K
Kahden vaiheilla
Vieras
Eilen sattui tällainen tapaus:
Pidimme pippaloita ystäviemme kesken. Alkuilta sujui hyvin, aloittelimme meillä.
Sitten lähdimme baariin. Baarissa avomieheni yhtäkkiä humaltui täysin, oli juonut liikaa, nuokkui, huojui.. portsari kävi sanomassa että mies lentää pihalle mutta sain puhuttua että mies sai jäädä mikäli olisi vesilinjalla loppuillan.
Mutta eihän mies ollut. kun portsari lähti, mies suutahti tästä ja alkoi nauramaan paskasesti ja käyttäytymään "uhittelevasti".
sanoin miehelle että menee pöytään istumaan ja juo tuomani veden. mies ei suostunut juomaan vettä vaan haki kaljan ja kun mainitsin asiasta, mies suuttui mulle, mökötti ja ilmeili ja huusi sitten hetken päästä että "kiitti vitusti mä lähden nyt itse kotiin"
mies lähti sitten kävelemään kotiin. hetken päästä eräs miehen kaveri seurueestamme sanoi, että mies oli matkaltaan soittanut hänelle ja käskenyt sanomaan terveisiä että minulla ei olisi sitten asiaa kotiin. (!) ja hetken päästä soitti uudelleen, puhui jotain itsarintekemisestä ellen soita hänelle. soitin sitten, mutta mieheni vaan sanoi puhelimeen että mitä vittua hän minusta enää haluaa... sekava puhelu, en saanut mitään tolkkua.
sitten päätin lähteä kotiin katsomaan miestä. kuskimme ja miehen kaveri lähtivät mukaan. mies oli ulkorappusilla pihassa, mutta meni sisälle kun näki meidät eikä meinannut päästää meitä sisään. kuski avasi ovea väkisin, ja kun mieheni pisti vastaan niin ovi lähti pois paikoiltaan ja menimme eteiseen, mieheni ja miehen kaveri alkoivat nujakoimaan, naulakko kaatui, kuski yritti olla välissä.. minä en uskaltanut olla eteisessä, menin olkkariin istumaan ja kuuntelin heidän riehumista ja huutoa. kohta kuului kauhea pamaus, mieheni oli lyönyt nyrkillä makuuhuoneen oveen niin,että ovessa oli reikä läpi asti. kuski piti miestäni aloillaan, mieheni yritti lyödä kaveriaan jne. Mieheni oli ihan raivohullu... eikä kukaan tajunnut mistä hän niin oli suuttunut. Mies ei muistanut tänään koko tapauksesta juuri mitään, väitti vaan että kyllä hänellä varmasti joku hyvä syy oli.
Minä lähdin sitten silloin yöllä kaverilleni yöksi.
Nyt en oikein tiedä mitä tästä kaikesta ajattelisin. Selvinpäin mies on ihan kunnollinen, onhan hän vähän juntti mutta ei ole väkivaltainen tms. selvänä. Eikä tosiaan minuun ole koskaan käynyt kiinni, kerran tönäisi humalassa vahingossa minua pois eestään, mutta muuta ei ole minulle tehnyt. Mutta tässä kolmen vuoden ajan minkä olemme olleet yhdessä, miehellä on mennyt muutamia kertoja juominen överiksi ja on tullut tuollaisia raivotappeluita kerran nakkikioskilla (noloa!) ja kerran kaverinsa kanssa.
Ennen kuin seurustelimme, mies riehui myös joissain bileissä niin että löi sielläkin nyrkillä seinästä läpi.
En tiedä, pitäisikö minun nyt jättää mies vai ei. Meillä ei ole lapsia, mutta minulla on edellisestä suhteesta 5-vuotias lapsi. Lapsi ei ole koskaan nähnyt miestä kännissä eikä noita raivokohtauksia, onneksi. Enkä haluakaan, että koskaan joutuisi sellaista näkemäänkään...
En tiedä, ylireagoinko/olenko liian nipo/otanko liian vakavasti tällaiset "poikien nujakoinnit"??? sitäkö tämä on?
Toisaalta mietin, voiko tämä johtaa tästä siihen, että jonain päivänä mies alkaa aggressiiviseksi minua/lastani kohtaan? Vai maalaanko vaan turhaan piruja seinälle?
En nyt suorastaan pelkää miestä, mutta häpeän häntä kyllä ja mietin, pitäisikö pelätä...
Selvinpäin mies on ihan ok. Tulee hyvin toimeen lapseni kanssa ja lapseni on isäpuoleensa hyvin kiintynyt.
Nyt aamulla mies on ollut tempauksestaan hyvin katuvainen, pyydellyt anteeksi ja sanonut katuvansa sekä vannonut rakkauttaan. Itse sanoin miehelle etten tiedä mitä ajattelisin asiasta. Että onko tämä nyt "vakava paikka".
Toisaalta kaikki olisi ok, jos mies jättäisi juomisen. Tai osaisi asettaa itselleen rajat, ettei joisi tiettyä määrää enempää. Mutta onnistuuko se sitten häneltä.. ehkä nyt taas vähäksi aikaa, mutta entä pidemmällä tähtäimellä, kun tämäkin episodi on unohtunut?
Ennen näitä pippaloita pyysin mieheltäni, että joisi sitten vaan ihan fiksusti, ettei tarvitsisi taas hävetä. Ja useasti olen baarissa/illanistujaisissa käskenyt miestä jossain välissä lopettamaan alkoholin nauttimisen, mutta yleensä hän ei ota käskyjäni kuuleviin korviinsa. Suuttuu vaan tyyliin "häntähän ei akat määrää" ja sitten loppuillasta jos ei riehu, niin yleensä sammuu johonkin.
Usein hän ei siis näin kamalia kännejä juo, ehkä noin 4 kertaa vuodessa. Tosin joka viikonloppu juo "saunakaljoja" 1-2 sixpäkkiä per viikonloppu. silloin on kyllä ihan rauhallinen, ei tuosta määrästä vielä "sekoa". Olen kyllä pyytänyt häntä olemaan ottamatta joka viikonloppu tuota kaljaakaan, mutta sitten saan kuulla vaan olevani pikkuasiasta nipottaja.. en itsekään tiedä, olenko sitten? onko ihan normaalia juoda joka viikonloppu itsekseen iltaisin 4-8 kaljaa?
Tämä oli nyt pitkä ja ehkä vähän sekava viesti.. pointtini oli se, että pitäisikö jatkaa tässä suhteessa, vai ei, onko mahdollista että saan vielä joskus selkääni (vaikka siis tänä 3 seurusteluvuotena ei ole minuun koskaan kajonnut, mahtaako enää kajotakaan jos ei jo tähän mennessä sitä tehnyt?) vai olenko turhan nipo ja ylireagoinko?
Pidimme pippaloita ystäviemme kesken. Alkuilta sujui hyvin, aloittelimme meillä.
Sitten lähdimme baariin. Baarissa avomieheni yhtäkkiä humaltui täysin, oli juonut liikaa, nuokkui, huojui.. portsari kävi sanomassa että mies lentää pihalle mutta sain puhuttua että mies sai jäädä mikäli olisi vesilinjalla loppuillan.
Mutta eihän mies ollut. kun portsari lähti, mies suutahti tästä ja alkoi nauramaan paskasesti ja käyttäytymään "uhittelevasti".
sanoin miehelle että menee pöytään istumaan ja juo tuomani veden. mies ei suostunut juomaan vettä vaan haki kaljan ja kun mainitsin asiasta, mies suuttui mulle, mökötti ja ilmeili ja huusi sitten hetken päästä että "kiitti vitusti mä lähden nyt itse kotiin"
mies lähti sitten kävelemään kotiin. hetken päästä eräs miehen kaveri seurueestamme sanoi, että mies oli matkaltaan soittanut hänelle ja käskenyt sanomaan terveisiä että minulla ei olisi sitten asiaa kotiin. (!) ja hetken päästä soitti uudelleen, puhui jotain itsarintekemisestä ellen soita hänelle. soitin sitten, mutta mieheni vaan sanoi puhelimeen että mitä vittua hän minusta enää haluaa... sekava puhelu, en saanut mitään tolkkua.
sitten päätin lähteä kotiin katsomaan miestä. kuskimme ja miehen kaveri lähtivät mukaan. mies oli ulkorappusilla pihassa, mutta meni sisälle kun näki meidät eikä meinannut päästää meitä sisään. kuski avasi ovea väkisin, ja kun mieheni pisti vastaan niin ovi lähti pois paikoiltaan ja menimme eteiseen, mieheni ja miehen kaveri alkoivat nujakoimaan, naulakko kaatui, kuski yritti olla välissä.. minä en uskaltanut olla eteisessä, menin olkkariin istumaan ja kuuntelin heidän riehumista ja huutoa. kohta kuului kauhea pamaus, mieheni oli lyönyt nyrkillä makuuhuoneen oveen niin,että ovessa oli reikä läpi asti. kuski piti miestäni aloillaan, mieheni yritti lyödä kaveriaan jne. Mieheni oli ihan raivohullu... eikä kukaan tajunnut mistä hän niin oli suuttunut. Mies ei muistanut tänään koko tapauksesta juuri mitään, väitti vaan että kyllä hänellä varmasti joku hyvä syy oli.
Minä lähdin sitten silloin yöllä kaverilleni yöksi.
Nyt en oikein tiedä mitä tästä kaikesta ajattelisin. Selvinpäin mies on ihan kunnollinen, onhan hän vähän juntti mutta ei ole väkivaltainen tms. selvänä. Eikä tosiaan minuun ole koskaan käynyt kiinni, kerran tönäisi humalassa vahingossa minua pois eestään, mutta muuta ei ole minulle tehnyt. Mutta tässä kolmen vuoden ajan minkä olemme olleet yhdessä, miehellä on mennyt muutamia kertoja juominen överiksi ja on tullut tuollaisia raivotappeluita kerran nakkikioskilla (noloa!) ja kerran kaverinsa kanssa.
Ennen kuin seurustelimme, mies riehui myös joissain bileissä niin että löi sielläkin nyrkillä seinästä läpi.
En tiedä, pitäisikö minun nyt jättää mies vai ei. Meillä ei ole lapsia, mutta minulla on edellisestä suhteesta 5-vuotias lapsi. Lapsi ei ole koskaan nähnyt miestä kännissä eikä noita raivokohtauksia, onneksi. Enkä haluakaan, että koskaan joutuisi sellaista näkemäänkään...
En tiedä, ylireagoinko/olenko liian nipo/otanko liian vakavasti tällaiset "poikien nujakoinnit"??? sitäkö tämä on?
Toisaalta mietin, voiko tämä johtaa tästä siihen, että jonain päivänä mies alkaa aggressiiviseksi minua/lastani kohtaan? Vai maalaanko vaan turhaan piruja seinälle?
En nyt suorastaan pelkää miestä, mutta häpeän häntä kyllä ja mietin, pitäisikö pelätä...
Selvinpäin mies on ihan ok. Tulee hyvin toimeen lapseni kanssa ja lapseni on isäpuoleensa hyvin kiintynyt.
Nyt aamulla mies on ollut tempauksestaan hyvin katuvainen, pyydellyt anteeksi ja sanonut katuvansa sekä vannonut rakkauttaan. Itse sanoin miehelle etten tiedä mitä ajattelisin asiasta. Että onko tämä nyt "vakava paikka".
Toisaalta kaikki olisi ok, jos mies jättäisi juomisen. Tai osaisi asettaa itselleen rajat, ettei joisi tiettyä määrää enempää. Mutta onnistuuko se sitten häneltä.. ehkä nyt taas vähäksi aikaa, mutta entä pidemmällä tähtäimellä, kun tämäkin episodi on unohtunut?
Ennen näitä pippaloita pyysin mieheltäni, että joisi sitten vaan ihan fiksusti, ettei tarvitsisi taas hävetä. Ja useasti olen baarissa/illanistujaisissa käskenyt miestä jossain välissä lopettamaan alkoholin nauttimisen, mutta yleensä hän ei ota käskyjäni kuuleviin korviinsa. Suuttuu vaan tyyliin "häntähän ei akat määrää" ja sitten loppuillasta jos ei riehu, niin yleensä sammuu johonkin.
Usein hän ei siis näin kamalia kännejä juo, ehkä noin 4 kertaa vuodessa. Tosin joka viikonloppu juo "saunakaljoja" 1-2 sixpäkkiä per viikonloppu. silloin on kyllä ihan rauhallinen, ei tuosta määrästä vielä "sekoa". Olen kyllä pyytänyt häntä olemaan ottamatta joka viikonloppu tuota kaljaakaan, mutta sitten saan kuulla vaan olevani pikkuasiasta nipottaja.. en itsekään tiedä, olenko sitten? onko ihan normaalia juoda joka viikonloppu itsekseen iltaisin 4-8 kaljaa?
Tämä oli nyt pitkä ja ehkä vähän sekava viesti.. pointtini oli se, että pitäisikö jatkaa tässä suhteessa, vai ei, onko mahdollista että saan vielä joskus selkääni (vaikka siis tänä 3 seurusteluvuotena ei ole minuun koskaan kajonnut, mahtaako enää kajotakaan jos ei jo tähän mennessä sitä tehnyt?) vai olenko turhan nipo ja ylireagoinko?
