Y
yhden äiti
Vieras
Lapsen hoitopaikka on vaihtunut nyt reiluun 3-ikävuoteen mennessä jo kolme kertaa meistä johtumattomista syistä. Täällä on päivähoidon rakenteita ja ryhmiä muuteltu. Lapsukaisemme on aina ollut ääripään ihminen; toisaalta erittäin herkkä, ujo ja hitaasti lämpiävä ja sitten taas hyvin voimakkaasti tunteensa ja mielipiteensä ilmaiseva ihmisen alku.
Ensimmäistä hoitopaikkaa lukuunottamatta ollaan oltu tyytyväisiä hoitajiin ja hoitoon. Nyt tämän hetkinen hoitopaikka on ainakin näin aikuisen näkökulmasta erinomainen; pieni ryhmä ja erittäin mukavat hoitajat.
Silti aamuisin hoitopaikkaan jääminen tuntuu lapsesta vaikealta; tahtoo roikkua äidissä kiinni ja jääminen tuntuu vaikealta. Sopeutuu kuitenkin hoitajien kertoman mukaan nopeasti ja on erittäin iloinen ja tyytyväinen lapsi sieltä haettaessa pois.
Takana on vaan kaksi melkoisen raskasta vuotta. Kyllä se koville ottaa lähteä vastentahtoisen lapsen kanssa ja jättää vedet silmissä katsova lapsi hoitopaikkaan. Lapsi on kaikkiaan hyvin äiti-keskeinen kaikessa.
Miettinyt usein, kuinka rohkaista herkkäluonteista lasta. Nyt lapsi kuitenkin viime kevääseen verrattuna todella raipastunut ryhmässään, joten jos olisi kotihoidossa ollut, niin olisi varmaan entiseen tapaan hyvin varautunut ja ujo.
Itse olen "kotona kasvatettu" pienellä paikkakunnalla ja sitten kouluun mennessä jäänyt luokassa ulkopuoliseksi, kun kaikki muut toisilleen jo tarhasta tuttuja olleet. Ujon ei ole ollut helppo tutustua. Kuitenkin sitä aina miettii, tekeekö lapselleen karhunpalveluksen. Valitettavasti itselläni ei ole mahdollisuutta työniluonteen vuoksi osa-aikatyöhön eikä tällä hetkellä edes osittaiseen hoitovapaaseen.
Miten teidän muiden herkät lapset ovat hoitoon sopeutuneet?
Ensimmäistä hoitopaikkaa lukuunottamatta ollaan oltu tyytyväisiä hoitajiin ja hoitoon. Nyt tämän hetkinen hoitopaikka on ainakin näin aikuisen näkökulmasta erinomainen; pieni ryhmä ja erittäin mukavat hoitajat.
Silti aamuisin hoitopaikkaan jääminen tuntuu lapsesta vaikealta; tahtoo roikkua äidissä kiinni ja jääminen tuntuu vaikealta. Sopeutuu kuitenkin hoitajien kertoman mukaan nopeasti ja on erittäin iloinen ja tyytyväinen lapsi sieltä haettaessa pois.
Takana on vaan kaksi melkoisen raskasta vuotta. Kyllä se koville ottaa lähteä vastentahtoisen lapsen kanssa ja jättää vedet silmissä katsova lapsi hoitopaikkaan. Lapsi on kaikkiaan hyvin äiti-keskeinen kaikessa.
Miettinyt usein, kuinka rohkaista herkkäluonteista lasta. Nyt lapsi kuitenkin viime kevääseen verrattuna todella raipastunut ryhmässään, joten jos olisi kotihoidossa ollut, niin olisi varmaan entiseen tapaan hyvin varautunut ja ujo.
Itse olen "kotona kasvatettu" pienellä paikkakunnalla ja sitten kouluun mennessä jäänyt luokassa ulkopuoliseksi, kun kaikki muut toisilleen jo tarhasta tuttuja olleet. Ujon ei ole ollut helppo tutustua. Kuitenkin sitä aina miettii, tekeekö lapselleen karhunpalveluksen. Valitettavasti itselläni ei ole mahdollisuutta työniluonteen vuoksi osa-aikatyöhön eikä tällä hetkellä edes osittaiseen hoitovapaaseen.
Miten teidän muiden herkät lapset ovat hoitoon sopeutuneet?