V
vierailija
Vieras
Voi itku, onko mun pakko olla aina niin oikeassa... Olenkin pelännyt että pph:lla käyvä lapsi rupeaa puhumaan ettei sovi joukkoon. Hyvin on mennytkin tähän asti. Kaveri on nelivuotias, pienikokoinen ja tosi, tosi herkkä. Sellainen luottavainen ja touhukas. Tosi innoissaan leikkii muitten lasten kanssa. Muut pojat pph:lla ovat enemmänkin sellaisia raisuja menijöitä.
Osaisiko joku sanoa että miten voisin tukea tuota kaveria? Mitä sanoisin kun poika puhuu, että pph:lla on niin paljon kavereita nyt, että musta ei enää tykätä (loppukesällä osa oli poissa). Jos pph:lla on suurin piirtein nämä samat kaverit eskari-ikään asti, niin onko mahdollista jäädä siinä joukossa ulkopuoliseksi siitä huolimatta, että niin tiivisti ollaan pienessä porukassa?
Osaisiko joku sanoa että miten voisin tukea tuota kaveria? Mitä sanoisin kun poika puhuu, että pph:lla on niin paljon kavereita nyt, että musta ei enää tykätä (loppukesällä osa oli poissa). Jos pph:lla on suurin piirtein nämä samat kaverit eskari-ikään asti, niin onko mahdollista jäädä siinä joukossa ulkopuoliseksi siitä huolimatta, että niin tiivisti ollaan pienessä porukassa?
. Eipä sitä pysty lastaan maailmalta suojelemaan, mutta. Mietin että kumpi sitten lopulta on parempi, pph vai päiväkoti. Olisiko päiväkoti mahdollisuus löytää samanhenkistä seuraa, vai jääkö siellä entistä helpommin ulkopuoliseksi?