Herkkäuninen taapero ja syntyvä vauva

[tuleva pelottaa]

Mietityttää sellainen seikka, että mitenhän meidän 1,5v pojan yöunille käy kun vauva syntyy... Poika on todella herkkäuninen, heräilee siis monta kertaa yössä ja pieneenkin ääneen.

Asumme kaksiossa, ja nyt alkaa tuntumaan että emme kerkeä saamaan isompaa asuntoa ennen vauvan syntymää. Pitää siis kaikkien ahtautua makkariin.

Onko kellään kokemusta samasta aiheesta? Mitenhän nopeasti poika tottuu vauvan itkuun öisin? Vai tottuuko ollenkaan?

Kauhulla odotan tulevaa, pelottaa jos tuo esikoinen ei saa nukutuksi öisin

 

[hmm]

voi vitsit kun miettinyt ihan samaa asiaa. meillä 1,5 v tyttö joka nukkuu omassa huoneessa (onneksi kolmio saatiin) ja on alkanut nyt taas heräillä monesti yöllä. Ei ole mitään järkeä ottaa mukavuussyistä enää meidänkään kammariin tytön sänkyä kun vauvan synnyttyä se ei mahdu siellä kuitenkaan olemaan. Lähinnä mietin omaa jaksamista, että mitä jos ne molemmat valvoo yöt? =/

 

[hmm]

mutta toisaalta sitten taas uskon että näin pienet muksut "oppii" äkkiä nukkumaan vauvan itkussa kun sille ei mitään voikaan.. oppi meillä lapsen isäkin vaikka se aluksi häiritsi

 

[vieras]

ja kolmio kun vauva syntyi.. Niin luulin, mutta ensimmäinen yö oli kyllä shokkihoitoa kotona. Molemmat huusi kolmesta aamuun.. tyttö säikähti että kuka kotiin on tullut karjumaan, vauvan itku kun ei kauhean pientä yleensä ole..

Tsemppiä! Ne ensimmäiset viikot vierähtää varmaan totuttelussa, mutta selviät kyllä!

 

[noppa]

meille syntyi suunnilleen samanlaisella ikäerolla lapset. mies hoiti esikoisen yöheräilyt jos niitä oli, minä vauvan. ei kannata etukäteen murehtia, meillä vauva itki oikeasti vain tyyliin kerran yöllä kovemmin ensimmäisen viikon aikana, muutoin maito on aina auttanut ja vauva nukahtanut syötön jälkeen uudelleen.

 

[tytsyjen äiti]

Meillä oli tyttö 1,3 v.kun vauva syntyi, ja oli sama juttu. Esikoinen heräili koko ajan ja oli väsynyt ja kiukkuinen. Meillä tehtiin niin, (asuttiin silloin kaksiossa)että esikoinen nukkui makkarissa isin kanssa, ja mä vauvan kanssa olohuoneessa. Näin meni ekat 3 kk,ja sitten vauva jo nukkuikin paremmin ja lopetti yöhuudot jos ehdin ajoissa imettämään.. Sitten siirryttiin takaisin makkariin, vauva nukkui mun ja miehen välissä, esikoinen omassa sängyssä. Ainakin saatiin nukuttua eikä lapset herätellyt toisiaan, vaikka ei pysyvänä järjestelynä kovin kivaa olisi olohuoneen sohvalla. Nykyään lapset nukkuu jo omassa huoneessaan ja mä saan olla miehen kainalossa

 

[ap]

kiva kuulla kokemuksia

Mua kanssa oma jaksaminen huolestuttaa, mutta eiköhän tuo mene omalla painollaan...
Voihan se alku olla aika hullunmyllyä ,mutta kaikkeen tottuu
Eiköhän noi lapset totu

 

[Aamuäree]

Meillä isosisko heräs parina ekana yönä, mutta oppi nukkumaan vauvan äänistä välittämättä hyvin nopeasti.

 

[hmm]

tuohon lasten kanssa eri huoneissa nukkumiseen ollaan meillä ainakin varauduttu. Jos iskä muuttais esikon huoneeseen niin kauan kuin tarve vaatii.
Ei oikein tiedä mitä odottaa koko tulevalta vauva-ajalta kun esikon aikaan pystyi tietysti itse päivällä nukkumaan univelkoja pois niin mitenkähän väsynyttä porukkaa sitä sitten ollaan..
Mutta AP, kyllä ihan varmasti asiat jotenkin lutviintuu!

 

[tytsyjen äiti]

En halua pelotella, mutta mun mielestä toisen lapsen kanssa on ollut rankinta se ettei voi juurikaan ottaa päikkäreitä vaikka vauva olis valvottanut, koska taaperon kanssa on kuitenkin oltava ja aika harvoin saa muksuja samaan aikaan nukkumaan. Meillä on yritetty vaan paikata väsymystä sillä että mennään miehen kanssa "ihmisten aikaan"nukkumaan eikä jäädä tuijottaa telkkua tai tietokonetta puoleen yöhön. Silloin kun esikoinen oli vauva tuli valvottua iltaisin kun oli aikuisten omaa aikaa vauvan nukkumaan mentyä. Nykyään pakko laskea että nukkuminen on kannattavampaa kuin huono leffa. Aikansa kaikkea, tsemppiä vauvan odottajille. Jotenkin sitä vaan jaksaa ja saa asiat järjestymään!