Herkkä lapsi hoidossa

[yhden äiti]

Lapsen hoitopaikka on vaihtunut nyt reiluun 3-ikävuoteen mennessä jo kolme kertaa meistä johtumattomista syistä. Täällä on päivähoidon rakenteita ja ryhmiä muuteltu. Lapsukaisemme on aina ollut ääripään ihminen; toisaalta erittäin herkkä, ujo ja hitaasti lämpiävä ja sitten taas hyvin voimakkaasti tunteensa ja mielipiteensä ilmaiseva ihmisen alku.
Ensimmäistä hoitopaikkaa lukuunottamatta ollaan oltu tyytyväisiä hoitajiin ja hoitoon. Nyt tämän hetkinen hoitopaikka on ainakin näin aikuisen näkökulmasta erinomainen; pieni ryhmä ja erittäin mukavat hoitajat.
Silti aamuisin hoitopaikkaan jääminen tuntuu lapsesta vaikealta; tahtoo roikkua äidissä kiinni ja jääminen tuntuu vaikealta. Sopeutuu kuitenkin hoitajien kertoman mukaan nopeasti ja on erittäin iloinen ja tyytyväinen lapsi sieltä haettaessa pois.
Takana on vaan kaksi melkoisen raskasta vuotta. Kyllä se koville ottaa lähteä vastentahtoisen lapsen kanssa ja jättää vedet silmissä katsova lapsi hoitopaikkaan. Lapsi on kaikkiaan hyvin äiti-keskeinen kaikessa.
Miettinyt usein, kuinka rohkaista herkkäluonteista lasta. Nyt lapsi kuitenkin viime kevääseen verrattuna todella raipastunut ryhmässään, joten jos olisi kotihoidossa ollut, niin olisi varmaan entiseen tapaan hyvin varautunut ja ujo.
Itse olen "kotona kasvatettu" pienellä paikkakunnalla ja sitten kouluun mennessä jäänyt luokassa ulkopuoliseksi, kun kaikki muut toisilleen jo tarhasta tuttuja olleet. Ujon ei ole ollut helppo tutustua. Kuitenkin sitä aina miettii, tekeekö lapselleen karhunpalveluksen. Valitettavasti itselläni ei ole mahdollisuutta työniluonteen vuoksi osa-aikatyöhön eikä tällä hetkellä edes osittaiseen hoitovapaaseen.
Miten teidän muiden herkät lapset ovat hoitoon sopeutuneet?

 

[vieras]

meidän nyt neljä vuotias poika on sopeutunut tarhaan hyvin. Ensimmäinen vuosi oli melko vaikea eikä hän leikinyt paljoa muiden kanssa.VUoden oltua ja eskariikäisten lähtiessä on leikkii muiden kanssa ja on reipastunut huomattavasti. Toivottavasti tämä hetki koittaa teillekin

 

[J]

Hei! Oma lapseni ei vielä ole päivähoidossa, mutta voisin vastata lastentarhanopettajan roolista käsin. Ekaksi, olen pahoillani, että lapsesi on joutunut vaihtamaan hoitopaikkaa ja hoitajia jo noin monta kertaa! Toiseksi, niinhän se menee, että herkillä lapsilla kestää pidempään sopeutuminen ja paikkansa löytäminen ryhmässä. Kertomasi perusteella lapsellasi menee kuitenkin jo tosi hyvin päiväkodissa eli mielestäni sinulla ei ole syytä huoleen. En toki kaikkea voi tietää eli tämä tunne vain kertomasi perusteella. Lapsesi on hyvin äiti-keskeinen ja siksi se luopumisen hetki aamuisin on hänelle kamala, mutta itse päiväkodissa olo ei ilmeisesti sitä ole, vaan kun eron hetki on saatu selvitettyä, lapsella on hyvä ja turvallinen olotila. Olet luultavasti niin jo toiminutkin, mutta lapsen kannalta on tietysti parasta, että hoidatte eron hetken mahdollisimman joutuisasti eli samat rutiinit: pusut, halit, tietyt sanomiset (äiti tulee hakemaan, hauskaa päivää tms. ) ja sitten hei. Tottakai sinusta on hirveätä äitinä jättää surullinen lapsi jälkeesi, mutta koska työtkin on tehtävä, kannattaa pyrkiä eroon syyllisyyden tunteesta ja muistaa, että lapsella on päivisin hyvä olla!

 

[ap]

Hei! Oma lapseni ei vielä ole päivähoidossa, mutta voisin vastata lastentarhanopettajan roolista käsin. Ekaksi, olen pahoillani, että lapsesi on joutunut vaihtamaan hoitopaikkaa ja hoitajia jo noin monta kertaa! Toiseksi, niinhän se menee, että herkillä lapsilla kestää pidempään sopeutuminen ja paikkansa löytäminen ryhmässä. Kertomasi perusteella lapsellasi menee kuitenkin jo tosi hyvin päiväkodissa eli mielestäni sinulla ei ole syytä huoleen. En toki kaikkea voi tietää eli tämä tunne vain kertomasi perusteella. Lapsesi on hyvin äiti-keskeinen ja siksi se luopumisen hetki aamuisin on hänelle kamala, mutta itse päiväkodissa olo ei ilmeisesti sitä ole, vaan kun eron hetki on saatu selvitettyä, lapsella on hyvä ja turvallinen olotila. Olet luultavasti niin jo toiminutkin, mutta lapsen kannalta on tietysti parasta, että hoidatte eron hetken mahdollisimman joutuisasti eli samat rutiinit: pusut, halit, tietyt sanomiset (äiti tulee hakemaan, hauskaa päivää tms. ) ja sitten hei. Tottakai sinusta on hirveätä äitinä jättää surullinen lapsi jälkeesi, mutta koska työtkin on tehtävä, kannattaa pyrkiä eroon syyllisyyden tunteesta ja muistaa, että lapsella on päivisin hyvä olla!

Kiitos J rohkaisevista ja lohduttavista sanoistasi! Meillä on aamuisin hoitoon jäädessä tietyt rutiinit; isot halit ja pusut, hyvän työ- ja hoitopäivän toivotukset ja että äiti tulee hakemaan välipalan jälkeen. Ihanat hoitajat ovat lisäksi juuri lastamme varten tehneet päivänkulusta kertovan seinätaulun, jotta lapsi osaa hahmottaa, milloin se äiti tulee hakemaan.