannossa se olin aina mina, joka jarjesti kaiken seka kotimaassa etta ulkomailla.

Vaikka mies oli oopperahullu, han ei kertaakaan saanut sen vertaa aikaiseksi etta olisi tilannut meille oopperaliput, eikun aina vaan odotti minun tarttuvan puhelimen luuriin ja varaamaan liput. Han vaan aina alkoi vihjailla etta olisipa kiva kayda xxx. katsomassa ja kuulemassa. Naita esimerkkeja loytyisi kasapain.

Ja turha tulla sanomaan etta mies vain antoi periksi, koskapa mina olen todellinen paallepasmari ja halusin paattaa kaikesta. Nain ei todellaan ollut, silla itseasiassa koin koko ajan pienoista stressia paatoksen teossa, eli mies oli erittain herkka osoittamaan ja valittamaan jos ei pitanyt jostain esim. ulkomailla. Eipa ihme etta han on nykyaan entinen mies.
 
Yleensä henkinen ja materiaalinen siipeily kulkevat käsi kädessä. Minulla ainakin oli mies joka ei juurikaan pistänyt tikkua ristiin minkään asian suhteen. Minä kävin kaupassa ja hoidin taloutta ja maksoin kulut yksin. Tuntui että hoidin kaikki muutkin asiat ja toinen vain passiivisesti seurasi sivusta. Ajattelin että tuosta miehestä ei ole kanssani perhettä perustamaan kun hän olisi ollut kuin yksi lapsi muiden joukossa eikä se osallistuva ja lapsista huolehtiva kumppani.

Siipeilyä on siis monenlaista mutta se joka sen taitaa, tekee sitä kyllä todennäköisesti kaikilla mahdollisilla tavoilla.
 
Juuri tätä hain, mitä viimeiset vastaukset pitävät sisällään. Kivireen vetäminen perässään on hyvä vertaus.

Itse en kyllä missään nimessä yleistäisi sen henkisen painolastin olevan myös taloudellinen siipeilijä.

Täytyy todeta, että minusta taloudellinen siipeily on yhtä paljon sen vika joka siipeilyn mahdollistaa, kuin sen joka siipeilee.

En ylipäätään ymmärrä, että jos suostuu kaikki maksut ensin maksamaan, niin mitä varaa on asiasta enää valittaa. Joko maksaa eikä nurise, tai ei vaan yksinkertaisesti maksaa ja pitää mölyt mahassaan. Mutta se ei ollut se tämän ketjun aihe :-)
 
Totta, taloudellinen siipeily on mahdollista vain jos toinen siihen suostuu. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis :) Kantapään kautta tämänkin opin enkä tuohon enää edes suostuisi. Kilttinä ihmisenä vain kuvittelin joskus saavani jotain takaisinkinpäin, että tulisi aika jolloin hän hoitaisi näitä velvoitteita enemmän. En myöskään valittanut asiasta, huom, vaan totesin että näin on käynyt. Sad but true. Elämä on.
 
Alkuperäinen kirjoittaja eräsperäs:
Huvittuneena olen seurannut näitä viimeaikaisia keskusteluja, mistäs muustakaan kuin rahasta ja sen merkityksestä parisuhteessa. Mitään kamalampaa ei tunnu olevankaan kuin OMIEN rahojensa sijoittaminen toisen hyvinvointiin ja näitä rahojen vastaanottajia kutsutaan kauniilla nimillä kuten siipeilijä, elätti, huora tai gigolo.
Click to expand...

:D
 
Alkuperäinen kirjoittaja no:
Hyvä kysymys. Mutta paljon törmätään asiaan, jossa varaton seurustelukumppani kokee itsensä arvottomaksi, vaikka kukaan ei niin tarkoittaisikaan. Miksi saava puoliso tekee asiasta elämää isomman? Onko itsenäisyys vaarassa, suhde huonolla pohjalla ja rahasta tehdään syntipukki?
Click to expand...

Niin ja myös ap: lle :

missä menee mielisairauden ja törkeän itsekkyyden raja?
 
Alkuperäinen kirjoittaja parisuhteisiin pettynyt:
Omalle kohdalleni on sattunut niitä, jotka haluavat hyötyä avoliitosta kanssani taloudellisessa mielessä. Sen lisäksi JOKAINEN mies, jonka kanssa olen ollut, on ollut myöskin aika huono ottamaan vastuuta yhteisestä kodista. Ruokien tekeminen, siivoukset yms. ovat olleet minun vastuullani. Kaupassa mies osaa käydä, jos tekee valmiin ostoslistan. Sen sijaan on vaikuttanut ihan mahdottomalta ajatukselta, että mies tekisi esim. pari kertaa viikossa perheelle ruoan, siivoaisi edes omat jälkensä jne.

Pahinta taitaa olla se, että seksissäkin ajatellaan vain omaa nautintoa. MINÄ en pystyisi seksiin, jos mies jäisi joka kerta ilman orgasmia, mutta miehille se tuntuu olevan ihan helppoa ja yhdentekevää, että saako se nainen orgasmia vai ei. Ei puhettakaan vaihtelunhalusta, hellyydestä, iloisista yllätyksistä, rakkauden tunnustuksista yms.
Click to expand...


En itsekään ymmärrä tuota miesten ajatuksen juoksua seksin suhteen. Meillä mies haluaa seksiä todella harvoin, kun se on niin hankalaa (=menee aikaa naisen lämmittelyyn) ja kun käsipelillä se tuntuu kuitenkin samalta. Lisäksi hänestä on epäreilua, että nainen laukeaa useammin kuin mies. Mitä siitä että minäkin voisin haluta, kun koko homma on niin hankalaa ja siinähän tulee vielä hikikin :-/.

Rahallisesti hän kyllä osallistuu, mutta esimerkiksi tiskaaminen ei hänelle näköjään kuulu. Välillä on tuntunutkin siltä, että olen enemmänkin lemmikkien ja kodin hoitaja kuin puoliso.


 
Ainakin täällä pk-seudulla tai siis ihan stadia tarkoitan, keski-ikäisillä äijillä menee tosi hyvin. Eronneita jo lapset (yleensä yksinhuoltajana) aikuisiksi kasvattaneita naisia kyllä riittä naimattomista puhumattakaan. Että siitä vaan valkkaamaan. Töitä naisilla (ja niin kyllä miehilläkin)on jos viitsii etsiä ja tehdä ja eikun pöytään kun vanheneva bööna laittaa sen koreaksi.

Seksistäkään ei niin tarvitse huolta pitää, iloinenhan sitä vanha tyttö saa olla jos jonkun saa bunkkaan viereensä. Tietenkin seksi on helpompi hoitaa omin hellin pikku kätösin, koska toisen huomioon ottaminenhan on rasittavaa ja vaikeeta. Pitää häntä oman siistimättömän luukkunsa ja vierailee naisen luona, sehän se tarjoaa ja kämpästään huolehtii joka siinä asuu.

Eli otapa vähän toimivansorttinen ei ihan hautaan kaatuva jäbä niin saat ruveta elättäjäksi tai sitten vanhempi yksilö niin voit perehtyä lähihoitajan tehtäviin. Mieluummin tietysti molempia.




 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa