Hiljainen mies. Mikähän miehellä TAAS on?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Hyljeksitty
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

Hyljeksitty

Vieras
Alkaa kyllästyttämään.
Tulee näitä kausia, kun se on omissa oloissaan, ei tunnu välittävän minusta ollenkaan. Ei juurikaan puhu mulle mitään, on vaan.

Jollain tapaa hirveen itsekkäästi "osoittaa" sen ettei kiinnosta mä.
Eli ostaa vaikka karkkipussin ja syö sitä itse eikä ojenna mulle päin, niinkuin normaalisti tapahtuu.

Ei kysy tarviiks kaupasta jotain, menee vaan eikä ees kerro mihin. Niinkuin normaalisti kertoo.

Kaikki sellanen normaali häviää ja ihan kuin se nauttis siitä, että mä ihmettelen. Mä kyselen siltä "mikä on" ja se vaan huokailee, ettei oo mikään. Ihan ku se nauttis siit että mä ihmettelen ja kärsin.

No sit se on vonkaamas seksiä, keskellä yötä saattaa alkaa hipelöimään. Mua ei kiinnosta kun suhde muutenkin "jäässä" ja sitten mies suurieleisesti ja huokaillen kääntää kylkeään.

Nyt olin sit viihteellä viikonloppuna. Mies on mustasukkainen joskus (nyt ei osoittanut välittävänsä). Ei tapahtunut mitään, tulin ajoissa kotiin, iloisessa huppelissa ja lähestyin miestä ja sain jäätävän vastaanoton.

Ihan umpikujassa. Kun miestä "ei mikään" vaiva.
Tekee kotitöitä, on lasten kanssa ja niin edelleen. Mä olen ilmaa. Ei suostu puhumaan enkä rehellisesti sanottuna jaksa enää yrittää.

Ei ole ensimmäinen kerta tämä, mutta en ymmärrä miksi näitä edes tulee. Mitä tapahtuu? Mies käyttäytyy kuin minussa olisi se SYY mutta ei sitten kerro mitään koska "mikään ei vaivaa".

Huokaus. Kokemuksia, vinkkejä?
Erota en aio vaikka sekin mielessä kyllä joskus käynyt. Odotan vaan että tää menee taas ohi joskus...
 
Miten tuollaiset tilanteet on aikaisemmin lauenneet? Siis mies vaan jatkaa, ja sitten yhtäkkiä taas palaa normaaliksi? Onko työ/raha/terveyshuolia?

Yhtäkkiä vaan palaa takas "normaaliksi".

Sit mun pitäs olla niinku ei mitään, jos kyselen tapahtuneesta niin hermostuu. Riideltykin on aiheesta ja silloin mies usein väittää että minähän se olen ollut kuka kohtelee häntä kuin ilmaa! Kun totuus on se, etten jaksa enää kysellä kun toinen ei koskaan mitään sitten kerro!
 
1185242_10151661479405835_13279140_n.jpg
 
Meillä on samanlaista, ollut aina. Yhdessä oltu jo 25 vuotta. Ekoina vuosina se hämmästytti ja pelottikin, että mikä nyt on. Mutta sitten siihen tottui. Se kestää vaihdellen muutamasta päivästä muutamaan viikkoon. En oikeastaan reagoi siihen mitenkään enää. En varsinkaan kysy, että mikä nyt on. Mutten myöskään itse ala murjottaa. Ainoa takuuvarma lääke siihen on, että seksiä on useammin. Kuulostaahan se vähän karulta, mutta niin se on. Ja se, että mies saa jotain huomiota yleisesti. Minussa on varmasti myös omat kummallisuuteni ja kestämistä, joten en valita. Nyt kun on näitä perheiden ongelmanratkaisuja ollut tässä viikon sisällä vielä paljon karumpina versioina, niin tuo pikkumurjottaminen on sentään ihan mitätöntä. Olkoon pahalla tuulella, jos on. Ei onneksi ole sitä muille ihmisille, lapsilleen tai töissä.
 
Älä tosiaan ainakaan syyllistä itseäsi. Jotkut vain ovat tuollaisia ajattelemattomia, ja oikeastaan parisuhteessakin avuttomia. Yli 20 vuotta sellaisen kummastuksen kanssa olen ollut ja täytyy miehen vetäytymisen kausina vain olla miettimättä koko juttua. Keskityn omiin asioihin ja jossain vaiheessa mies taas osaa olla niin kuin parisuhteessa ollaan.
 
Manipuloida mua tekemään mitä/olemaan tekemättä mitä?
Mä en vaan ymmärrä.

Itsellä takana todella huono huono suhde, enhän tiedä minkälainen miehesi muuten on. Onko itsekäs yms.
Mutta tuollainen manipuloinnin tyypillisesti on tarkoitus saada toisen olo huonoksi, ihmistyypistäsi riippuen koukuttaa sinut itseensä pahemmin.

Mutta suhteet ovat erilaisia, itse arvostan ja vaadin täydellistä tasa-arvoa ja yhdessä tekemistä.
Teillä tasapaino voi olla toisenlainen. Mutta älä silti ota tuosta syyllisyyttä. Ole itseksesi ja tee omia juttujasi.
 
Mä käyttäydyn vetäytyvästi, jos muo vaivaa joku, mitä en halua miehelle kertoa, koska pelkään että se loukkaantuu. Ja sitten se toki loukkaantuu siitä, että oon vetäytyvä enkä puhu, joten ehkä kuitenkin olis visaampi puhua sille heti kun se kysy mikä on.... Toisaalta aina ei isekkään heti tiedä, mikä on, vaan tarvii vähän aikaa itsensä kanssa, jotta löytyy se vetäytymistarpeen syy.
Kun toinen selkeästi osoittaa oman tilan tarvetta, sille pitä se tila antaa. JOkaiselle tulee joskus tarve olla itsekseen.
 
En tiedä näkeekö vastaustani kukaan näistä, jotka ovat kirjoitelleet. Mutta laitan kuitenkin kiitokseni tänne. Nuo pari, jotka kertoivat tuollaisen hiljaisen/kiukkuisen kauden menevän ohi, ja että jokainen tarvitsee joskus omaa tilaa, rauhoitti minuakin.

On meinaan mies niin kummallinen ollut, hiljainen ja äksy, enkä uskalla sanoa mitään. Tuntuu hirveeltä ja pelottaa, kun ei tiedä mikä toisella on, mutta en kysyäkään uskalla, kun on niin kiukkuinen.
 
En tiedä näkeekö vastaustani kukaan näistä, jotka ovat kirjoitelleet. Mutta laitan kuitenkin kiitokseni tänne. Nuo pari, jotka kertoivat tuollaisen hiljaisen/kiukkuisen kauden menevän ohi, ja että jokainen tarvitsee joskus omaa tilaa, rauhoitti minuakin.

On meinaan mies niin kummallinen ollut, hiljainen ja äksy, enkä uskalla sanoa mitään. Tuntuu hirveeltä ja pelottaa, kun ei tiedä mikä toisella on, mutta en kysyäkään uskalla, kun on niin kiukkuinen.
Ennesvanhaan, kun intterwebbiä ja voimaistuneiden uusfeministien kansoittamia keskustelufoorumeja ei vielä ollut, naiset tulkitsivat miehen käytöksen eri tilanteissa ihan itse päin helvettiä ja reagoivat siihen kuka mitenkin eri naismaisin tavoin, kuka rääkymällä, kuka nalkuttamalla, kuka kuksimalla naapurin setää.

Tänä päivänä moderni nainen tulee vääntämään oman näkemyksensä asiasta intterwebin keskustelupalstalle jossa lukematon joukko muita hormonien sokaisemia pölvästejä tekevät kimpassa päin helvettiä olevan analyysin miehen käytöksestä ja keskustelun aloittaja tekee päätöksen sen tuella.

Lopputulos ennen vanhaan ja nykyään on keskimäärin ihan yhtä lailla perseestä revitty. Eroaminen on ehkä kuitenkin sen seurauksena yleisempää koska voimaistuminen, vertaistuki ja feminismi. Kaaliinhan se ei varmasti nyt eikä tulevaisuudessakaan naisille ikinä mene, että sukupuolet ovat erilaisia. Siitä nyt puhumattakaan, että nainen tajuaisi ja myöntäisi itsessään olevan vikaa ja miehen käytöksen johtuvan siitä.. Täyttä utopiaa on sitten se, että edellämainitun seurauksena nainen muuttaisi itse käytöstään tai toimintatapojaan, sitä ei varmasti tule tapahtumaan vuosituhansienkaan kuluttua.
 

Yhteistyössä