M
messi
Vieras
Mua riepoo taas aivan liikaa.. Taas jäin yksin lapsen kanssa kotiin kun mies vaan lähti hommiin kaverin kanssa.. Varmasti todella monilla on sama tilanne: lapsen isä ei vaan yksinkertaisesti osallistu tarpeeksi lapsenhoitoon
Mikä siinä on,että vastuu lapsista on melkeinpä yksinomaa äidin hommaa?
Meillä mennään kutakuinkin näin: Olen päivät lapsen kanssa ja melkeinpä aina silloinkin kun miehelläni on vapaata. Silloin kun mieheni on kotona automaattisesti minun pitää vaihtaa vaippa,syöttää tms., koska sehän nyt on minun hommaa. Minun täytyy erikseen kysyä voisiko mies tehdä jonkin homman. Minä en pääse koskaan mihinkään yksin ilman lasta ja jos pääsenkin minun täytyy todella ajoissa (vaikka päivää ennen) kysyä voiko mieheni olla hetken lapsen kanssa. Tässä yksi esimerkki:
Kysyin päivää aikaisemmin mieheltä voisiko hän olla lapsen kanssa töiden jälkeen kun minä halusin päästä YKSIN ruokakauppaan. No suistui ja kun tuli töistä kotiin hän ensimmäisenä kysyi "kuinka kauan menee kaupassa,koita tulla nopeesti kun pitää päästä käymään siskolla",jotakin tähän tyyliin. Tokaisin että mieheni kyllä voi ottaa lapsen mukaan sinne (parin minuutin kävelymatka ja siskollaan myös lapsia joiden kanssa meidän pikkuinen viihtynyt) MUTTA EI! Sanoi vaan "minä mitään sinne jaksa lähtee lasta raahaamaan...!!" Sanoin sitten että olisi korkea aika oppia ottamaan lapsikin mukaan suunnitelmiin (ja tässä tilanteessa se olisi ollut lapsellisen helppoa) mutta ei.. Minun piti kiirehtiä kaupasta ja näin edelleen.
Mua niin ottaa päähän,että minun pitää kysyä,melkeinpä rukoilla että saisin käydä jossain ilman lasta ja mieheni vain ilmoittaa suunnilleen ovella"meen käymään tuolla ja täällä,tuun jossain vaiheessa"!!!!!
Suunnittelin kun mieheni tulee kotiin joskus ennen iltaa sanon vaan "oleppas lapsen kanssa,mä meen käymään tuolla. Tulen jossain vaiheessa" ja ovi kiinni..!!
Ja tiedän myös,että monilla on varmasti vaikeampaakin,mutta mun oli nyt pakko purkautua..
Meillä mennään kutakuinkin näin: Olen päivät lapsen kanssa ja melkeinpä aina silloinkin kun miehelläni on vapaata. Silloin kun mieheni on kotona automaattisesti minun pitää vaihtaa vaippa,syöttää tms., koska sehän nyt on minun hommaa. Minun täytyy erikseen kysyä voisiko mies tehdä jonkin homman. Minä en pääse koskaan mihinkään yksin ilman lasta ja jos pääsenkin minun täytyy todella ajoissa (vaikka päivää ennen) kysyä voiko mieheni olla hetken lapsen kanssa. Tässä yksi esimerkki:
Kysyin päivää aikaisemmin mieheltä voisiko hän olla lapsen kanssa töiden jälkeen kun minä halusin päästä YKSIN ruokakauppaan. No suistui ja kun tuli töistä kotiin hän ensimmäisenä kysyi "kuinka kauan menee kaupassa,koita tulla nopeesti kun pitää päästä käymään siskolla",jotakin tähän tyyliin. Tokaisin että mieheni kyllä voi ottaa lapsen mukaan sinne (parin minuutin kävelymatka ja siskollaan myös lapsia joiden kanssa meidän pikkuinen viihtynyt) MUTTA EI! Sanoi vaan "minä mitään sinne jaksa lähtee lasta raahaamaan...!!" Sanoin sitten että olisi korkea aika oppia ottamaan lapsikin mukaan suunnitelmiin (ja tässä tilanteessa se olisi ollut lapsellisen helppoa) mutta ei.. Minun piti kiirehtiä kaupasta ja näin edelleen.
Mua niin ottaa päähän,että minun pitää kysyä,melkeinpä rukoilla että saisin käydä jossain ilman lasta ja mieheni vain ilmoittaa suunnilleen ovella"meen käymään tuolla ja täällä,tuun jossain vaiheessa"!!!!!
Suunnittelin kun mieheni tulee kotiin joskus ennen iltaa sanon vaan "oleppas lapsen kanssa,mä meen käymään tuolla. Tulen jossain vaiheessa" ja ovi kiinni..!!
Ja tiedän myös,että monilla on varmasti vaikeampaakin,mutta mun oli nyt pakko purkautua..