voiko olla asperger-lapsi??

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "väsynyt"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"väsynyt"

Vieras
Lapseni on eppuluokalla ja voi elämä... hän on tempperamentiltaan todella hitaasti innostuva herkkä ja hitaasti syttyvä. En tiedä onko ongelmana minun väsyminen jatkuvaan jankuttamiseen vai onko lapsessa jotain "erityistä" kuten asperger, sitä on suvussani. Annan muutaman vinkin...

-lapsen kaveri soittaa ja pyytää kylään. lapseni suostuu. puhelu loppuu, lapsi alkaa leikkimään omiaan, ompelee, puuhailee jne. puolen tunnin päästä kaveri soittaa etkö tulekaan, lapseni ei tajunnut että sinne kylään pitää mennä.

-tulee tilanne et kaveri pyytää taas ulos/kylään. lapsi alkaa vaihtelemaan vaatteita ja aikaa tässä menee hyvinkin puoli tuntia, enemmänkin... kun toinen odottaa eteisessä.

-opettaja joutuu viemään lapsen koulussa vessaan ja joutuu menemään vessakoppiin asti auttamaan kun lasta itkettää tilanne. lapsi ei uskaltanut sanoa että on vessahätä ja vasta alettuaan itkemään pääsee vessaan.

-sotkee syödessään, naama aina pesun tarpeessa kun ruokaa on korvia myöten (esim kastike)

-arastelee sosiaalisia tilanteita, keskipisteenä olemista

-on erityislahjakas taiteiden alueella


...lista jatkuisi vielä mut tässä esimerkkejä. onko kysessä vaan temperamenttipiirre ja lapsen erilainen kasvutahti, onhan ton ikäinen tosi pieni vielä kuitenkin?

minussa on näitä samoja piirteitä mutta kun yhteiskunta kun painostaa nopeaan toimintaan, ollaan monesti aika liemessä ja lapseni jää muitten jalkoihin... :(
 
otsikointi on nyt vähän väärä. eihän noi esimerkit sinällään vielä anna kuvaa aspergerista, vaan jostain keskittymiseen liittyvästä jutusta jota ton ikäsellä voi hyvin olla.
 
Enpä menis vielä noilla kuvauksilla asperger-diagnoosia tekemään. Sellainen vaatii enempiä tutkimuksia. Lapsesi voi olla vain hidas temperamentiltaan. Oma lapseni oli aina tarhassa ollessaan viimeinen, joka ehti, jos ehti ulos. Hermot menivät todella usein, kun johonkin piti lähteä ja hän vain haaveili.
 
joo, en minäkään tuon kuvauksen perusteella aspergeria diagnosoisi. Haaveilevaa sorttia oleva lähinnä. Tärkeintä olisi tukea lapsen omaa temperamenttia, oli se sitten millainen tahansa. Painostaminen ja odotusten lataaminen ei helpota, vaan voivat aiheuttaa takapakkia. Ole ylpeä herkästä ja taiteellisesta lapsestasi! Toivotaan, että hänelle sattuu ymmärtäviä ja viisaita opettajia ja ihmisiä ympärille.
 
AAAaargh! Eppuluokalla...

Ja nyt asiaan: jos epäilet, että lapsellasi on jotain neurologisia erityispiirteitä, velvollisuutesi on tutkituttaa tilanne, ei diagnoosin vuoksi, vaan saadaksesi lapsellesi oikeat työkalut elämään.

Äkkiseltään voisi veikata ujoa luonnetta ja add:tä, mutta veikata voi mitä tahansa...
 
Tuossa on joitakin piirteitä mitä meidän asperger pojalla on, mutta jotkut asiat sitten taas on täysin päinvastaisia. Toi vaatteiden vaihtelu on todellakin meilläkin tapana, poika saattaa vaihtaa juuri vaatteita moneen kertaan ja kaverit odottaa, ja kesken leikkienkin saattaa tulla sisälle vaihtamaan esim. kenkiä.
 
Aspergerpojan äitinä voin todeta että yksikään noista kuvailluista "piirteistä" ei osuisi meidän poikaan, suorastaan päinvastoin.

Mutta assius ei ole kovinkaan selkeästi diagnostisoitavissa, ota yhteyttä alan tietäjiin ja vie lapsi tutkimuksiin jotta JOS jotain tarvetta ilmenee, hän saa tarvitsemansa avun mahdollisimman pikaisesti.
 
Muistelepa oliko pienenä tämä kuuluisa vierastamisvaihe? Jos ei, niin selvä tapaus. Tai tunnistaako omat luokkakaverit kaupungilla? Jos ei, ja näkötestissä ei vikaa, niin melko selvä tapaus.
Mutta ei tuo oikeasti elämää haittaa. Sosiaalisia kontaktaja ja ihmistuntemusta voi opiskella niin, että parikymppisenä alkaa jo tajuta mitä ihmiset touhuaa.
Ei meidän suvussa kukaan ole mitään ihmeen "apua" tarvinnut. Lapsesta antoivat esitteen perheneuvolassa käydessään ja koulussa mainitsin asiasta opelle, kun hän ei ymmärtänyt miksi lapsi ei tajunnut epämääräisiä vihjailuja eikä yleisiä sosiaalisia sääntöjä. Mutta selittämällä tällaiset selviää, tyhmiä me ei olla. ;)
Meille pitää vain puhua suoraan. Valitettavasti saatte sitten myös takaisin suorat vastaukset.
 
kuulostaa ihan mun neljäsluokkalaiselle pojalle! se on usein jossain "omassa maailmassaan" ja siten just unohtaa vaikka että kaveri odottaa... ja vaikka on siis jo tuon ikäinen, se sottaa herkästi syödessään. sen käsi on jotenkin ihan "löysä" kun syö ja herkästi kaataa maidot pöydälle tai haarukasta ruuat syliinsä...
 
Kaksi kysymystä:

1. Mikä on eppuluokka? (Erityisluokkako?)

2. Miksi nyt vasta epäilet jotain kun on jo koulussa? Eikö päivähoidossa/neuvolassa/sinä tai isä muuten vaan koskaan aiemmin ole epäillyt mitään erityispiirrettä?
 
Onko hän ollut ikinä päivähoidossa muualla kuin kotona?

Kuulostaa lähinnä siltä et lapsesi on aivan normaali lapsonen,joskin hyvin ujo.Eikä ehkä ihan tiedä miten tietyissä tilanteissa pitäisi toimia,,harjottelua ja puhumista..
Ton ikäset usein ovat "tuollaisia",opettelevat kerralla niin paljon kaikkea uutta + siihen viel oma ujous,harras keskittyminen asioihin ym ym...
 

Yhteistyössä