V
vierailija
Vieras
Minä ilahduin, kun löysin nämä novellit. Että onko tämmöistäkin, ja ihan suomen kielellä. Että tänne voi ihmiset vapaasti kirjoittaa. Minua nuo tositarinat varsinkin kiinnostaa, että mitä ihmiset ovat oikeasti kokeneet.
Mutta sitten minä kauhistuin. Kaikki ovat vaikka mitä kokeilleet ja suorasukaisesti kertovat. Eihän minulla ole enää mitään sanottavaa. Ja juuri kun minä olin lämmennyt ajatukselle, että kirjoittaisin jonkin kivan muiston.
Kirjoitan kumminkin, vaikka vaan itselleni, kun tämä nyt mielessä on. Se, joka kaipaa niitä hurjempia juttuja, semmoisia joista kiihottuu, se löytää ne ihan viereisistä novelleista varmaan. Minä en ole koskaan kokenut mitään järisyttävää ja kertomisen arvoista, mutta on minullakin muistoja, ja yksi mukavimpia on tämmöinen.
Se oli ollut kolmen päivän helteinen työmatka ja deodorantti oli pettänyt monta kertaa, kun johtaja pyysi vielä jäämään saunaan. Minulla oli jo ajatukset kotona miehen ja lasten luona, eikä minulla ollut uimapukuakaan. Johtaja sanoi, että eihän saunassa uimapukua tarvita, että tule mukaan vaan, kun olet tähänkin asti ollut.
Minä olin ollut tulkkina johtajan vieraille. He olivat vanha ja uusi johtaja hollantilaisesta sisaryhtiöstä, ja tulevalle uudelle johtajalle oli esitelty meidän käyttämämme paperitehtaat ja painokoneet Suomessa. Me toimimme samalla alalla ja oma johtajamme halusi käydä keskustelut saksaksi. Itse se ei saksaa osaa, mutta minä olin sitä koulussa lukenut.
Johtaja sanoi, että kyllä suomalaiseen saunaan kuuluu se suomalainen naiskauneus. Että eihän se muuten mitään olisi. Edusta sinä sitä, se sanoi. Minä sanoin, että miten minä nyt sinne voin tulla ainoana naisena. Että uskallanko minä? Johtaja sanoi, että he ovat naimisissa olevia miehiä kaikki, eihän se ole perhesaunaa kummempaa.
Minä en luvannut, mutta en minä poiskaan osannut lähteä. Se niin nätisti pyysi. Minulle tuli mieleen, kuinka joskus koulutyttönä luin kuvaamataidon tunnilla Gallen-Kallelasta. Se oli ollut maalaamassa jossakin maaseudulla ja käynyt saunassa yhdessä talon väen kanssa. Tapa oli sellainen, ja siellä oli ollut “komeita tyttäriä“.
Minua jotenkin koskettaa semmoinen rohkea viattomuus. Kun itse olen ujo. Että varmaan oli kiva Gallenin semmoisessa saunassa kylpeä. Mutta kun minä en ole komea, vaaleaverinen talontytär, enkä kuusitoistakesäinen pystytissinen piikanenkaan. Minä olen kahden lapsen äiti. Minä sitten kumminkin ajattelin, että enhän minä siinä paljon häviä. Että jos minä vaan sen ujouteni kestän. Ne oli kuusikymppisiä nämä vanhemmat johtajat, semmoisia isällisiä hahmoja. Kyllä minä niiden kanssa olisin mennyt, mutta nuori johtaja oli jumalattoman komea, kiharatukkainen, ryhdikäs mies. Että siinä kyllä tulisi sukupuolisuus mieleen.
Minä en sitä päätöstä osannut tehdä, ja sitten se oli jo liian myöhäistä. Olisi ollut vielä nolompaa kieltäytyä. Minä ajattelin, että käyn peseytymässä ja vaihdan sitten puhtaat alusvaatteet.
Ne miehet oli oikein kohteliaita. Minä en muista, miten minä sinne lauteille selvisin, mutta siellä minä vaan istuin. Se oli aika pieni sauna, ja istuttiin melkein toisissamme kiinni.
Kyllä minä hyvin tietoinen olin siitä naiseudestani. Näkyi varmaan naamasta. On niin suojatonta olla miesten seurassa pimppi paljaana. Tulee värinöitä. Mutta suojattomilta ne miehetkin näytti. Ei siinä voi olla vilkuilematta, kun uimassakin käytiin. Eihän meitä tässä hukka vie, ajattelin. Se jotenkin lähentää, kun alasti ollaan ja nähdään toisemme. Minä ajattelin, että minä tavallaan autan niitä miehiä. Kun ne kerran tykkää, niin eihän siinä mitään pahaa ole, jos ne vähän ihailee.
Miten minä sen osaisin kuvailla. Että kun minä itseäni näytän, niin se on tavallaan niin kuin lahja. Eikä se ole mieheltäni pois. Enkä minä mene niitten rouvien reviirille, jos vähän kikkeleitä näen. Ne on minusta niin suloisia, kun ne raskaina keinahtelee. Velttoja ne oli, mutta paisuneita. Varmaan oli muurahaisia, niin kuin minullakin oli. Sillä nuorella hollantilaisella oli esinahka puolessa välissä terskaa, jäänyt siihen härnäävästi kiikkiin. Uinuva peto, minä ajattelin ja vähän häpesin, kun semmoisia tuli mieleen.
Sitä nuorta miestähän minä ujostelin. Mutta kun saksaa puhuttiin, minä sain taas rohkeuteni takaisin. Katsoin sitä suoraan silmiin. Minulla oli kumpu halki, mutta karvoitushan sen naisilla peittää. En olisi tämmöistä itsestäni uskonut.
Ne miehet olisi halunneet pestä minulta selän, mutta minä kielsin. Minäpäs olenkin saunottajana teille, minä sanoin. Otin saunapiian roolin. Marttahan minä olen enkä Maria.
Minä pesin niiden hollantilaisjohtajien selät ja kerroin, että ennen vanhaan, kun tuli maaseudulla herrasmiehiä kylään, tällä tavalla emäntä tai tytär ne kylvetti. Miehet sanoivat, että se olisi hyvä tapa vieläkin. Herroilla on herrojen herkut, minä ajattelin. Näillä niin kuin niillä silloisilla, joillakin. Jos sattui verevä piika herroja pesemään, se piikakin pestiin, niin minä olen kuullut, ja lopuksi naitiin. Miten minulle taas tämmöisiä tuli mieleen.
Minä siitä kumminkin innostuin ja pesin nuorelta johtajalta tukan. Minä olen aina hullaantunut miesten puhtaisiin, vahvoihin tukkiin ja halunnut työntää niihin sormeni. Lastenkin tukkaa olen aina letittämässä.
Se mies oli ihan hiljaa minun hyppysissäni, kuunteli vaan. Minä kysyin, että kuinka monta lasta sillä olikaan. Mies sanoi, että kolme. Olet sinä ehtinyt kotonakin olla, minä sanoin ja tarkkailin, kuinka lajielin venyy. Terska oli turvonnut esiin, oikein muodokas terska se olikin, siemenrako kuin rosvolla. Miehellä oli shampoot päässä, silmät kiinni, ja minä käytin tilaisuutta hyväkseni.
Minä aloin olla niin hekumassa, että ihan häntäluu tärisi. Minä sitten huuhtelin miehen hiukset ja mies kiitti ja sanoi, että miten hän voi sen korvata. Ei sitä mitenkään korvata, minä sanoin, se oli palvelus.
Käytiin uimassa ja mies sanoi, että hän kumminkin hieroo minulta niskan, saako. Niin me istuskeltiin saunan edessä ja jäähdyttelimme. Minulla oli pyyhe ympärilläni, miehet oli alasti. Minusta oli mukavaa, kun ne ei ujostelleet. Nuori johtaja hieroi minua hartioista ja kehui kuinka hyvin tulkkaan teknistäkin sanastoa. Oma johtaja nosti minun jalkani vuoron perään polvelleen ja hieroi nilkkoja.
Minä tiesin, että minulta pimpsa näkyy, mutta ajattelin, että näkyköön. Minä uskalsin jo hellittää ja päästää hieromisen vaikuttamaan. Se meni kivasti selkärankaa alas ja tuli reittä myöten ylös. Se tunne. Sitten minä nousin ja kiitin saunaseurasta. Sanoin, että oma mies odottaa. Ne sanoivat, että sääli on erota, mutta kyllä he ymmärtää. Vie terveisiä, ne miehet vielä sanoivat. Kyllä minä vein. Varmaan sen mieskin huomasi.
Mutta sitten minä kauhistuin. Kaikki ovat vaikka mitä kokeilleet ja suorasukaisesti kertovat. Eihän minulla ole enää mitään sanottavaa. Ja juuri kun minä olin lämmennyt ajatukselle, että kirjoittaisin jonkin kivan muiston.
Kirjoitan kumminkin, vaikka vaan itselleni, kun tämä nyt mielessä on. Se, joka kaipaa niitä hurjempia juttuja, semmoisia joista kiihottuu, se löytää ne ihan viereisistä novelleista varmaan. Minä en ole koskaan kokenut mitään järisyttävää ja kertomisen arvoista, mutta on minullakin muistoja, ja yksi mukavimpia on tämmöinen.
Se oli ollut kolmen päivän helteinen työmatka ja deodorantti oli pettänyt monta kertaa, kun johtaja pyysi vielä jäämään saunaan. Minulla oli jo ajatukset kotona miehen ja lasten luona, eikä minulla ollut uimapukuakaan. Johtaja sanoi, että eihän saunassa uimapukua tarvita, että tule mukaan vaan, kun olet tähänkin asti ollut.
Minä olin ollut tulkkina johtajan vieraille. He olivat vanha ja uusi johtaja hollantilaisesta sisaryhtiöstä, ja tulevalle uudelle johtajalle oli esitelty meidän käyttämämme paperitehtaat ja painokoneet Suomessa. Me toimimme samalla alalla ja oma johtajamme halusi käydä keskustelut saksaksi. Itse se ei saksaa osaa, mutta minä olin sitä koulussa lukenut.
Johtaja sanoi, että kyllä suomalaiseen saunaan kuuluu se suomalainen naiskauneus. Että eihän se muuten mitään olisi. Edusta sinä sitä, se sanoi. Minä sanoin, että miten minä nyt sinne voin tulla ainoana naisena. Että uskallanko minä? Johtaja sanoi, että he ovat naimisissa olevia miehiä kaikki, eihän se ole perhesaunaa kummempaa.
Minä en luvannut, mutta en minä poiskaan osannut lähteä. Se niin nätisti pyysi. Minulle tuli mieleen, kuinka joskus koulutyttönä luin kuvaamataidon tunnilla Gallen-Kallelasta. Se oli ollut maalaamassa jossakin maaseudulla ja käynyt saunassa yhdessä talon väen kanssa. Tapa oli sellainen, ja siellä oli ollut “komeita tyttäriä“.
Minua jotenkin koskettaa semmoinen rohkea viattomuus. Kun itse olen ujo. Että varmaan oli kiva Gallenin semmoisessa saunassa kylpeä. Mutta kun minä en ole komea, vaaleaverinen talontytär, enkä kuusitoistakesäinen pystytissinen piikanenkaan. Minä olen kahden lapsen äiti. Minä sitten kumminkin ajattelin, että enhän minä siinä paljon häviä. Että jos minä vaan sen ujouteni kestän. Ne oli kuusikymppisiä nämä vanhemmat johtajat, semmoisia isällisiä hahmoja. Kyllä minä niiden kanssa olisin mennyt, mutta nuori johtaja oli jumalattoman komea, kiharatukkainen, ryhdikäs mies. Että siinä kyllä tulisi sukupuolisuus mieleen.
Minä en sitä päätöstä osannut tehdä, ja sitten se oli jo liian myöhäistä. Olisi ollut vielä nolompaa kieltäytyä. Minä ajattelin, että käyn peseytymässä ja vaihdan sitten puhtaat alusvaatteet.
Ne miehet oli oikein kohteliaita. Minä en muista, miten minä sinne lauteille selvisin, mutta siellä minä vaan istuin. Se oli aika pieni sauna, ja istuttiin melkein toisissamme kiinni.
Kyllä minä hyvin tietoinen olin siitä naiseudestani. Näkyi varmaan naamasta. On niin suojatonta olla miesten seurassa pimppi paljaana. Tulee värinöitä. Mutta suojattomilta ne miehetkin näytti. Ei siinä voi olla vilkuilematta, kun uimassakin käytiin. Eihän meitä tässä hukka vie, ajattelin. Se jotenkin lähentää, kun alasti ollaan ja nähdään toisemme. Minä ajattelin, että minä tavallaan autan niitä miehiä. Kun ne kerran tykkää, niin eihän siinä mitään pahaa ole, jos ne vähän ihailee.
Miten minä sen osaisin kuvailla. Että kun minä itseäni näytän, niin se on tavallaan niin kuin lahja. Eikä se ole mieheltäni pois. Enkä minä mene niitten rouvien reviirille, jos vähän kikkeleitä näen. Ne on minusta niin suloisia, kun ne raskaina keinahtelee. Velttoja ne oli, mutta paisuneita. Varmaan oli muurahaisia, niin kuin minullakin oli. Sillä nuorella hollantilaisella oli esinahka puolessa välissä terskaa, jäänyt siihen härnäävästi kiikkiin. Uinuva peto, minä ajattelin ja vähän häpesin, kun semmoisia tuli mieleen.
Sitä nuorta miestähän minä ujostelin. Mutta kun saksaa puhuttiin, minä sain taas rohkeuteni takaisin. Katsoin sitä suoraan silmiin. Minulla oli kumpu halki, mutta karvoitushan sen naisilla peittää. En olisi tämmöistä itsestäni uskonut.
Ne miehet olisi halunneet pestä minulta selän, mutta minä kielsin. Minäpäs olenkin saunottajana teille, minä sanoin. Otin saunapiian roolin. Marttahan minä olen enkä Maria.
Minä pesin niiden hollantilaisjohtajien selät ja kerroin, että ennen vanhaan, kun tuli maaseudulla herrasmiehiä kylään, tällä tavalla emäntä tai tytär ne kylvetti. Miehet sanoivat, että se olisi hyvä tapa vieläkin. Herroilla on herrojen herkut, minä ajattelin. Näillä niin kuin niillä silloisilla, joillakin. Jos sattui verevä piika herroja pesemään, se piikakin pestiin, niin minä olen kuullut, ja lopuksi naitiin. Miten minulle taas tämmöisiä tuli mieleen.
Minä siitä kumminkin innostuin ja pesin nuorelta johtajalta tukan. Minä olen aina hullaantunut miesten puhtaisiin, vahvoihin tukkiin ja halunnut työntää niihin sormeni. Lastenkin tukkaa olen aina letittämässä.
Se mies oli ihan hiljaa minun hyppysissäni, kuunteli vaan. Minä kysyin, että kuinka monta lasta sillä olikaan. Mies sanoi, että kolme. Olet sinä ehtinyt kotonakin olla, minä sanoin ja tarkkailin, kuinka lajielin venyy. Terska oli turvonnut esiin, oikein muodokas terska se olikin, siemenrako kuin rosvolla. Miehellä oli shampoot päässä, silmät kiinni, ja minä käytin tilaisuutta hyväkseni.
Minä aloin olla niin hekumassa, että ihan häntäluu tärisi. Minä sitten huuhtelin miehen hiukset ja mies kiitti ja sanoi, että miten hän voi sen korvata. Ei sitä mitenkään korvata, minä sanoin, se oli palvelus.
Käytiin uimassa ja mies sanoi, että hän kumminkin hieroo minulta niskan, saako. Niin me istuskeltiin saunan edessä ja jäähdyttelimme. Minulla oli pyyhe ympärilläni, miehet oli alasti. Minusta oli mukavaa, kun ne ei ujostelleet. Nuori johtaja hieroi minua hartioista ja kehui kuinka hyvin tulkkaan teknistäkin sanastoa. Oma johtaja nosti minun jalkani vuoron perään polvelleen ja hieroi nilkkoja.
Minä tiesin, että minulta pimpsa näkyy, mutta ajattelin, että näkyköön. Minä uskalsin jo hellittää ja päästää hieromisen vaikuttamaan. Se meni kivasti selkärankaa alas ja tuli reittä myöten ylös. Se tunne. Sitten minä nousin ja kiitin saunaseurasta. Sanoin, että oma mies odottaa. Ne sanoivat, että sääli on erota, mutta kyllä he ymmärtää. Vie terveisiä, ne miehet vielä sanoivat. Kyllä minä vein. Varmaan sen mieskin huomasi.
