Henkisesti yksinhuoltaja

[arabinoosi]

Onko muita äitejä (tai isiä), jotka ovat tavallaan yksin vastuussa lasten asioista, vaikka toinenkin vanhempi on kuvioissa ja asuukin samassa talossa? Meillä mies on jatkuvasti menossa ja töitä hän tekee paljon. Ymmärrän siis ihan hyvin sen, että minä hoidan konkreettisesti kaikki lapsiin ja kotiin liittyvät asiat. Mutta sitä en jotenkin jaksa ymmärtää että hän ei jaksaisi edes kuunnella loppuun asti, jos kerron esim. jotain lapsiin liittyvää ongelmaa. Tuntuu, että joudun ottamaan ihan yksin vastuun myös henkisesti. Ei tämä vanhemmuus niin helppoa ole, joskus sitä kaipaisi edes henkistä tukea, tai että voisi yhdessä miettiä esim. mitä tehdään missäkin tilanteessa. Tuntuu että hän ottaa vanhempana olemisen vähän niinkuin "vapaalla vaihteella". Kaikki on vain mun varassa ja riippuu minusta. Jos minä väsyn, niin lapset voi huonosti, siksi mun pitää vaan jaksaa. Vastuu tuntuu joskus mahdottoman suurelta yksin kantaa.

 

["vieras"]

meillä on ollut joskus tuollaista. ymmärrän! mieheltä turhat menot pois ja herätä hänet todellisuuteen että nyt on lapsukaiset tärkeintä ja myös sinun jaksaminen

 

[arabinoosi]

Niin kun keksis keinon millä hänet sais ymmärtämään. Lapset (tai ainakin poika) kaipaa selvästi isäänsä ja ihan tavallista olemista. Mitä pojat nyt isiensä kanssa tekee, liikkuu, käy puistoissa, kalastaa, mitä vain. Sellainen puuttuu meiltä ihan kokonaan. Kyllä hän joskus ottaa pojan mukaan menoihinsa,mutta ne on sitten usein sellaista autossa istumista ja asioilla käymistä (siis hänen työhön liittyviä juttuja). Onhan sekin tietty yhdessä olemista, mutta ei sitten ehkä ihan sellaista kun minä ajattelen että lapsen kanssa voi touhuta. Tai sitten hän makaa sohvalla ja katsoo telkkua ja houkuttelee pojan siihen rötköttämään kanssaan. Onneks tuo on vielä niin pieni ettei jaksa vielä tässä vaiheessa kovin pitkiä aikoja innostua penkkiurheilusta.

 

[..]

Kuulostaa tutulta. Tosin meillä mies hyvin harvoin makaa sohvalla, kokee ilmeisesti jotenkin oikeutetuksi olla kokoajan pois kun tekee jotain hyodyllistä. Meillä lapset 7kk ja 2,5v ja kaipaisin apua erityisesti iltaisin nukutuksen aikaan. Mies on päivät töissä ja illalla jatkaa lähes joka päivä remonttia/pihahommia tms. Tottakai haluan et remonttikin joskus valmistuu mut nyt toisen lapsen jälkeen mulla on ollut jonkinlaista ahdistusta ja jaksamisen kanssa vaikeuksia ja olisin todellakin kaivannut apua että sais edes hetken joskus olla ihan itsekseen tai edes niin et mulla ei ole päävastuuta. Mun pahin ahdistuskausi tossa lastenhoidossa taitaa olla pikkuhiljaa ohi, mutta parisuhde mättää ja pahasti. Monesti oon miettinyt et mitä jos oisin masentunut kunnolla. Niin et en jaksais edes sängystä nousta. Oliskohan mies sittenkään ymmärtänyt ottaa huomioon mun jaksamista? Tosi epävarma olo, että mahtaako tuolta mieheltä saada mitään tukea sit jos tulee joku kriisitilanne..

Vanhempi lapsikin kyselee aina missä isi on. On tosi mukavaa kun sitten vihdoin isi tulee ja käy kääntymässä kotona ja katoaa taas ja sitten saa taas vastailla lapsen kysymyksiin et no nyt isi on ulkona hommissa tms. Mies tuntuu myös pitävän itsestäänselvänä et mun pitää hoitaa koti kun kerran kotona oon päivisin. Palaan todennäkösesti tammikuussa töihin niin kukahan täällä sitten tekee yhtään mitään, hoitaa yöheräilyt ja pesee pyykit kun eihän munkaan sit tolla logiikalla tarvi kun kerran töissä käyn..