Hermot meni miehen koiraan

[vierasss]

Aika tunnekylmältä naiselta kyllä kuulostat mutta näille on kyllä koirattomia ottajia, vakka kantensa valitkoon.

Julmaa vain kasvattaa lapsestakin samanlainen. Oikea tulevaisuuden toivo kun traumoja tulee koiran lähelle tulosta.. jee! Ei varmaan voi ulkona liikkua kun hiekkaa voi tarttua vaatteisiin.. vaikka lehti puusta lentää kasvoille.. ei tule helppoa olemaan elämä kun pumpulissa pyöritellään.

Siis koira sotki karvoillaan eli tuhoaa sun mattojas kämpässä? Uuh.. tuota lemuakaan en ymmärrä. Ok, jotkut ei pese koiriaan koskaan.. mutta meillä on käytös noita Pet Headin tuotteita.. jatkoa ajatellen jos vielä likaisiin koiriin törmäilet. Kun rakki on puhdas niin ei kuule jää hienoimpiinkaan mattoihin hajuja.. karvat lähtee imurilla ja ei karvatkaan pölise jatkuvasti. Liekö ravitsemuksessa jtn vikaa.. Eikä tullu mieleen kokeilla luita tms yöksi? Harva täysjärkinen ja koulututettu, liikutettu koira mitään tuhoaa edes. Kuulostais liioittelulta koko juttu.. mut sitähän se on jos jotain inhoaa niin ajatuskin jo kiusaa tällöin.

Onnea kuitenkin jatkoon ja toivottavasti mies koiransa kanssa löytää ymmärtäväisempää seuraa. Ihmettelen vaan mikset ottanut eroa jo alussa kun mies koiran otti. Olis monelta mielipahalta kumpikin välttynyt?

 

[Eiei]

Hmh, haisee märälle koiralle? Puhtaan koiran kun ei pitäisi haista oikeastaan millekään.
Ei edes noi miun piskit haise kosteana millekään, kun on puhtaat turkit.

Märän koiran haju tulee turkin rasvasta.

Mutta miun mielestä tuo tilanne haiskahtaa keskustelun paikalta?

Ap valitti kyllä muistakin ongelmista kuin hajusta. Koira tuhoaa tavaroita, nousee luvatta sohville ja änkee lapsen kanssa sänkyyn. Sitä paitsi osa koirista haisee vaikka ne pesisi. Meille ei tule enää yhtään ajokoiraa tai labbista hajun takia, nykyiset on valittu melko hajuttoman turkin takia. Ei se eläinvihaajaa ihmisestä tee, jos sanoo kumppanilleen jo ennen sen koiran hankintaa ettei ota koiraa kotiinsa. Oisko se sitten jees, jos ap päättäisi mieheltä kysymättä hankkia vaikka kissan, jonka roudaisi kutsumatta miehelle mukaansa? Vaikka nyt vähän kynsisi miehen nahkasohvat pilalle, ruikkisi kengille, tappelisi koiran kanssa jne... Eri asia jos koira olisi ollut tiedossa jo suhteen alkaessa.

 

[IhanaValo]

Parempi se on olla ilman tuollaista miestäkin. Mie tykkään eläimistä ja ne on niinkuin perheenjäseniä mutta ois tuossa tilanteessa voinut mies miettiä vähän tarkemmin, etenkin jos olit jo etukäteen sanonut ettet koiraa halua asuntoosi..
Että ymmärrän kyllä sinuakin, ei se ylimääräinen sotku ja haju varmasti kivaa ole.

 

[suhnis]

öööh.. Missäköhän kohtaa kerron kasvattavani lapsestani koiran vihaajaa???? ? Molemmissa mummoloissa on koiria joita lapseni rakastaa. Meinaatko että lapsi ei saisi pelätä jos lähes 50kiloinen koira yöllä hyppää hänen sänkyynsä? Tai ei saisi olla vihainen jos koira repii kaiken minkä hampaisiinsa saa ja hyppii päälle juostessaan sekä repii rukkaset käsistä, pipon päästä. Niinkö sinäkin kasvatat itsestäsi ja mahdollisista lapsistasi vaikka miehen vihaajia jos satut vihaamaan jotain miespuolista YKSILÖÄ joka on sinulle ilkeä/pelottava ollut??

Edelleen painotan että mies ei koiraa ole kouluttanut juuri pätkääkään. Mökillä koira pisteli poskeensa läppärin, puri pilalle perintö sohvakaluston, sängyn jokainen puupinna on purtu. Mies HARKISTI ulkohäkin tekoa koiralle, vaan mitäpä sitä tekemään kun sisältä oli jo kaikki syömisen ja tuhoamisen arvoinen tuhottu.
Täällä minun luonani teurastettavaa kyllä riittää. Nukkamatosta nukan nyhtämistä, sohvien täytteiden repimistä, saattaapa sivussa parit kengät pistellä huiviinsa. On koetettu luut ja aktivointilelut yms, mutta koirasta nyt on vaan mukavempi yön pimeinä tunteina teurastaa kaikki muu mihin on kielletty koskemasta.

No, oli miten oli.. Olin minä sitten maailman vittumaisin muija kun en anna asuntoani ja tavaroitani noin vaan tuhota tai se ainoa nainen johon eläinrakkaan EI MISSÄÄN TAPAUKSESSA TULISI TUTUSTUA, jää nähtäväksi mihin tilanne menee.

 

[....]

Eiköhän kannattais kuitenkin erota?
Jos mies luopuis siitä koirasta, niin olisiko sinusta kivaa että hän teki sen vain koska akka vaati?

Ei kuulosta fiksulta touhulta. Miksi SINÄ haluat seurustella semmosen miehen kanssa jonka elämää joudut muokkaamaan sellaiseksi mitä sinä haluat?

 

["Lissu"]

Te jotka arvostelette ap:ta että ei ymmärrä koiraihmisiä, ettekö vaan voisi hyväksyä että kaikki ei ole koiraihmisiä? Mä en ole koiraihminen, pidän eläimistä ja koiristakin ylipäänsä, mutta en todellakaan sellaista omaan perheeseeni haluaisi. Jos mies yhtäkkiä sellaisen hankkisi, lupaisi että ei koiraa meille edes tuo mutta sitten jatkuvasti toisi, niin kyllä itsekin saisi aika äkkiä tarpeekseni. Mieshän on tuossa pettänyt nimenomaisen lupauksensa.

Ja siihen että koira on perheenjäsen, ilmeisesti ap ja hänen tyttärensä eivät sitten ole? Ymmärrän että oma koira on rakas, mutta en sitä että nostetaan tärkeysjärjestyksessä yli perheeseen kuuluvien ihmisten.

 

["..."]

Koiraihmiset on niin tottuneita siihen hajuun ja likaan, mitä koirista tulee, etteivät edes huomaa niitä.

 

["Eee"]

Ap, uskon, että teit oikean ratkaisun. Te vaan olette erilaisia ihmisiä. Onhan se harmi havaita noin monen yhteisen vuoden jälkeen, mutta löydät varmasti uuden, koirattoman miehen!

 

["Hhh"]

Kyllä tasan tarkkaan koira HAISEE, TAI SIT TOLLA YHDELLÄ EI OLE HAJUAISTIA TALLELLA!!!

Ap, ymmärrän sua hyvin. Mulla myös ollut koiria, enkä enää ikinä ottaisi sellaista riesaksi. Se koiran ominaishaju on kamala, myös karvat ym eritteet ja ajattele kun se hinaa peräreikäänsä pitkin olkkarin mattoa. Hyi yök! En ikinä huolisi koirallista miestä itselleni. En pidä koirista, enkä oikeastaan muistakaan eläimistä...

Älä ota miestä takaisin ennen kun koira on hävitetty!

 

[feger]

Voi voi! Minä toivoisin, että mieheni olisi vähän enemmän koiraihminen. Hän se on kuitenkin se, joka on koirien parissa kasvanut ja lapsuutensa viettänyt. Minä itse olen saanut ekan koiran vasta 18-vuotiaana ja koen, että olen niin paljon jäljessä tiedon/taidon kanssa muista koiraharrastajista, joilla on lapsuudessaan ollut koiria. : /

 

[Vcgg]

Ymmärrän kyllä ap:ta. Erityisesti just ton lapsen kautta. Ei lasten tartte kotonaan pelätä. Koiraa tai muutakaan.

Meillä oli pienenä koira ja vihasin stä kun se yritti tulla sänkyyn. Koulutuksella kyl ymmärsi sit et ei onnistu. Mut jos tätä koiraa ei oo koulutettu...

 

[....]

Meillä oli pienenä koira ja vihasin stä kun se yritti tulla sänkyyn. Koulutuksella kyl ymmärsi sit et ei onnistu. Mut jos tätä koiraa ei oo koulutettu...

Kyllä ihmiset ovat erilaisia.
Itse olin kateudesta vihreä kun koirat halusivat nukkua vain porukoiden sängyssä. Lopulta kun perheeseen tuli koira joka leimaantui minuun ja oli aina minun peiton alla kuorsaamassa, niin voi että, onko parempaa tunnetta :heart:

Siskoll aoli sellanen 60 kiloinen koira, ja tietysti se sängyssä nukkui, vähän näytti epämukavalta kun koira valtas suurimman osan sängystä. Mutta ei kai se epämukavuus nyt se pääasia ollut

 

[ooooooo]

Mä ymmärrän apta, tietysti kun en itsekään ole koiraihminen. Koirat haisee ja sotkee ja jos ei niistä tykkää, niin vaikeahan niiden kanssa on elää. Ja kohtuutonta on puolisolta vaatia sietämään koiraa jos toinen on selkeästi ilmaissut että ei sellaista halua.
Noin kärjistyneessä tilanteessa vaihtoehdot taitaa olla että oko jatketaan yhdessä ja koira ei enää vieraile apn luona tai mies luopuu siitä, tai sitten erotaan.
Jotenkin rivien välistä voisi lukea että aplla on ehkä jotain muitakin angsteja miestä kohtaan ja koiraa on hyvä käyttää (teko)syynä eroamiseen..

 

[tjaah]

Itsellä helppoa kun olen allerginen koiralle. Tutustuessani nykyiseen mieheeni tällä kuitenkin oli koira. Mutta koira ei voinut tulla meille, piste. Itse jos yövyin miehen luona, oli mukanani kaikki piiput ja lääkkeet...

Kyllähän se mies yritti sitä koiraa meillekin tuoda, mutta kun sanoin ei niin se oli sitten ei. Tiedän kyllä että jos olisin ns. antanut pirulle pikkusormen se olisi vienyt koko käden. Koiran kanssa oli hankaluuksia, kun miehen exä ja miehen aikuiset lapsetkin tavallaan omistivat sitä koiraa, mutta kukaan ei olisi halunnut pitää sitä luonaan ja hoitaa sitä. Enkä siis edes minäkään, julma ihminen kun olin.

Koira oli aika vanha jo, ja sillä olikipuja. Piikillehän se sitten vietiin, noin neljä kuukautta miehen ja minun seurustelun alkamisen jälkeen.

Aloittajan tilanteessa asia ei olisi kohdallani varmaan edes edennyt tuohon. Olisin jo koiran hankintavaiheessa ilmoittanut, että minun kotiini koiralla ei ole eikä tule olemaan mitään asiaa. Mutta tuossa vaiheessa jos lapseni vinkaisisikin, niin minulle myös olisi asia aivan selvä, eli nyt viimeistään ilmoitus että koira ei ole enää tervetullut näiden seinien sisäpuolelle, piste.

 

[tjaah]

Parempi se on olla ilman tuollaista miestäkin. Mie tykkään eläimistä ja ne on niinkuin perheenjäseniä mutta ois tuossa tilanteessa voinut mies miettiä vähän tarkemmin, etenkin jos olit jo etukäteen sanonut ettet koiraa halua asuntoosi..
Että ymmärrän kyllä sinuakin, ei se ylimääräinen sotku ja haju varmasti kivaa ole.

Peesi tälle. Lisään vielä, että eipä se mieskään kummoiselta koiraihmiseltä kuulosta, jos ei osaa kouluttaa koiraansa. Koirahan on tavallaan heitteillä, jos sen omistaja ei näe sitä vaivaa että kouluttaisi sen. Joten mitä moisella miehelläkään.

 

[koiranen]

No olen kyllä ihmeissäni ap:n saamista viesteistä. Mä olen koiraihminen, ja meillä on koira, mutta en tasan tarkkaan sietäisi sekuntiakaan asunnossani koiraa, jota ei ole koulutettu, joka tuhoaa tavaroita, hyppii päälle, ei tottele käskyjä jne! Karvaahan useimmista koirista tulee, sille ei voi mitään. Mutta mitään tuhoamista en todellakaan olisi katsonut noinkin montaa vuotta. Onko mies edes korvannut koiran tekemiä tuhoja? Hyvä, että pidät pääsi, ap! Tai voithan sanoa miehelle ukaasiksi sen, että kouluttaa koiran ja pitää siitä itse huolta, niin voit harkita yhdessäolemista uudestaan?

 

[suhnis]

Ei se koira tekosyy erolle ole. Ehkä teksteistäni voi lukea jonkinlaista "angstia" miestä kohtaan. Rakastan kyllä ukonturjaketta koko sydämestäni mutta erinäiset asiat, suurinpana niistä tämä koiraongelma alkanut leipäännyttää tilanteeseen. Juuri se ettei mies piittaa niin paljoa minusta/meistä että olisi kunnioittanut toivettani ettei koiraa tule tai että koira pysyisi poissa kotoani. Ja mitään koiran tekemiä tuhoja mies ei ole korvannut. Aina on vain selitys että semmoista sattuu. Pistäähän se nyt ketuttamaan jo jonkin verran.

Nyt olen asian miehelle selväksi tehnyt (jälleen kerran, tällä kertaa VIIMEISTÄ kertaa) että koira EI tänne ole tervetullut. Aika näyttänee miten mies tilanteen hoitaa..

 

[Vätti Räsynyt]

Mä ymmärrän sua. Onneks mun miehen koiralla oli jo toinen jalka haudassa niin piikille meni ilman sen kummempaa draamaa.

 

["Eee"]

No ei tunnu olevan mikään penaalin terävin kynä se mies, kun noin monta kertaa pitää selittää. Tsemppiä ap!

 

[suhnis]

Joo eihän se mikään einstein ole.. Tosin eiköhän tuossa ole omaa vikaanikin kun olen niin pitkää antanu koiran tänne tuoda mukanaan. Ehkä kuvitellu että asia on ok. Nyt tosiaan muksu alkanu pelätä nii asia taas tapetille.

 

["elämä on"]

sellaista se elämä on. minullekin koirani on erittäin tärkeä. hienoa että miehellesikin on. sinä et ole niin tärkeä, sori vaan. koira oli ensin sinua.

 

[suhnis]

Et tainnu ihan kaikkee lukee

 

[Tepadj]

[QUOTE="Lissu";29280867]Te jotka arvostelette ap:ta että ei ymmärrä koiraihmisiä, ettekö vaan voisi hyväksyä että kaikki ei ole koiraihmisiä?[/QUOTE]

Olen koiraihminen, mutten sietäisi samaa, mitä ap on joutunut sietämään. Koiran kuuluu olla hyvin koulutettu ja huollettu. Säännöllisesti pesty ja raakaruokaa syövä koira ei juurikaan haise miltään.

 

["vieras."]

Koiraihminen täälläkin, mutta ikinä en hyväksy koiraa, joka tuhoaa paikkoja. Pentuajat onkin olleet hirveitä. Kaksi 30 kiloista koiraa osaa nyt aikuisina, hyväkäytöksisinäkin haista ja sotkea karvoilla ihan mukavasti, joten todellakin ymmärrän ihmistä, jolla on riesana haiseva, karvainen koira, joka tuhoaa paikat ja jota lapsi pelkää.

Todelliset koirista huolta pitävät ihmiset karsastavat kyllä koiranomistajaa, joka ei kouluta koiraansa ja hankkii koiran, vaikka se ei elämäntilanteeseen sovi, kun naisystävä ei koiraa halua riesaksi.

 

[Keittiönoita]

Mä heivasin aikoinaan yhden poikaystäväni mäkeen, kun se olikin allerginen kissoille. En ymmärrä, miksi pitää edes alkaa suhteeseen eläimen omistajan kanssa, jos ei sitä eläintä halua elämäänsä. Ihan sama kuin alkaisi suhteeseen ihmisen kanssa, jolla on lapsia, mutta niitä lapsia ei haluaisi omaan elämäänsä.