Hirveä hulluksi tulemisen pelko :(

["aapee"]

Menin päivystykseen ja oli ihan hyvä kokemus
Mutta siellähän lähinnä päätetään onko tarpeen jäädä osastolle ja mullahan ei sellasta ollu/ole. Käyn kuitenkin nyt siellä juttelemassa sairaanhoitajan kanssa ja lähettävät myös oman kunnan mielenterveystoimistoon paperit tosta mun käynnistä, että tarvin tiheämpää käyntitahtia ku 2vkn välein.
Mitään lääkkeitä tms ei tyrkytetty ku olivat sitä mieltä, että johtuu siitä ku oon niin paljon ollu lapsen kanssa kahdestaan kotona, eikä oo ollu aikuista seuraa.

 

[Tou]

TUo käyntisi uulostaa hyvältä, toivottavasti saat tarvitsemaasi apua omasta kunnastasi jatkossa.

 

["aapee"]

Niin, täytyy toivoa, että niistä hoitajan kanssa keskusteluista on apua. Vissiin mulla ei sitten mitään kovin vakavaa oo.

 

["vieras"]

[QUOTE="ahdistaa";25703329]Pelkään, että sairastun skitsofreniaan tai psykoosiin. Mulla on ollu aina välillä tätä pelkoa ja eilen illalla vielä paheni tämä kun menin nukkumaan ja siinä kun olin rentoutunu, että nukahan just, tuntu siltä niin ku ois kuulunu musiikkia jostain tosi hiljasella. Säikähin tietenki ku tajusin heti, että sehän kuuluu omasta päästä tai korvista! En kuule mitään puhetta tai ääinä pääsä.
Musiikki ei ollu mitenkään selvää, enemmänki niin ku ois soinu korvissa ja sitten siinä seassa musiikkia. Äh, en osaa selittää oikein kunnolla. No tästä tietenki menin ihan paniikkiin! Tärisin 2h ja pelkäsin nukahtaa. Jotenkin sitten sain unen päästä kiinni ja nukuin kait jotain 4-5h, aamulla herätessä olin kuulevinani saman musiikin.
Musiikkia ei kuulu kun istun tai olen liikkeellä, enkä nyt siis tiedä kuuluuko sitä uudestaan. Mutta hirveä pelko asiasta tietenkin on.
En tiedä voisko olla tinnitusta jossa saman tyyppinen sointi ku musiikissa ja mielikuvitus hoitanu loput asiasta.
Taustoja sen verran, että uskosin olevani uupunut lapsen hoidosta. Päivät hoidan lasta ja iltasin/öisin ompelen. Nukkumaan menen 01-02 välillä.
sitä kai yritän kysyä, onko muilla ollut vastaavaa?

Kiva jos joku jaksoi lukea ja kommentoidakkin [/QUOTE]

Et ole sekasin monilla kuuluu musiikki päässä! Heräät aamulla ja kuulet musaa päässäs! Se eilinen muistuu sulle päähän mitä kuuntelit! Et oo ainut moni jo tietää jos kappale jää päähän soimaan! joten jos kuuluu ookoo! .

 

[annaas]

Tsemppiä ap! kannattaa tosiaan harkita esim. pientä annosta SSRI-lääkettä mikäli oireet menee pahemmaksi tai eivät millään helpota. Voisiko olla että pelkäät niin kovin kontrollin menetystä ylipäänsä,että nukahtaminen vaikeaa ja reagoit joka ikiseen ääneen/ajatukseen? Ahdistuneenahan niin tekee,normisti ei juuri kiinnitä huomiota. Mutta joo, tiedän miten piinaavaa on pelätä hulluksi tulemista,mutta onneksi sitä harvemmin niin pelkäämällä käy.

 

["jokuvaan"]

älä pelkää, et ole tulossa hulluksi.

itsellä oli/on välillä myös samanlaisia hulluksi tulemisen kohtauksia, ajoittuvat kun stressiä ollut kovasti. ensimmäinen paniikkikohtaus oli hyvin raju ja luulin kuolevani. kun en saanut siihen apua, päälle jäi ahdistuneisuus jota ruokki juuri kuvailemasi hulluksi tulemisen pelko.

tajusin vasta myöhemmin, että elämässä oli mennyt liian kovaa liian pitkään. vaadin myös itseltäni paljon ja olen ns. suorittaja. teen paljon to-do listoja ja paljon pyörii asioita joita hoidettava, koen että muuten olen jotenkin riittämätön. mutta siitä huolimatta en ole tyytyväinen elämääni. aina olisi "mahdollisuus tehdä enemmän tai paremmin".

miten siitä selviää? itse sain apua ja käyn säännöllisesti puhumassa psykologille ja olen pyrkinyt olemaan itseäni kohtaan armollisempi. lääkehoitoa kokeilin mutta säikähdin ensioireita mitä siitä tuli ja jätin lääkkeet pois. mutta sehän ei tarkoita että se sopisi muille. unta parantavaa lääkettä käytän kyllä, koska historiassa oli pitkään kausi, jolloin en saanut nukuttua kuin 3-5 h ja se pisti elimistön koville.

tsemppiä sulle ihan hirveesti! ole armollinen itsellesi. ja olet varmasti hyvä äiti!

 

["jokuvaan"]

anteeksi yllä oleva vähän sekavanlainen viesti. vähän kiireessä tuli näppäiltyä ja oikoluku jäi.

mutta pääasia toivottavasti tuli esille. tällaisissa asioissa on todella huojentavaa kuulla, että ei ole asian kanssa yksin. ja nimenomaan se psykologilla juttelu on hyvinkin tärkeää. koska taustalla on useimmiten niin paljon ristiriitoja oman ajatusmaailman kanssa.

jostainhan se johtuu, että kokee olevansa niin riittämätön että koko elämä menee suorittamiseksi. ja koska ikinä ei ole tarpeeksi riittävä/aikaansaava, tulee ahdistus jota ei saa purettua. ja sitten se kaikki kakka tulee yllättäen stressikohtauksena, kun elimistö huutaa, että lepoa, ei kestä enää

netissä on jonkinverran ahdistuskohtauksista ja ahdistuneisuushäiriöstä artikkeleita. niitä ei pystynyt pahimpaan ahdistusaikaan lukemaan kun ne vain lisäsivät ahdistusta. mutta viimeaikoina niitä pystyi jo lukemaan, sekä ajattelemaan järkevästi.

vielä kerran, kaikkea hyvää! sinusta tulee vielä vahvempi ihminen kaiken tuon jälkeen ja olet vamasti ihan normaali.

 

["aapee"]

Hei kiitos "jokuvaan"! Jospa tää alkas selviämään ku alan käymään juttelemassa hoitajan luona
Nyt täytyy mennä nukkumaan. Kirjoittelen taas kun tulee asiaa ja saa kommentoida edelleen ja kirjotella omia kokemuksia, niitä on mukava lukea

 

[poiuy]

Hei.
Tämä on jo vanha ketju, mutta ajattelin huhuilla, jos vielä aloittaja löytyisi ja kysyä miten nyt menee?.
Olen kärsinyt pitkään ihan samasta vaivasta, joka nyt on kriisiytynyt. Mutta yritän selvitä.
Mutta olisi mukava kuulla saman kokeneen kuulumisia

 

[helpin84]

Heippa!
Olen vähän yli vuoden ikäisen tytön äiti, ja odotamme toista lasta. Noin kuukauden ajan olo on ollut aika iloton, mutta nyt muutamien viimepäivien aikana on tullut kamala hulluksi tulemisen pelko. Pelkään menettäväni kontrollin, pelkään että sekoan ja teen jotain kamalaa. Mies ei ymmärrä tätä ahdistusta, käskee menemään jumppaan ja hoitamaan sillä pääkopan kuntoon. Olen vuosia sitten kärsinyt paniikkikohtauksista, mutta nyt ei tule kohtauksia. On tällainen jatkuva ahdistava tunne. Saattaa olla että raskaushormonit provosoivat tilannetta. Palsta on vanha, mutta olisko kohtalotovereita vielä linjoilla?

 

["marko"]

Itselläni on on ollut myös samanlaisia ajatuksia. Voin erittäin lämpimästi suositella kalaöljy tablettien syömistä. Monissa eri maissa ,eniten USAssa, tehtyjen tutkimuksien mukaan kalaöljy auttaa ehkäisemään/lykkäämään/auttamaan psykooseissa ja alkavissa psykooseissa. Muutamien suomalaisten psykiatrien mukaan on typerää , ettei kalaöljyn auttavaa vaikutusta ole vielä otettu tarpeeksi huomioon auttamaan psykoosiriskissä olevia. Kalaöljyn E-EPA on auttava tekijä. Tohtori tolosen sivuilta löytyy lisää tietoa ja itse syön juurikin tolosen e-pa kalaöljytabletteja 500mg. Syön itse 2 tablettia päivässä, mutta juttele lääkärisi kanssa tilastasi ja hän voi suositella suurempaakin annosta. DHA: ta ei olisi ymmärtääkseni hyvä olla mukana tableteissa, joten varmista tämäkin ennen käyttöä. DHA saattaa poistaa auttavan vaikutuksen. Tästäkin lääkärin kanssa hyvä puhua ensin. Ja muistakaa että ne ajatukset ja murehtiminen eivät tee hulluksi.

 

[vierailija]

Olen ketjun aloittaja. Alussa olo helpottui, mutta tilanne paheni nopeasti ja aloitin lääkityksen. Psykiatrin testien mukaan olin sairastunut vakavaan masennukseen. Lääke auttoi tosi hyvin ja syksyllä aloitinkin opiskelut.
Nyt olemme saaneet toisen lapsen ja ikävä kyllä olen sairastunut synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja ahdistus on välillä ihan hirveää. Samanlaista oireilua ku edelliselläkin kerralla, pelkään tulevani hulluksi ja meneväni psykoosiin. Lääkitys on aloitettu uudestaan ja toivon että se auttaisi tälläkin kertaa.
Ap