Hoitajat jotka ette jaksa kahvitaukolänkytystä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Mites, onko täällä muita hoitajia, jotka nauttivat hoitotyöstä ja asiakaspalvelusta, mutta eivät kestä kahvitaukokeskusteluja? Itse en vaan jaksa kuunnella sitä ikivalitusta ja työkavereiden haukkumista. Joskus tuntuu että se kanslian tai kahvihuoneen ilma ihan löyhkää siitä paskanpuhumisesta. En ymmärrä miksi kaikki täytyy nähdä negatiivisuuden kautta, kun kuitenkin jokainen hoitaja on vapaa milloin tahansa vaihtamaan työpaikkaa, ammattia tai asuinpaikkakuntaa jos niin kovasti kyrsii kaikki.

Itse pyrin välttämään näitä tilanteita, meillä onneksi niin kiire että se useimmiten onnistuu. Mut kuormitun hirveästi tuollaisen kuuntelemisesta, eikä minulla ole näihin aiheisiin mitään sanottavaa. Ei vaan kiinnosta.

Onko muita hoitajia samassa tilanteessa? Ootteko kiltisti hiljaa vai miten ihmeessä jaksatte ja kestätte?
 
Onneksi omalla työpaikalla ei ole tuollaista. Meillä monesti puhutaan tauoilla asukkaista tai muista talon asioista. Toki puhutaan muutakin, vitsaillaan ja nauretaan. Ei puhuta paskaa muista ja valiteta jatkuvasti.
 
Ei sellaisia ole olemassa. Olin kerran katsomassa äitiäni vanhainkodissa. Vierailu kesti tunnin. Koko aikana en nähnyt talossa liikkuvan yhtään hoitajaa. Lähtiessä piti kysyä jotain ja päätin etsiä hoitajan käsiini. Kahvihuoneesta kuuluin kaakatusta. Koputin oveen ja avasisn sen. Huoneessa istui pölisemässä noin 10 hoitajaa.
 
Meidän työyhteisössä ei onneks oo noin myrkyllinen ilmapiiri. Johtuu ehkä siitä, että meillä on tietoisesti kiinnitetty tähän asiaan huomiota. On ollut mm työnohjausta siitä miten jokainen on omalta osaltaan vastuussa työpaikan ilmapiiristä ja ettei kellään ole oikeutta oksentaa omaa pahaa oloaan toisten niskaan.
Meillä on myös sellainen tapa työpaikalla, että työvuoron päätteeksi huikataan vuorossa olleille työkavereille esim. Kiitos aamusta/illasta tai muuta sellaista mistä jää hyvä mieli.
Meillä on hyvä ilmapiiri töissä, mutta se ei ole tullut itsestään, vaan kaikkien on sisäistettävä oma vastuunsa asiasta ja tehtävä töitä sen eteen.
 
Meidän työyhteisössä ei onneks oo noin myrkyllinen ilmapiiri. Johtuu ehkä siitä, että meillä on tietoisesti kiinnitetty tähän asiaan huomiota. On ollut mm työnohjausta siitä miten jokainen on omalta osaltaan vastuussa työpaikan ilmapiiristä ja ettei kellään ole oikeutta oksentaa omaa pahaa oloaan toisten niskaan.
Meillä on myös sellainen tapa työpaikalla, että työvuoron päätteeksi huikataan vuorossa olleille työkavereille esim. Kiitos aamusta/illasta tai muuta sellaista mistä jää hyvä mieli.
Meillä on hyvä ilmapiiri töissä, mutta se ei ole tullut itsestään, vaan kaikkien on sisäistettävä oma vastuunsa asiasta ja tehtävä töitä sen eteen.

Tällaista asennetta minäkin kaipaisin. Yritän itse käyttäytyä niin, että ainakin oma käytökseni olisi sellaista, että muidenkin on mukava tulla töihin. Olen kuitenkin todennut, että omat sosiaaliset taitoni eivät riitä tässä työyhteisössä toimimiseen, ja siirryn siis toiseen yksikköön töihin lähitulevaisuudessa. Tässä työyhteisössä ja työkavereissa on niin paljon hyvää, niin paljon ammattiaitoa ja annettavaa, mut se vaan tuppaa unohtumaan kun työilmapiiri on sitä mitä se on. Se on jotenkin hirveän surullista, koska se on niin turhaa, ja vie varmasti muiltakin voimia.
ap.
 
Paljon on myös itsestä kii......
Hiljenemällä hyväksyt tuon.
Etpä ole sen parempi.
Muidenko siellä pitäisi sinua viihdyttää mukavilla jutuillaan?
Puhu itse mukavia, ohjaa tai edes aloita keskustelu muista asioista.
 
  • Tykkää
Reactions: Echo
Jääkö siitä oikeasti hyvä mieli? Kuulostaa enemmän teennäiseltä pakolta tuollainen käytäntö.
Myönteisestä ja kannustavasta käytöksestä jää yleensä ihmisille hyvä mieli, koska useimmat kuitenkin yrittävät parhaansa. On jotenkin niin suomalaista istua alas miettimään, että mikä teennäinen mielistelijä tuokin oli, kun kehtasi oikein kiittää minua, varmasti vittuili salaa kuitenkin. :) Miksi ei vaan voi olla hyvillään siitä, että yhdessä työkaverin kanssa yritetään luoda ilmapiiriä, jossa jaksetaan vaikeinakin aikoina? Kiittäminen on pieni mutta tärkeä ele arjessa jaksamiseen.
 
Myönteisestä ja kannustavasta käytöksestä jää yleensä ihmisille hyvä mieli, koska useimmat kuitenkin yrittävät parhaansa. On jotenkin niin suomalaista istua alas miettimään, että mikä teennäinen mielistelijä tuokin oli, kun kehtasi oikein kiittää minua, varmasti vittuili salaa kuitenkin. :) Miksi ei vaan voi olla hyvillään siitä, että yhdessä työkaverin kanssa yritetään luoda ilmapiiriä, jossa jaksetaan vaikeinakin aikoina? Kiittäminen on pieni mutta tärkeä ele arjessa jaksamiseen.

Itse olen ollut työpaikalla, missä pomo listasi tilanteet missä työkavereita oli pakko kiittää siitä mitä he tekivät. Ei siitä kyllä hyvä mieli jäänyt, kun itse kiitteli pakotettuna ja tiesi muiden toimivan samoin.
 

Yhteistyössä