HOITAMATON MAANISDEPRESSIIVISYYS VOI TAPPAA!

[Satu-serkku]

Miten voi ihmiset olla vieläkin näin tietämättömiä ja naiiveja? Lääkäri ja lääkkeet ja maailma pelastuu! Tosiasia on, että moni saa väärää lääkettä, vääriä diagnoseja, tai lääke ei vain sovi kyseiselle.

Maanisdepressiivinen lähimmäiseni kertoo lääkärille pelkästään masennusoireista sillä seurauksella, että lääkityksen vaikutuksesta maaniset oireet moninkertaistuvat. Ihminen on kerta kaikkiaan sietämätön silloin, mutta sanoo itse, että elämän laatu on paljon parempi, kun on innostunut, puhelias ja tutustuu uusiin ihmisiin. Kaikki ovat tosi hienoja asioita, mutta etenkin perhe on kovilla siinä vauhdissa. Ihmisiin tutustuminen tapahtuu usein kertomalla vuolaasti ja paljon omia henkilökohtaisia asioita satunnaiselle kuulijalle.

Tuntuu melko mahdottomalta, että lääkäri pystyy määräämään oikean lääkityksen sairaan henkilön oman kuvauksen perusteella.

 

[piivi]

Kyseisellä sairastuneella on sairastumisprosessi meneillään ja hän käy sitä läpi puhumalla ----> terapiaan. Ainoa vaihtoehto lääkkeiden kanssa on vaan kokeilla ja löytää itselleen sopiva vaihtoehto. Takapakkeja lääkkeiden kanssa tulee kokeiluvaiheissa ja on oltava varovainen, koska suurin osa lääkkeistä on keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitä.

Tärkeintä on minimoida stressi elämässä ja olla esim. pois työelämästä osittain/kokonaan, kun lääkkeitä kokeillaan. Tätä kaikkea tutkitaan juuri yhteiskunnassamme, koska ma-de on lisääntynyt stressiyhteiskunnan seurauksena. Tärkeintä on sairastuneen tutustua itseensä.

 

[piivi]

Kaksisuuntaisuus on yhteiskunnassamme - kuten masennuskin - lisääntynyt stressin ym seurauksena. Itse sairastan syklotomiaa, mikä on ma-den lievin muoto.

 

[piivi]

Usein sairaus alkaa burn outilla, kuten minulla, ja jos silloin stressipisteet saadaan mahdollisimman alas elämässä, niin voi olla, että VAKAVAMPI sairaus ei laukea päälle. Siksi on hyvin tärkeää, että kun ammattilaiset hoitavat ihmistä, niin omaiset ja ystävät tukevat. Näin esim. burn out ei pääse pahenemaan vaan sairaus pysähtyy, jopa paranee kokonaan, kun oikea hoito on aloitettu. Burn out voi siis johtaa myös vakavaan masennukseen tai ma-de häiriön puhkeamiseen.

Kumpikin on pahimmillaan hautaan vievä sairaus, kuten otsikossakin todetaan, niin sairaus on otettava vakavasti ... eikä sen kanssa kannata leikkiä.

 

[vajavainen]

stressitöntä ja tasapainoista elämää pitää viettää, mutta mikä on kun pari tutta bipoa ovat aloilla, joiss monet terveemmätkin pinnistelevät kestokyvyn rajoissa. molemmat opiskelee vaativaan ja vastuulliseen ammattiin ja tekee opiskelun ohella töitä. Toinen napostelee pillereitä turhaa luulen, että tarkoitus h'll' on pitää maanista vaihetta yllä.
Niin, eikö psykiatri ja alan ammattilaiset terapeuttineen huomio tämmöisiä asioita asiakkailaan.
Kerrotaanko mielenterveyden sairauksisata työnantajajalle tai saako työnantaja tiedon hakijan mielenterveydestä. Tämä kysymys mielenkiinnosta kun ajattelee poliisin, lääkärin, lasten parissa työskenteleviä ja ihmisten rahojen sijoittelua.
Sakkovanki ei saa työskennellä lasten ja nuorten parissa, vaikka ei ole mitään seksuaalista tai väkivaltaista rikostaustaa niin miten voi luottaa mielenerveydeltään jo sairaan toimivan lääkärin tai poliisin ammatissa.
Olen ymmärtänyt että bipoilla on ylikorostunut seksi vietti ja vasta-argumentit tuovat heidän agressioitaan esille.

 

[piivi]

En nyt ehdi muuta tähän vastata kuin, että jos työ on vaativaa, niin silloin pitää kotielämän olla vastaavasti helppoa ja stressitöntä eli esim. perhe ja vaativa työura on bipoille yleensä liikaa. Jos siis haluaa uran, niin silloin naisen/miehen kannattaa luopua suurperhehaaveesta.

 

[bibosta]

En nyt ehdi muuta tähän vastata kuin, että jos työ on vaativaa, niin silloin pitää kotielämän olla vastaavasti helppoa ja stressitöntä eli esim. perhe ja vaativa työura on bipoille yleensä liikaa. Jos siis haluaa uran, niin silloin naisen/miehen kannattaa luopua suurperhehaaveesta.

Bibo tarkoittanee bibolaarista häiriötä. Sen verran tuli aikoinaan otettua selvää mielentervyden häiriöistä.

Olen aika rauhallinen ja flegmaattinen tyyppi. Olen aina ihaillut reippaita, ripeitä ja eläväisiä ihmisiä. Nyt vanhana ja viisaana olen kiittänyt monta kertaa luojaani, että en lähtenyt hakemaan itselleni uutta kumppania avioeron jälkeen. Kuka tietää millaisen sekopään olisin itselleni hommannut.

Kakkua ei voi syödä ja säästää. Uraa en ole koskaan halunnut luoda perheen kustannuksella. Pyöritin huushollia ja mies sai matkustaa ja edustaa. En edes osaa kuvitella häntä lapsista vastuuna olevana isänä. Ei hänestä sellaiseen olisi ollut vaikka hänellä ei olisi ollut mitään ongelmia.

Tässä viestiketjussa on monta hyvää viestiä. Olette tulleet sairautenne kanssa sinuiksi ja ihan hyvin tunnutte pärjäävän asian kanssa. Olen vuosia tukenut Mielenterveyden keskusliittoa tilaamalla Käsi kädessä lehden. Lehdestä olen lukenut monenlaista tarinaa.
Mielenterveysongelmaisilla on hauskaa sisäpiirihuumoria. He osaavat nauraa itselleen.

Joskus läheisenä on vaikea erottaa masennusta ja muista mielenterveyssairauksia keskenään. Varsinkin alkoholistin kanssa käsitteet kietoutuvat yhteen.
Burnout, masennus, alkoholismi siinäkin on yhdelle yh-Ellille tarpeeksi sulattamista.
Jos vielä omin avuin yrittää diagnosoida mahdollista muuta mielenterveysongelmaa, niin eväät loppuvat kesken. Sukulaisia ei ainakaan kärsi asialla vaivata. Saa varmasti kylmää kyytiä osakseen. Niin minulle kävi. Ei meidän perheessä "hulluja ole ollut eikä tule olemaan." Minähän se meidän perheessä sekopää olin ja olen edelleen. Hulluja olen aina kirjoitellut Ellien sivuilla eikä nämä jutut näytä muuksi muuttuneen.

Jos joskus toivon selväpäiseksi, lähden mukaan "oikeasti auttamaan" ihmisiä.
Mutta ei vielä onnistu ainakaan rahallisesti. Teen kahta työtä ja elätän opiskelevat lapseni. Mutta ehkä tulevaisuudessa sitten.

Uskon vahvasti vertaistuen voimaan. Netissä on paljon vertaistukipalstoja.
Mutta suosittelen lämpimästi näille yleisille foorumeille. Terveetkin oppivat paljon elämästä, kun lukevat näitä juttuja. Varovaisella ja kannustavalla kirjoittamisella auttaa ihmeesti.

Suren kovasti Töölön rantaan hukkuneen miehen kohtaloa. MIetin mitä tuonkin nuoren päässä liikkui. Mikä nuoria vaivaa. Miksi lähdetään yksin hortoilemaan ja hukutaan.
Naisradiojuontaja sanoi, että hän aina lähtee baarin ovelta taksiin ja kotiin. Yksin ei kannata kävellä kaupungilla metriäkään.

Pitäkää Ellit hyvää huolta toisistanne elävässä elämässä ja näillä netin palstoilla.
Moni on kertonut näillä Ellien sivuilla, että nämä kirjoitukset antoivat uskoa elämään.

Klo on 14 ja nyt tulee radiosta uutiset. Ihan samat kuin tunti sitten. Pikavippeihin sortuminen. Toivottavasti bibot eivät sorru pikavippeihin. Nyt taas juttuni lipuvat sivuraiteelle. Liekö bibolaarinen häiriö vai jotain muuta. Diagnoosini aina vaihtelee....

 

[Sairastava]

On tullut kyllä paljon hyvää tekstiä!

Tosiaan, huumori on aina itselläni vahvasti läsnä. Ei sitä murehtimalla ja kauhistelemalla mitään tapahdu, mutten kuitenkaan ota tilaani aivan huumorilla.

Lähinnä tarkoitan, että saatan monesti sanoa, että onhan meitä hulluja täällä vaikka muille jakaa, mutta taidan olla ainoa jolla on jo viralliset paperit

Tai jos kuulen omiani, niin saatan leikillä sanoa, että jaahas, taitaa taas kuulua omia ääniä

Ei sitä murehtimalla asiat parane, ja itse olen oikeassa elämässä avoin sairaudestani. Ihmiset ehkä huomaavat, ettei sana "maanis-depressivinen" ole yhtäkuin hullu pakkopaidassa, tai murhaamassa ihmisiä jne. jne.

Vaan, että tälläinen maanläheinen, elämänmyönteinen, perheellinen nainen voi myös sitä sairastaa. Monesti loksahtaa suut auki, että "aijaa, kuvittelin jotain ihan muuta" jne.

Tosiaan, pidetään huoli itsestämme ja läheisistämme!

 

[pointti oli?]

En nyt ehdi muuta tähän vastata kuin, että jos työ on vaativaa, niin silloin pitää kotielämän olla vastaavasti helppoa ja stressitöntä eli esim. perhe ja vaativa työura on bipoille yleensä liikaa. Jos siis haluaa uran, niin silloin naisen/miehen kannattaa luopua suurperhehaaveesta.

Eiköhän tuo ole jokaisen toive, oli terve tai ei. Ei tarvi kummosta flunssaa olla, kun maailma kaatuu päälle työt, perhe,... äly hoi.

 

[tiedonkerääjä]

Onko sinulla kokemusta asiasta?

Tekstistä lukisin, ettet ole oikeasti perehtynyt ko. sairauteen yhtään!

Näin sairastavana itse, voin todellakin sanoa, että ei sillä paljon ratsastella.

Huoh, noin sokeille ihmisille ei edes viitsi yrittää selventää, mitä on OIKEASTI sairastaa ko. sairautta.

Eikö kannattaisi selventää ja kertoa sairaudesta, jotta "sokeakin" ymmärtäisi sairastunutta.
Onko ma-de paheneva krooninen häiriö? Paheneeko hypomania aikaamyöden maniaksi?

 

[tästä voi selvitä]

Sairaus on hyvin yksilöllinen. Yksi oirehtii yhdellä tavalla, toinen toisella tavalla. Lääkkeet vaikuttavat myös hyvin yksilöllisesti. Yhdelle toimii yhdenlainen hoito, toiselle toisenlainen. Joillakin menee aikaa oikean lääkityksen löytämiseen.

Hypomania voi pahentua aikaa myöten maniaksi tai muuttua masennukseksi. Ainoa keino hallita tätä sairautta on asianmukainen lääkehoito ja terapia.

Sairaudessa voi olla pitkiäkin jaksoja ns. tasaista vaihetta, jolloin sairastuneen mieliala on normaalien mielialavaihteluiden rajoissa. Toki elämässä on normaalistikin pientä ylä- ja alamäkeä, mutta ei niitä aallonharjoja ja -pohjia.

Toisaalta sairaus voi kroonistua tiettyyn vaiheeseen. Joku voi olla vuosiakin pysyvässä maniassa tai depressiossa.

(On olemassa myös noiden vaiheiden sekamuoto, eli henkilöllä on manian ja masennuksen oireita yhtäaikaa.)

Lääkityksellä pyritään suht' normaaliin elämään. Eli suomeksi sanottuna siihen normaaliin mielialojen vaihteluun.

Hoidon onnistumisen kannalta on tärkeää, että sairastunut sitoutuu 110% hoitoon. Lääkitys on yhtä tarkkaa puuhaa kuin hyttysen nussiminen. Lääkkeet täytyy muistaa ottaa ajallaan lääkärin annostuksen mukaan, jotta tasapaino säilyy.

 

[hypomania minulle uusi sana]

"Hoidon onnistumisen kannalta on tärkeää, että sairastunut sitoutuu 110% hoitoon. Lääkitys on yhtä tarkkaa puuhaa kuin hyttysen nussiminen."

Oikein hyvin lohkaistu. Hypomania on minulle täysin uusi termi. Hyttysen nussimisesta en ole ikinä kuullutkaan. Täytyypä sanoa noille pään ympärillä pörrääville kukkakärpäsille, että taitaa olla hyttysiä ikävä.

Sairaan ja terveen raja on veteen piirretty viiva. Mitä enemmän näitä mielenterveysjuttuja lueskelen ja kommentoin, sitä häilyvämmäksi terveen määritelmä muuttuu.

Ajattelen usein ihmisen aivoja tietokoneena. Meidän tietokone on jo yli kolme vuotta vanha. Avaamisen jälkeen kone nikottelee kauan ja menee ihme valikot läpi. Nykyään pääsen aloitussivulle vain vetämällä töpselin seinästä. Kone on kone ja ihminen on ihminen. Bibolaarinen, hypomaaninen. Kertokaa lisää. Hienoja termejä. Minusta ei ikinä olisi tullut psykiatria. Luin aikoinaan Kalle Ackten kirjan. Hän kirjoitti, että mielisairaita ei ole olemassakaan.

 

[psykologian opiskelija]

^Kukaan ei ole täysin mieleltään terve, eikä toisaalta kukaan ole täysin mieleltään sairas. Sanoi muistaakseni C.G. Jung...

 

[kukkakärpäs-Elli]

^Kukaan ei ole täysin mieleltään terve, eikä toisaalta kukaan ole täysin mieleltään sairas. Sanoi muistaakseni C.G. Jung...

Niin minäkin ajattelen. Eikä kukaan ole korvaamaton. Eikä kukaan... sitä ja tätä.
Mieleterveydestä on hyvä pitää huolta. Nyt tänne minun työkopperon viereen on tullut remonttimiehiä. Ehkä keskustelen mieluummin Elleissä huulirasvoista tai sitten Riitan vvv-tyylistä. Maailmassa voi puhua ja kirjoittaa mistä haluaa.

 

[hogani]

Itselläni tuntuu että olisi tulossa tämä maanisdepressio?
Vaimoni sairatumisen jälkeen olen yrittänyt olla hänen tukena ja hoitanut taloutta että perhettä ja siinä sivussa yrittänyt jaksaa olla töissäkin. (En halua vähätellä vaimon jaksamista sekä hänen panostaan kotona vaikka onkin sairas ja kriisi päälä) Nyt on vain alkanut oma henkinen kantti särkyä ja mieliala vaihtelee hurjastikkin. Vaikeaa on enää nukkua, vaikka olenkin saanut siihen nukahtamislääkkeen, jota yritän ottaa hillitysti.
Nyt on ollut kaikista vaikeinta kun on tunnte että toinen olisi loittonemassa eikä halua että olisin hänen lähellä.
Tunteet poikkoilevat tuon asian suhteen siten, että on sama vaikka vaimo lähtisi kävelemään kun se mitä teen koko perheen eteen ja se tuki jota pyrkii näillä voimavaroilla antamaan ei tunnu riittävän! Toisaalta tietää että rakastaa häntä ja hän tarvitsee minua (jonka hän itse on sanonut) sekä minä häntä!
Tässä kriisissä tuntuu että kaikki asiat kasaantuvat ei yksin vaimon sairauden tuomat muutokset parisuhteeseen vaan koko yhdessäoloaikaiset vaikudet tulevat samalla esille. Tämä tunne on vain minun puoleltani, siksi olen huolissani koko parisuhteen koossapysymisen epävakaudesta.
Ongelmalisinta on se tunne että aika ja kärsivällisyys lopuu kesken, vaikka tiedän että nythän tässä sitä aikaa ja kärsivällisyyttä tarvitaan.
On vain tunne että en jaksa enää! On työ ja tuska jaksaa enää itseään saada liikkeelle. Alkaa pelottaa koko elämä! Etenkin olen huolissani lapsista, kun ne tahtoo olla niitä sijaiskärsijöitä. Välillä pienemästäkin asiasta tulee sanottua, kun hermo on niin kireällä ja on niin väsynyt!

 

[piivi]

En nyt ehdi muuta tähän vastata kuin, että jos työ on vaativaa, niin silloin pitää kotielämän olla vastaavasti helppoa ja stressitöntä eli esim. perhe ja vaativa työura on bipoille yleensä liikaa. Jos siis haluaa uran, niin silloin naisen/miehen kannattaa luopua suurperhehaaveesta.

Eiköhän tuo ole jokaisen toive, oli terve tai ei. Ei tarvi kummosta flunssaa olla, kun maailma kaatuu päälle työt, perhe,... äly hoi.

Jos sinulla on flunssa, mikä estää joka toinen viikko työn teon eli olet sairauslomalla n. 26 viikkoa vuodessa, niin silloin voit verrata "jotenkuinkin" bipolaarihäiriötä ja tavallista flunssaa toisiinsa sairauksina.

 

[piivi]

Ihan ystävällisesti huomautuksena, niin se on bipo ei bibo.

 

[häiriö/]

voi aktivoitua myös ulkopuolisesta uhkatekijästä, mikä aiheuttaa pitkäaikaista stressiä.

 

[pitkäaikainen]

STRESSItila myös pitää yllä häiriötä eikä sitä saada hallintaan edes lääkkeillä vaan häiriö jatkuu ja jatkuu tai lääkkeiden löytäminen voi olla erittäin vaikeaa. Väärät lääkkeet voimistavat häiriötä pitkäaikaisen stressin yhteydessä, jolloin sairauden/häiriön OIREET pahenevat.

Jos stressitila kestää vuosia, eikä sitä saada laukaistua, niin pahimmassa tapauksessa on edessä kuolema tai vähintään ainakin eläköityminen ----> rankat oireet.

 

[piivi]

Tuo edellinen olikin minun SUURIN ongelma, kun sairastuin niin yritin hallita stressiä toisesta päästä pois, jotta selviäisin paremmin muusta stressikuormasta. Kun tämä ei onnistunut, niin yritin hallita stressiä väärillä lääkkeillä ja sairastuin lisää. Yritin näin saada uni- ja valverytmini kuntoon mutta epäonnistuin lääkkeillä. Siksi stressitön elämä ja oikeat lääkkeet ovat hyvin tärkeitä, että ihminen selviää hengissä vakavasta sairastumisestaan.

 

[piivi]

mm. ilman unta ja lepoa (stressin laukeaminen) ihminen vähitellen kuolee. Siksi on "aika hepposta" verrata esim. tavallista flunssaa ja esim. ma-de häiriötä. Rottakokeissa mm. rotta selvisi hengissä kaksi viikkoa, kun sen ei annettu nukahtaa/nukkua.

 

[piivi]

Olen onnellinen, että olen tänä päivänä hengissä: sairastuin 6 v. sitten. Tsemppiä kaikille sairastuneille.

 

[piiville]

Ihan ystävällisesti huomautuksena, niin se on bipo ei bibo.

Ehkä minä kirjoitin sanan väärin. Olen osallistunut muutamalla viestillä tähän viestiketjuun.
Kirjoitan nopeasti ja teen paljon kirjoitusvirheitä.

Kävin googlemassa hypomania sanan ja minusta oireet tuntuivat melko monen Ellin arkipäivään kuuluvilta. Tukka putkella viipottaessa varmasti oireilee hypomaniaa.

Tänään minulla on hyvä päivä. Ei väsytä ollenkaan ja työasiat alkavat loksahtaa paikalleen.
En ole huolissani oikeastaan mistään asiasta.

Tiedän, että jokaiseen ongelmaan on olemassa netissä omat vertaistukipalstat.
Olen jopa joskus käynyt syöpäsairaiden palstalla kirjoittelemassa. Koin asian läheiseksi työn ja läheisten takia.

Mutta kaikista parhaiten viihdyn Ellien muutamilla palstoilla. Täällä foorumi on kaikille avoin. Ellit/Kurssilla palstalla kysellään Hesarin toimittajakouluun hakemista.
Joku toimittaja antoi pätevän vastauksen. Ehkä Ellit saavat entistä enemmän väkeä sivuilleen.

Täällä on toistaiseksi ihanan leppoisaa ja rauhallista. Viikonloppuna täällä harva kirjoittelee.

Tätä viestiketjua kannattaa pitää hengissä vaikka up-nostolla. Kaikesta selviää.
Olen ollut aina kiinnostunut näistä mielenterveysasioista. Ehkä se pelasti minut sekoamiselta vaikeuksien keskellä. Vaikka itsellä on kantti kestänyt, niin ei kaikilla lähipiirissä. Tuntuu siltä, että kukkakärpäsetkin kaikkosivat ympäriltäni. Liekö ruokatunnin aika tai sitten kirjoitan niin surullista tekstiä. Voihan olla, että ne menivät kiusaamaan viereisessä huoneessa remontoivaa miestä. Mistä minä kukkakärpästen sielunelämän tietäisin. Siihen tarvitaan ihan toisen koulutuksen saaneita ihmisiä.

 

[useat]

bipotkin kirjoittavat jostain syystä bibo - lie väärin tai sitten se on joku "sisäpiirivitsi", mitä en itse tiedä eli joku bipojen lempinimi "bibo".

Joo, pitäkkeehän tätä ketjua yllä, mie lähden nyt lommoilemaan muutamaksi viikoksi. Hyvää ketjun jatkoa! piivi

 

[hulluko]

Seurustelun takia muutin pohjois-suomesta etelään, kaikki kaverit ja suku jäi. Viisi vuotta seurustelimme ja sitten tuli ero. Minulla ei ollut ketään kenenkä puoleen kääntyä, masennuin. Kaksi vuotta elin masennuksen kanssa. Kävin myös lääkärissä mutta en uskonut niiden kykyyn auttaa. Pääsin yli entisestä seurustelukumppanista ja rakastuin silmittömästi uudelleen. Nyt kaikki on hyvin. Tai onko sittenkään. Minulla on aina ollut vaiheita kun tuntuu, että jaksaa tehdä vaikka mitä ja vaiheita kun mikään ei oikein tahdo kiinnostaa. Mutta nyt viimeisen vuoden aikana, nämä vaihtelut ovat olleet paljon suurempia, niin että minäkin olen huomannut että kaikki ei ole kohdillaan. Pari kuukautta saatta olla semmoisia, että urheilen, teen yli 10 h työpäivää, syön säännöllisesti, laihdun, olen siisti, puhelias ja energiaa riittää vaikka muille jakaa. Sitten tulee vaihe kun tekee mieli vain nukkua, ei jaksa siivota, käydä töissä, syö miten sattuu ja lihoo. Olen myös ottanut lainoja ja suunnitellut huikeaa tulevaisuutta. Minulla on myös päivä jolloin saatan sanoa rakkaimmalleni, että painuu helvettiin ja hetken päästä en edes välitä siitä mitä tunsin hetki sitten ja kaikki tuntuu taas olevan hyvin.. Eikö tämä kaikki nyt viittaa selvästi madeen? ! Tajusin tämän kun kuulin ystävältäni tämmöisestä sairaudesta.