Hirveä riita, aggressiivinen mies, parisuhde alamäessä

[jokuporo]

Mies raahasi kännisen kaveriporukan illalla meille, joi itsensä niin humalaan että katse harittaa ja sen jälkeen yrjösi eteisen lattialle, pyyhki yrjönsä minun kasvopyyhkeelläni jonka laittoi takaisin naulaan ja yrjösi vielä lisää vessassa ja osa lastista päätyi pöntön sijasta lattialle. Ja kyseessä on jo aikuisen ihmisen iässä oleva mies.

Suutuin ihan perkeleesti ja teen kuulemma numeron pikkuasiasta. Käskin häntä siivoamaan jälkensä välittömästi ja (tuossa vaiheessa kaveriporukka poistui) tuloksena oli repivä riita, jossa tavarat lentelivät ja mies repi minua väkisin vessaan jankuttaen, että näytä missä on oksennusta, koska hän itse ei sellaista nähnyt, kielsi kokonaan yrjönneensä mihinkään... (huono näkö ehkä? itse erotan oksennusläikän lattiasta...) Hän käyttäytyi kuin mielipuoli ja haukkui minut lyttyyn, ei kuunnellut ollenkaan mitä yritin sanoa. Hän ei normaalisti ole tuollainen, mutta eilen minua pelotti. Hän yritti niin kovakouraisesti raahata minua vessaan, että säikähdin ja huusin kurkku suorana, mutta se ei auttanut mitään eikä hän päästänyt minua irti. Käskin hänen jättää minut rauhaan ja että nukkuisi päänsä selväksi, menin makkariin ja laitoin oven kiinni. Tiesin hänen seuraavan ja jatkavan jankutustaan joten pidin ovenkahvasta kiinni (todella lujaa), hän repi oven väkivalloin auki ja jankutti jankutti jankutti niin että ajattelin, olen joutunut helvettiin. Jankutus siis oli luokkaa "mitä oon tehnyt väärin? mitä oon tehny väärin? mitä oon tehny väärin?" sata kertaa peräkkäin.. ja kun kerroin mikä nyt meni vikaan, hän huusi todella kovalla volyymillä VITTU MITÄ PASKAPUHETTA! PASKAPUHETTA! PASKAPUHETTAAAAAA! Kaikki asiat piti sanoa jankuttamalla. Jos yritin sanoa väliin jotain, hän nauroi ivallisesti ja huusi tuota paskapuhetta. Siinä omakin ääni lopulta kohosi kun meni hermot, vaikka yleensä yritän riidellä rakentavasti.

Tänään laitoin asuntohakemuksen vetämään. En kestä tätä enää, mutta en tiedä kestänkö erotakaan. Aivan hirveä tilanne, rinnassa painaa kuin sementti ja tuntuu ylitsepääsemättömältä mennä töihin ja elää tavallista arkea taas.

 

[alkoholistin exä]

Mies raahasi kännisen kaveriporukan illalla meille, joi itsensä niin humalaan että katse harittaa ja sen jälkeen yrjösi eteisen lattialle, pyyhki yrjönsä minun kasvopyyhkeelläni jonka laittoi takaisin naulaan ja yrjösi vielä lisää vessassa ja osa lastista päätyi pöntön sijasta lattialle. Ja kyseessä on jo aikuisen ihmisen iässä oleva mies.

Suutuin ihan perkeleesti ja teen kuulemma numeron pikkuasiasta. Käskin häntä siivoamaan jälkensä välittömästi ja (tuossa vaiheessa kaveriporukka poistui) tuloksena oli repivä riita, jossa tavarat lentelivät ja mies repi minua väkisin vessaan jankuttaen, että näytä missä on oksennusta, koska hän itse ei sellaista nähnyt, kielsi kokonaan yrjönneensä mihinkään... (huono näkö ehkä? itse erotan oksennusläikän lattiasta...) Hän käyttäytyi kuin mielipuoli ja haukkui minut lyttyyn, ei kuunnellut ollenkaan mitä yritin sanoa. Hän ei normaalisti ole tuollainen, mutta eilen minua pelotti. Hän yritti niin kovakouraisesti raahata minua vessaan, että säikähdin ja huusin kurkku suorana, mutta se ei auttanut mitään eikä hän päästänyt minua irti. Käskin hänen jättää minut rauhaan ja että nukkuisi päänsä selväksi, menin makkariin ja laitoin oven kiinni. Tiesin hänen seuraavan ja jatkavan jankutustaan joten pidin ovenkahvasta kiinni (todella lujaa), hän repi oven väkivalloin auki ja jankutti jankutti jankutti niin että ajattelin, olen joutunut helvettiin. Jankutus siis oli luokkaa "mitä oon tehnyt väärin? mitä oon tehny väärin? mitä oon tehny väärin?" sata kertaa peräkkäin.. ja kun kerroin mikä nyt meni vikaan, hän huusi todella kovalla volyymillä VITTU MITÄ PASKAPUHETTA! PASKAPUHETTA! PASKAPUHETTAAAAAA! Kaikki asiat piti sanoa jankuttamalla. Jos yritin sanoa väliin jotain, hän nauroi ivallisesti ja huusi tuota paskapuhetta. Siinä omakin ääni lopulta kohosi kun meni hermot, vaikka yleensä yritän riidellä rakentavasti.

Tänään laitoin asuntohakemuksen vetämään. En kestä tätä enää, mutta en tiedä kestänkö erotakaan. Aivan hirveä tilanne, rinnassa painaa kuin sementti ja tuntuu ylitsepääsemättömältä mennä töihin ja elää tavallista arkea taas.

Jaa ah olet tullut suhteen vaiheeseen jossa ei enää näytellä toista mitä oikeasti ollaan. Ala mäki on alkanut jo aiemmin mutta taatusti pahenee jos et lähde.

Alkkarit on tuollasia kun tulee hullu kohtaus. Sen aikana voi tapahtua ihan mitä vaan...

 

[jokuporo]

Jaa ah olet tullut suhteen vaiheeseen jossa ei enää näytellä toista mitä oikeasti ollaan. Ala mäki on alkanut jo aiemmin mutta taatusti pahenee jos et lähde.

Alkkarit on tuollasia kun tulee hullu kohtaus. Sen aikana voi tapahtua ihan mitä vaan...

Ap, tässä.. selvennykseksi siis ettei mieheni ole alkoholisti, juo vain harvoin ja harvoin juo itseään tuollaiseen tilaan.

 

[jokuvaan]

Mies raahasi kännisen kaveriporukan illalla meille, joi itsensä niin humalaan että katse harittaa ja sen jälkeen yrjösi eteisen lattialle, pyyhki yrjönsä minun kasvopyyhkeelläni jonka laittoi takaisin naulaan ja yrjösi vielä lisää vessassa ja osa lastista päätyi pöntön sijasta lattialle. Ja kyseessä on jo aikuisen ihmisen iässä oleva mies.

Suutuin ihan perkeleesti ja teen kuulemma numeron pikkuasiasta. Käskin häntä siivoamaan jälkensä välittömästi ja (tuossa vaiheessa kaveriporukka poistui) tuloksena oli repivä riita, jossa tavarat lentelivät ja mies repi minua väkisin vessaan jankuttaen, että näytä missä on oksennusta, koska hän itse ei sellaista nähnyt, kielsi kokonaan yrjönneensä mihinkään... (huono näkö ehkä? itse erotan oksennusläikän lattiastmitä oon tehnyt väärin? mitä oon tehny väärin? mitä oon tehny väärin?" sata kertaa peräkkäin.. ja kun kerroin mikä nyt meni vikaan, hän huusi todella kovalla volyymillä VITTU MITÄ PASKAPUHETTA! PASKAPUHETTA! PASKAPUHETTAAAAAA! Kaikki asiat piti sanoa jankuttamalla. Jos yritin sanoa väliin jotain, hän nauroi ivallisesti ja huusi tuota paskapuhetta. Siinä omakin ääni lopulta kohosi kun meni hermot, vaikka yleensä yritän riidellä rakentavasti.kea taas.

Miehesi käyttäytyi lapsellisesti ja en halua häntä puolustaa muuten kuin siinä että mielestäni sinäkään et toiminut järkevästi kun halusit häntä nöyryyttä yöllä kun hän oli hirveässä kännissä. Olisiko se voinut odottaa aamuun. Ehkä hänkin olisi käyttäytynyt järkevämmin.

Sinänsä tuo on sivuseikka. Minusta näyttää ilmiselvältä että teillä on jotain keskustelemattomia asioita. Miehesi ei ole sinussa tai parisuhteessanne tyytyväinen johonkin ja vastavuoroisesti sinulla on myös jotain kaunaa miestäsi kohti. Mikäli saisitte nostettua kissan pöydälle suhde voisi kehittyä. Jos taas ei niin sitten voi kokeilla samaa asiaa seuraavan ihmisen kanssa.

 

[toivotaan asuntoa]

Toivotaan, että saat pian oman asunnon. Kuka tuollaista tyyppiä pitäisi?
On jotain asioita, jotka ovat kerrasta poikki juttuja.

 

[Varjotar]

Tommoset ukot lähtee välittömästi ulkoruokintaan.
Ei ole mitään, mitään syytä, miksi moista pitäisi katsella enää päivääkään.
Kerran käy kii, käy toisenkin.

Ei tuossa tunneta kunnioitusta toiseen osapuoleen enää tippaakaan.
Humala ei ole syy.

 

[Miehen kanta]

Varjotar kirjoittaa asiaa, mies uudellenjakoon välittömästi. Ei mitään selityksiä, vaan suhde poikki heti. Mieshän on selvästi hengenvaarallinen kanssaihmisille.

 

[Naula päässä]

Muistinpa taas, millainen on humala, kun ihmisellä on naula päässä. Älyttömässä tilassa siis.
Sellainen oli meillä tuttua viikoittain entisessä elämässä.
Mies niin kännissä, jotta aivotoiminta oli sekaisin, ainoa johdonmukaisuus oli tuo sekainen vihaisuus ja hokemat. Paskaa, paskaa, ymmyrkäisiä ymmyrkäisiä, mitä paskaa tämä on ja älytöntä möngerrystä. Sekä tietysti voimankäyttö, jos häntä vastusti.

Viina on myrkky, joka sekoittaa pään. Jos sitä tarpeeksi juo, se voi lamaannuttaa elintoiminnot kokonaan eli kanttu vei, kuolo tuli.

Ap:n miehellä on ollut alkoholimyrkytys ja varmasti melkomoiset promillet veressään. Täysi sekavuus. Ei siinä tilassa olevalle ihmiselle kannata mitään ohjeita antaa, vaatia mitään tai huutaa vihaisena. Ei hän ymmärrä, ei tiedä, ei näe eikä pysty hahmottamaan. Oksentaminen tuo edes vähän viinaa pois mahalaukusta ja on merkki myrkytystilasta.

Puhu tilanteesta miehen selvin päin ollessa ja kerro, minkä vaaran hän aiheuttaa itselleen ja perheelleen siinä tilassa. Terve elimistö reagoi myrkkyyn oksentamalla. JOs miehesi on älykäs ihminen, hän otti opikseen ja varoo ottamasta liikaa seuraavilla kerroilla, jopa joskus jättää viinakset kokonaan.

 

[Hahaa]

Teillä oli riita. Et halua erota. Onko taustalla muitakin asioita? Minusta sinun pitäisi niellä ylpeytesi ja koettaa keskustella nätisti, mitä haluat. Vain niin saat miehestä irti mitään järkevää. Häntäkin ottaa aivoon tuon jälkeen, usko pois. Päätä vasta viikon päästä, mitä teet.
Ihmiset lähtevät suhteista ovet paukkuen turhan usein, koska nykyajan nuorilla aikuisilla ei ole nöyryyttä.

 

[jokuporo]

Teillä oli riita. Et halua erota. Onko taustalla muitakin asioita? Minusta sinun pitäisi niellä ylpeytesi ja koettaa keskustella nätisti, mitä haluat. Vain niin saat miehestä irti mitään järkevää. Häntäkin ottaa aivoon tuon jälkeen, usko pois. Päätä vasta viikon päästä, mitä teet.
Ihmiset lähtevät suhteista ovet paukkuen turhan usein, koska nykyajan nuorilla aikuisilla ei ole nöyryyttä.

Ymmärrän mitä ajat takaa, mutta arvaapa olenko yrittänyt? Yrittänyt useita kertoja monen vuoden ajan eikä mikään auta. Mies ei muutu. Olen antanut tuhat mahdollisuutta, hyvällä ja pahalla, ymmärtänyt niin että olen itse uupunut täysin. Vikaa on tietysti minussakin, en sitä kiellä lainkaan.. mutta omat purkaukset ovat lähes aina SEURANNEET miehen purkausta koska olen provosoitunut.. Olen itse sillä asenteella, että puhutaan ja rakentavasti ratkaistaan asiat ja muutos tehdään yhdessä... mies sanoo sitoutuvansa tähän, mutta käytös on ihan muuta.

Ero on pelottava ajatus, niin pitkään ollaan oltu yhdessä. En saa selvää koko tilanteesta, en tiedä rakastanko vai mikä... olen niin ahdistunut etten pysty ajattelemaan selkeästi. Karmeimmalta ei tuntunut aihe eikä itse riita vaan se, että mies käyttäytyi kuin mielipuoli ja oli pelottava.

 

[moi]

Ymmärrän mitä ajat takaa, mutta arvaapa olenko yrittänyt? Yrittänyt useita kertoja monen vuoden ajan eikä mikään auta. Mies ei muutu. Olen antanut tuhat mahdollisuutta, hyvällä ja pahalla, ymmärtänyt niin että olen itse uupunut täysin. Vikaa on tietysti minussakin, en sitä kiellä lainkaan.. mutta omat purkaukset ovat lähes aina SEURANNEET miehen purkausta koska olen provosoitunut.. Olen itse sillä asenteella, että puhutaan ja rakentavasti ratkaistaan asiat ja muutos tehdään yhdessä... mies sanoo sitoutuvansa tähän, mutta käytös on ihan muuta.

Ero on pelottava ajatus, niin pitkään ollaan oltu yhdessä. En saa selvää koko tilanteesta, en tiedä rakastanko vai mikä... olen niin ahdistunut etten pysty ajattelemaan selkeästi. Karmeimmalta ei tuntunut aihe eikä itse riita vaan se, että mies käyttäytyi kuin mielipuoli ja oli pelottava.

Ei tuota riitaa olisi pitänyt aloittaa, eikä käydä. Ei minusta tuollaisesta voi ihan kamalan pitkälle meneviä johtopäätöksiä tehdä. Jutelkaa selvänä asioista ja opetelkaa puhumaan provosoitumatta.

 

[Lyöt päätäsi seinään]

Ymmärrän mitä ajat takaa, mutta arvaapa olenko yrittänyt? Yrittänyt useita kertoja monen vuoden ajan eikä mikään auta. Mies ei muutu. Olen antanut tuhat mahdollisuutta, hyvällä ja pahalla, ymmärtänyt niin että olen itse uupunut täysin. Vikaa on tietysti minussakin, en sitä kiellä lainkaan.. mutta omat purkaukset ovat lähes aina SEURANNEET miehen purkausta koska olen provosoitunut.. Olen itse sillä asenteella, että puhutaan ja rakentavasti ratkaistaan asiat ja muutos tehdään yhdessä... mies sanoo sitoutuvansa tähän, mutta käytös on ihan muuta.

Ero on pelottava ajatus, niin pitkään ollaan oltu yhdessä. En saa selvää koko tilanteesta, en tiedä rakastanko vai mikä... olen niin ahdistunut etten pysty ajattelemaan selkeästi. Karmeimmalta ei tuntunut aihe eikä itse riita vaan se, että mies käyttäytyi kuin mielipuoli ja oli pelottava.

Niin tuttua, niin tuttua.
Ensin mieheni oli pahoillaan rähisemisestään ja pyyteli anteeksi kännejään.
Pikkuhiljaa lopetti anteeksi pyytelyn ja tuli agressiiviseksi, kun näki naamastani, etten tykännyt sihahtavista oluttölkeistä. Tiesin mihin se taas johtaa: syytöksiin, huutoihin, karjumiseen, tavaroiden heittelyyn yms.
Syyksi kelpasi mikä vaan, vaikka olisin ollut ihan hiljaa. Ja hiljaa lopulta olinkin, myös väliaikoina, koska jos uskalsin olla jotain mieltä jostakin, ainakin eriävää kuin hän, sain sen kännispäissä naamalleni haukkumisena.
Yritin saada häntä terapiaan ja kävimmekin pari kertaa, turhaan. Pyhät lupaukset haihtuivat parin päivän päästä. Jatkoin terapiaa yksin ja vihdoin uskalsin häipyä suhteesta. Vuoden päivät surin ja ikävöin hyviä aikoja, mutta tunnustin tosiasiat. Tämän miehen kanssa en voinut elää, minusta tuli pikkuhiljaa säälittävä ja pelokas ja aloin syyttää kaikesta itseäni. Nyt olen jo toipunut ja taas oma itseni ja erittäin helpottunut. Suosittelen tätä konstia sullekin, jos et halua loppuikääsi olla toisen kynnysmattona.

 

[Hahaa]

toista kohtaan niin ei suhteesta tule mitään. Toki kunnioituskin voi rakoilla välillä, mutta kuulostaa siltä, että olet menettänyt arvostuksen miestäsi kohtaan jo kauan sitten. Toivon sinulle voimia! Muutos on vaikeata mutta elämässä väistämätöntä.

 

[pullot pois]

Mies raahasi kännisen kaveriporukan illalla meille, joi itsensä niin humalaan että katse harittaa ja sen jälkeen yrjösi eteisen lattialle, pyyhki yrjönsä minun kasvopyyhkeelläni jonka laittoi takaisin naulaan ja yrjösi vielä lisää vessassa ja osa lastista päätyi pöntön sijasta lattialle. Ja kyseessä on jo aikuisen ihmisen iässä oleva mies.

Suutuin ihan perkeleesti ja teen kuulemma numeron pikkuasiasta. Käskin häntä siivoamaan jälkensä välittömästi ja (tuossa vaiheessa kaveriporukka poistui) tuloksena oli repivä riita, jossa tavarat lentelivät ja mies repi minua väkisin vessaan jankuttaen, että näytä missä on oksennusta, koska hän itse ei sellaista nähnyt, kielsi kokonaan yrjönneensä mihinkään... (huono näkö ehkä? itse erotan oksennusläikän lattiasta...) Hän käyttäytyi kuin mielipuoli ja haukkui minut lyttyyn, ei kuunnellut ollenkaan mitä yritin sanoa. Hän ei normaalisti ole tuollainen, mutta eilen minua pelotti. Hän yritti niin kovakouraisesti raahata minua vessaan, että säikähdin ja huusin kurkku suorana, mutta se ei auttanut mitään eikä hän päästänyt minua irti. Käskin hänen jättää minut rauhaan ja että nukkuisi päänsä selväksi, menin makkariin ja laitoin oven kiinni. Tiesin hänen seuraavan ja jatkavan jankutustaan joten pidin ovenkahvasta kiinni (todella lujaa), hän repi oven väkivalloin auki ja jankutti jankutti jankutti niin että ajattelin, olen joutunut helvettiin. Jankutus siis oli luokkaa "mitä oon tehnyt väärin? mitä oon tehny väärin? mitä oon tehny väärin?" sata kertaa peräkkäin.. ja kun kerroin mikä nyt meni vikaan, hän huusi todella kovalla volyymillä VITTU MITÄ PASKAPUHETTA! PASKAPUHETTA! PASKAPUHETTAAAAAA! Kaikki asiat piti sanoa jankuttamalla. Jos yritin sanoa väliin jotain, hän nauroi ivallisesti ja huusi tuota paskapuhetta. Siinä omakin ääni lopulta kohosi kun meni hermot, vaikka yleensä yritän riidellä rakentavasti.

Tänään laitoin asuntohakemuksen vetämään. En kestä tätä enää, mutta en tiedä kestänkö erotakaan. Aivan hirveä tilanne, rinnassa painaa kuin sementti ja tuntuu ylitsepääsemättömältä mennä töihin ja elää tavallista arkea taas.

Kuulostatte kuin mun vanhemmat, vanhemmat jotka juovat itsensä joka viikonloppu känniin ja sitten alkoivat kivasti riitelemään huutaa ja raahata äitiä pitkin kamaria isä äidin hiuksista ottaen kiinni....me nähtiin ja kuultiin kaiket, mutta ei meidän vanhemmat välittänyt että kaiket me lapset nähtiin..
toivottavasti teillä ei oo lapsia....ja jos lapsia tulee, niin erotkaa, lastenne takia.

ja hävetkää vähän myös jooko? kehtaatte huutaa niin kovaa ette välitä ollenkaan vaikka naapureita haittaa, tai lapsia kerrostalossa jos sellaisessa asutte.

 

[no voi]

Ymmärrän mitä ajat takaa, mutta arvaapa olenko yrittänyt? Yrittänyt useita kertoja monen vuoden ajan eikä mikään auta. Mies ei muutu. Olen antanut tuhat mahdollisuutta, hyvällä ja pahalla, ymmärtänyt niin että olen itse uupunut täysin. Vikaa on tietysti minussakin, en sitä kiellä lainkaan.. mutta omat purkaukset ovat lähes aina SEURANNEET miehen purkausta koska olen provosoitunut.. Olen itse sillä asenteella, että puhutaan ja rakentavasti ratkaistaan asiat ja muutos tehdään yhdessä... mies sanoo sitoutuvansa tähän, mutta käytös on ihan muuta.

Ero on pelottava ajatus, niin pitkään ollaan oltu yhdessä. En saa selvää koko tilanteesta, en tiedä rakastanko vai mikä... olen niin ahdistunut etten pysty ajattelemaan selkeästi. Karmeimmalta ei tuntunut aihe eikä itse riita vaan se, että mies käyttäytyi kuin mielipuoli ja oli pelottava.

no miten nyt menee? makaatko taas kuitenkin sen pelottavan juopon kainalossa..? häh?
ja ajatus eroa siitä siasta meni jo unholaan? eikö?

noin se aina menee teillä naisilla, tulette tänne valittaa ja sitten kuitenkin paneskelette taas sen sian kaa ;D